Pyhäkoulussa vietettiin mikkelinpäivää. Olipa siis vähemmän yllättäen myös puhetta enkeleistä, varjeluksesta ja siunauksesta. Jännitettiin Pietarin kanssa vankityrmässä; onneksi kaikki päättyi onnellisesti! Sanan jälkeen on aina juhlan paikka - mehua ja keksejä, vähän niin kuin aikuistenkin jumalanpalveluksessa. Mukulat muistivat, että siellä ruoka siunataan. Pitihän meidänkin: siunaa, Jeesus, ruokamme, ole aina luonamme. Varmuuden vuoksi yksi pyhäkoululaisista tuli minunkin luokseni ja piirsi päähäni ristinmerkin. Minutkin piti siunata.

Tuli siunattu olo koko päiväksi. Lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta!