Keskikesän juhla juhannus on Johannes Kastajan oma pyhäpäivä. Muistattehan tuon erikoisen setämiehen, joka keräsi aikalaistensa parissa mainetta jo elämäntavoillaan. Johanneksen kerrottiin elättävän itseään luonnon antimilla: heinäsirkkoja ja villimehiläisten hunajaa (todellista luomuruokaa, siis). Kutittava kamelinkarvanuttu oli hänen vaatepartensa, eikä hän varsinaisesti istunut mielikuvaan minkäänmoisesta suurmiehestä. Suuria Johannes kyllä puhui - hän julisti Jumalan valtakunnasta ja kehotti ihmisiä tekemään elämässään parannuksen, kääntymään takaisin Taivaallisen Isän puoleen - mutta itseään hän vähätteli. Hän oli kuulemma pelkkä tienraivaaja, ei sen enempää eikä vähempää. Hänen jälkeensä tulisi vielä sellainen mies, jonka sandaalin nyörejäkään Johannes ei olisi arvollinen solmimaan. Näin hän vakuutti kaikille, jotka olivat valmiita kuuntelemaan.

Ja olihan heitä. Paljon ihmisiä tuli Johanneksen tykö sinne, missä hän opetti. Hän oli valinnut toimipisteekseen Jordan-virran rannat Galileasta. Siellä Sakariaan ja Elisabetin poika sai lisänimensäkin: sen merkiksi, että ihmiset "pesivät pois" vanhan, kehnomman elämänsä ja ikään kuin aloittivat puhtaalta pöydältä Jumalan mielen mukaisen elämän, hän kastoi heidät. Johannes upotti miehet ja naiset joen veteen, ja nämä nousivat sieltä uusina ihmisinä.

Johannes kastoi Jeesuksenkin, sitten, kun tämä etsiytyi erämaaprofeetan luo, ja Jeesus opetuslapsineen kastoi luokseen tulleita Jumalan valtakunnan etsijöitä jonkin aikaa. Ja kun ylösnoussut Vapahtaja näyttäytyi viimeisen kerran ystävilleen, hän pyysi heitä jatkamaan työtä, jota he olivat aikoinaan yhdessä tehneet: kastamaan kaikkialla maailmassa, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä.

Juhannus onkin siis oiva kasteen muistamisen päivä. Mutta nykyään on aika tavallista, että vanhemmat, vaikka kuuluisivatkin kirkkoon, jättävät lapsensa kastamatta. Aina siihen ei liity mitään kummoisempaa dramatiikkaa: sitä ei yksinkertaisesti pidetä niin kovin tärkeänä seikkana, tai mietitään, että mukula saa sitten itse isompana päättää, haluaako kirkkoon liittyä.

Mutta kastaminen kannattaa. Olipa kyse sitten piltistä tai partasuusta.

Ai miksikö?

Kaikki vanhemmat ja huoltajat varmasti toivovat vain parasta lapselleen. Kun omat mahdollisuudet ja voimat eivät riitä, voidaan aina turvautua rukoukseen. Kukaan ei voi koskaan rukoilla liikaa toisen puolesta! Eikä mikään ole parempi rukous kuin kaste.

Kaste on kaiken mahdollisen hyvän pyytämistä kastettavalle. Se on siunauksen ja varjeluksen, onnen ja ilon, uskon ja toivon ja rakkauden rukoilemista. Se on eräänlainen "all-in-one"-paketti, joka sisältää kaiken mahdollisen hyvyyden, sellaisenkin, jota ei itse tule ajatelleeksi.

Aivan erityisesti se on vilpitön pyyntö Jumalalle, jotta Hän lähettäisi Pyhän Henkensä kastettavan elämään. Siitä ei kumppani elämän taipaleella parane!

Vaikka empisit ja epäilisit ja kyseenalaistaisit itse, kasta turvallisella mielellä: vaikka emme itse aina tietäisi, uskoisi tai jaksaisi toivoa, Pyhä Henki kyllä tekee sen meidän puolestamme. Eikä vaadi siitä minkäänlaista palkkaa!

Kaste on paitsi pyyntö, myös lupaus. Se on Jeesuksen itsensä antama varma ja pettämätön vakuutus: "Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti" (Matt. 28:20).

Epäileminen ja eksyminen, uskon horjuminen ja toivon hämärtyminen ovat kaikki ihmisen osaan kuuluvia asioita. Ne ovat varjoja, joita emme voi mitenkään välttää; jokaisen on ne kohdattava, toisten enemmän, toisten vähemmän. Kaste on annettu meille, jotta meillä olisi jotakin konkreettista ja näkyvää, käsinkosketeltavaa ja selkeää, jonka äärelle palata aina uudelleen.

Meidän ei tarvitse siis luottaa yksin lupauksiin, vaan saamme niille aivan kuin sinetiksi perinpohjaisen pesun, jonka vesistä noustaan puhtaana uuteen elämään.

Kaste toimii kaiken lisäksi mainiona kirkon jäsenkorttina, joka ei huku tai vanhene koskaan, vaan kulkee aina mukana. Kaste liittää näkymättömin silkkilangoin yhteen kaikki lukemattomat kristityt ympäri maailman. Ja se on tehnyt sitä tehokkaasti jo ennen internettiä (ja vailla yhteysongelmia). Se on juuri sitä "pyhäin yhteyttä", josta uskontunnustuksessakin puhutaan. Kastevesi levittää Jumalan valtakuntaa.

Toisin kuin teekkarikasteella hyisenä vappuna, oikealla kasteella ei ole ei-toivottuja sivuvaikutuksia. Se lupaa vastaanottajalleen pelkkää hyvää.

Jeesus näytti esimerkkiä ja otti itse kasteen. Miksi siis sinäkään empisit ottaa tai antaa tällaista lahjaa?