Naisten ollessa matkalla muutamat vartiomiehistä menivät kaupunkiin ja kertoivat ylipapeille kaiken, mitä oli tapahtunut. Silloin nämä kokoontuivat neuvottelemaan yhdessä vanhimpien kanssa ja päättivät antaa sotilaille suuren summan rahaa. He sanoivat sotilaille: "Sanokaa, että hänen opetuslapsensa tulivat yöllä, kun te nukuitte, ja varastivat hänet. Ja jos tämä tulee maaherran korviin, me kyllä lepytämme hänet ja järjestämme niin, ettei teille koidu ikävyyksiä." Sotilaat ottivat rahat ja tekivät, niin kuin heille oli sanottu. Heidän kertomustaan on juutalaisten keskuudessa levitetty tähän päivään asti. (Matt. 28:11-15)

Kallioon hakattu hauta ammottaa typötyhjänä keskellä kirkkaan aamun sarastusta. Ensimmäiset auringonsäteet koskettelevat varovaisesti luolan kivistä, tomuista lattiaa. Ne ajavat pois varjoja ja paljastavat kaikki pimeän verhoamat salaisuudet naisille, jotka kurkistavat sisään rakkaan opettajansa viimeiseen leposijaan.

Mutta mitään paljastettavaa ei ole. Hautakammio on tyhjä. Jeesus Nasaretilainen ei ole siellä, minne hänen ruumiinsa laskettiin pitkäperjantain iltana.

Evankelista Markuksen mukaan naiset pakenivat haudalta "järkytyksestä vapisten" (Mark. 16:8). Tapahtunut ylitti heidän käsityskykynsä ja ajoi heidät suunniltaan. He uskoivat, että Jeesus oli herännyt kuolleista - vaikkei sellaista voinut mitenkään tapahtua. Olihan se vastoin kaikkea järkeä ja luonnonlakeja!

Evankeliumien mukaan Jeesuksen opetuslapset - ne yksitoista, Juudaksen murheellisen lopun jälkeen, jotka hän oli itse valinnut seuraajiensa joukosta - suhtautuivat naisten puheisiin epäillen ja päätään pudistellen. Raasut olivat selvästi surusta sekaisin; ja tiedettiinhän se, miten ailahtelevaisia ja taipuvaisia hullutuksiin naiset ovat!

Kun uutinen ylösnousemuksesta, kuolleista heräämisestä, tavoitti Jeesuksen oppilaat, he eivät uskoneet. Heidän oli omin silminensä nähtävä mestarinsa, ennen kuin he suostuivat hyväksymään ajatuksen, joka soti heidän järkeään ja kaikkea heidän tietämäänsä vastaan. Ja silloinkin muutamat heistä olivat yhä epäluuloisia: mikäs temppu tämä on, onko tuo muka todella meidän opettajamme, joka tuossa seisoo? (Matt. 28:17)

Hyvät uutiset pääsiäisen ihmeellisistä tapahtumista alkoivat levitä Jerusalemissa alkuseurakunnan - siis Jeesuksen seuraajien - puhjettua julistamaan opettajansa ylösnousemusta pian pääsiäisen jälkeen. Tuskin ihmiset siihen aikaan olivat valtavan paljon hyväuskoisempia kuin nykyäänkään. Opetuslapset kohtasivat epäilyksen ja huvittuneisuuden muurin: vai että muka kuolleista noussut! Kun Matteuksen evankeliumi koottiin meidän tuntemaksemme kirjaksi noin vuonna 80, ensimmäisestä pääsiäisestä oli kulunut viitisenkymmentä vuotta, ja Jeesuksen seuraajiksi tunnustautuvat kiistelivät yhä muiden juutalaisten kanssa siitä, mitä oli tapahtunut. Matteus antaa äkkiseltään helpoimmalta tuntuvan vastauksen kertoessaan ylipappien neuvonpidosta: uskollisille miehille maksetaan rahaa, jotta nämä ryhtyisivät "dissaamaan" Jeesuksen opetuslasten puheita. Ettäkö se galilealainen olisi herännyt kuolleista, pah! Hänen omat oppilaansa ryöväsivät ruumiin ja sepittivät koko pöhkön tarinan.

Ei se jäänyt ensimmäisen vuosisadan kiistaksi. Jotkut kriittisesti kristinuskoon suhtautuvat tutkijat ovat esittäneet, että apostoli Paavali runoili pääasiassa yksin koko kertomuksen ristillä kuolleesta ja ylösnousseesta Vapahtajasta. Toiset taas ovat kiertäneet liian hämmästyttävältä kuulostavan ylösnousemuksen puhumalla pelkästä eksistentiaalisesta uuden elämän kokemuksesta, jonka vertauskuva tyhjä hauta on.

Kirkon tutkimuskeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan vain kolmannes suomalaisista (36% vuonna 2011) uskoi Jeesuksen nousseen kuolleista. Luterilaiseen kirkkoon suomalaisista kuuluu kuitenkin kolme neljästä.

Kun maagissävytteisessä maailmankuvassa elävien juudealaisten oli vuoden 30 paikkeilla vaikeaa niellä ajatusta Jeesuksen ylösnousemuksesta, kuinka paljon vaikeampaa se onkaan rationaalis-tieteellisessä 2000-luvun Suomessa!

Entäs jos evankeliumien kertomus tyhjästä haudasta olikin pelkkä huijaus, jolla yritettiin pelastaa se, mikä Jeesuksen kuolemantuomion jäljiltä vielä pelastettavissa oli?

Siinä tapauksessa se olisi ollut yksi historian kehnoimmista petkutusyrityksistä!

Otetaan ensinnäkin Nasaretilaisen kuolema. Eikö Jumalan Pojan olettaisi kuolevan jotenkin jalosti ja ylevästi - jos nyt siis ylipäätään kuolisi? Vielä mitä: ristiinnaulitseminen oli häpeällisin teloitusmuoto Rooman valtakunnassa. Se oli varattu kaikkein vihatuimmille rikollisille: maanpettureille, kapinallisille, maantierosvoille, karanneille orjille. Rooman kansalaisia ei edes saanut rangaista sillä tavalla. Tällä tavalla teloitettua Kristustako siis pitäisi lähteä julistamaan roomalaisille ja kreikkalaisille?

Ehkä tästä vielä selvittäisiin, sillä ihmeiden ihme - pääsiäisaamuna hauta olikin tyhjä. Mutta ketkä siitä ja ylösnousseen Vapahtajan kohtaamisesta todistivat? Naiset. Naiset! Huonoin vaihtoehto ikinä. Juutalaisen lain mukaan naisen todistus ei ollut pätevä, ja samaa mieltä olivat roomalaiset oikeusoppineet. Olihan jo suuri ja kunnioitettu filosofi Aristoteles osoittanut, ettei naisen järkisielu toimi kunnolla! Arvovaltaiset partasuut miehethän olisi pitänyt ensimmäisiksi todistajiksi valita, ja mieluimmin Simon Pietari, tuo opetuslapsista pomoin ja vieläpä Rooman seurakunnan ensimmäinen paimen.

Ja kun Jeesus näyttäytyy ystävilleen, hän on lihaa ja verta. Magdalan Maria haluaa halata häntä (Joh. 20:17), Tuomas koskettaa naulanreikiä hänen käsissään (Joh. 20:27), Jeesus pyytää ruokaa opetuslapsiltaan ja syö (Luuk. 24:41-43). Hän ei ole edes "puhdasta valoa", pahan ja epätäydellisen materian kahleista vapautunut henki, mikä viisaille kreikkalaisille olisi myynyt kuin häkä ja sopinut hyvin yksiin ajan henkisen ilmapiirin kanssa. Ei - sekä "paha" ruumis että sielu ovat nousseet kuolleista.

Jotakin ihmeellisiä todisteita olisi pitänyt olla. Vaikka käärinliinat, joihin olisi taianomaisesti piirtynyt Jeesuksen naamataulu. Tai jotakin muuta konkreettista, jolla voisi sitten hämmästyttää rahvasta. Vaan ei - tyhjin käsin lähdettiin julistustyöhön. Pelkkä sana työkalunaan apostolit aloittivat. Jerusalemissa tai Ateenassa tai Antiokiassa ei esitelty sataprosenttisen aitoja pyhäinjäännöksiä töllistelijöille.

Oli vain hämmentävä vakuutus: Jeesus Kristus on ylösnoussut.

Evankeliumit vaikenevat ylösnousemuksen hetkestä. Sitä ei todista kukaan. Sitä ei selitellä, kuvailla tai perustella. Pääsiäisaamun tapahtumien äärelle kirjoitusten kautta saapuva lukija jää Magdalan Marian, Salomen, Johannan ja Jaakobin äidin Marian tavoin tuijottamaan tyhjää hautaa. Tyhjän haudan äänettömyys huutaa todistusta kovemmin kuin mikään muu ääni maailmankaikkeudessa.

Jos Jeesuksen tyhjä hauta olisi ollut pelkkä epätoivoisten opetuslasten viimeinen huijaus, tai koko Nasaretilainen itse myöhemmän sepityksen tuotos, se olisi ollut maailman kehnoin petkutus. Noin surkeista lähtökohdista kun ei uskoisi syntyvän mitään muuta kuin rahvaan pilkkaa ja hörönaurua. Huiputuksesta olisi saanut kynäiltyä paljon kaunopuheisemman ja yleisiin käsityksiin sopivamman ja vakuuttavamman jutun!

Ja sittenkin - ilosanoma leviää! Toivo versoo kaikkein epätodennäköisimmistä aineksista. Evankeliumi on rakennettu palasista, jotka ovat ihmisten silmissä hullutusta, mutta viisautta Jumalan hyvän katseen alla.

Pääsiäisen ihme on halki aikain pysäyttänyt ihmiset mykkinä hämmästyksestä, ilosta ja toivosta elämän ja kuoleman, ajallisen ja ajattoman väliseen leikkauspisteeseen. Kristuksen ylösnousemus julistaa Jumalan rakkautta ja anteeksiantoa: kaikki ei pääty hautaan, vaan ihminen on tarkoitettu iankaikkiseen olemiseen ja elämiseen Jumalan lähellä.

"Minä menen valmistamaan teille sijaa, mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä, missä minäkin olen", Jeesus lupasi ystävilleen (Joh. 14:3), ja vielä: "Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni" (Joh. 12:32).

Kaikki.

Se on lohdullinen lupaus. Sinäkin saat uskoa todeksi Jeesuksen sanat. Saat myös epäillä, kysellä ja aprikoida - niin tekivät myös Jeesuksen lähimmät ystävät silloin kerran. Mutta lupaus pysyy meistä riippumatta - onneksi!

Se on tyhjän haudan todistus. Kuolema on kukistettu, unohduksen ote meistä ei ole lopullinen. Meille on annettu ikuisen elämän lahja.

Kristus on totisesti ylösnoussut!