Masa on paljasjalkainen peltolammilainen setämies, joka tykkää ritareista ja miekoista, vaikka on pasifisti. Alun alkujaan hän päätyi silloiseen Viinikan seurakuntaan sivariksi, mutta tekee nykyään "oikeita" töitä pyhäkoulun, varhaiskasvatuksen ja viestinnän parissa. Hän hyväksyy avarakatseisesti sekä kahvin että teen ja kuluttaa niitä huolestuttavassa mittakaavassa. Jos hänellä on vapaa-aikaa, hän tuhlaa sen nörtteillen fantasian ja scifin parissa. TM:n paperinsakin hän sai työelämän kannalta hirmu hyödyllisestä languedocilaisesta trubaduurirunoudesta.
Masan mutinat
Masan Mutinat
Matti Etelänsaari palvelee Tampereen Eteläisessä seurakunnassa pyhäkouluteologina. Blogissaan hän kertoo ajatuksistaan seurakunnastamme ja elämästä sen ympärillä, omaan persoonalliseen tyyliinsä.
20.12.2015 10.44
Minä vuonna ja mihin aikaan?
Koska Jeesus mahtoi oikeasti syntyä?
Amerikan ihmemaassa aimo joukko ihmisiä on vakuuttunut siitä, ettei presidentti Obama ole oikeasti syntynyt Yhdysvalloissa. Paljon suurempi syntymämysteeri ympäröi kuitenkin joulun päivänsankaria. Syntyikö Jeesus Kristus, os. Nasaretilainen, todella 25.12. tasan 2015 vuotta sitten?
Ei - mutta siinähän ei ole mitään uutta auringon alla. Milloin siis mahtoi oikeasti tapahtua tuo ensimmäinen joulu, joka sai muuttaa koko maailmanhistorian?
Ennen nykyistä jälkeen Kristuksen -ajanlaskuamme kalentereita laadittiin eri puolilla tunnettua maailmaa (eli Eurooppaa, Pohjois-Afrikkaa ja Lähi-itää) kovin erilaisin tavoin. Aikaa mitattiin yleensä kuninkaiden hallituskausien mukaan. Tappioon päättynyt taistelu egyptiläisiä vastaan käytiin siis kuningas Dareios II:n 19. hallintovuonna. Toisaalta taas esimerkiksi roomalaisilla oli tapana laskea vuosia pääkaupunkinsa myyttisestä perustamisesta lähtien.
Kristillisen ajanlaskun isänä on totuttu pitämään skyyttalaista teologia nimeltä Dionysios Nöyrä (eli roomalaisittain Dionysius Exiguus), joka eli 500-luvulla jälkeen Vapahtajamme syntymän. Hän aloitti "jälkeen Kristuksen" eli anno Domini -ajanlaskun vuonna 525 päädyttyään omissa laskelmissaan siis tulokseen, jonka mukaan Jeesus oli syntynyt tasan 525 vuotta aikaisemmin.
Jeesuksen syntymäpäivän osuminen joulukuun 25. päivälle oli puolestaan seurausta halusta kristillistää roomalaista yhteiskuntaa korvaamalla myös esikristilliseltä ajalta periytyneitä juhlapyhiä. Kalendaariset juhlapäivät olivat roomalaisille erittäin tärkeitä, ja kristitytkin yleensä noudattivat uskollisesti näitä (pakanallisia) juhlia pieteetillä ja vailla omantunnontuskia, joten pyrkimys oli sikäli perin ymmärrettävä. Talvipäivänseisauksen tietämille osui perinteinen saturnalia-juhla, jota vietettiin maanviljelyksen ja ajan jumalan Saturnuksen kunniaksi. Vuoden pimeimpänä aikana tehtiin tilaa iloiselle hassuttelulle, jolloin isäntien ja orjien asema kääntyi päivän ajaksi päälaelleen. Joulukuun 25. päivänä vietettiin myöhäisantiikissa myös Sol Invictuksen eli roomalaisen Voittamaton aurinko -jumalan juhlaa.
Oikeastaan Kristuksen syntymäjuhlalle oli pedattu esikristillisessä kulttuurissa varsin passeli paikka. Saturnaaliseen henkeenhän koko maailma mullistui Vapahtajan syntyessä: köyhät ja alhaiset Herra nosti, mutta suuret ja mahtavat Hän saattoi häpeään. Näin vuoden pimeimpään hetkeen syttyi myös armon aurinko ja pelastuksen valo kaikelle kansalle.
Mutta entä se "aito ja oikea" ensimmäinen joulu? Milloin Jeesus oikein syntyi?
Lyhyt vastaus: emme tiedä, emmekä luultavasti koskaan sitä saakaan varmuudella tietää.
Pidempi vastaus vaatii paneutumista Raamatun kertomuksiin Jeesuksen syntymästä ja hänen vanhempiensa vaiheista. Neljästä evankeliumista ainoastaan kaksi - Matteus ja Luukas - kertovat jotain hänen elämästään ennen hänen julkisen työnsä alkua Johannes Kastajan luona. Molemmat evankeliumit on koottu samoihin aikoihin eli noin vuosina 80-90 - siis reilu puoli vuosisataa Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen jälkeen.
Matteus ajoittaa Jeesuksen syntymän Juudean Betlehemiin kuningas Herodes II:n eli Herodes Suuren hallintokauden loppuun. Herodes hallitsi Juudeaa roomalaisten nimittämänä kuninkaana vuosina 37 - 4 eKr. Matteuksen joulukertomukseen kuuluvat itämaan tietäjät eli ilmeisesti Mesopotamiasta kotoisin olevat zarathustralaiset papit, jotka matkustivat Juudeaan tulkittuaan taivaalle syttyneen uuden tähden merkitsevän vanhojen heprealaisten ennustusten lupaaman kuninkaan syntymistä. Jeesuksen vanhempien kerrotaan lähteneen Egyptiin pakoon Herodeksen julmuuksia ja viipyneen maanpaossa kaksi vuotta, aina Herodeksen kuolemaan saakka. Tämä tapahtui vuonna 4 eKr. Jeesus olisi siis saattanut Matteuksen kertomuksen mukaan syntyä vuonna 7 tai 6 eKr.
Kiinalaiset ja korealaiset lähteet puhuvat astronomisesta ilmiöstä - mahdollisesti komeetasta tai kenties supernovasta - joka oli näkyvillä vuonna 5 eKr. Komeettoja pidettiin antiikin maailmassa tosin yleensä huonoina enteinä, mutta toisaalta niiden on usein kuvailtu ikään kuin näyttäneen "viipyvän" jonkin paikan yläpuolella - aivan kuten Matteuksen evankeliumissa kerrotaan.
Luukkaan evankeliumin kertomus aiheuttaa kuitenkin lisää harmaita hiuksia. Kreikkalainen evankelista kirjoittaa kreikkalais-roomalaiselle yleisölle ja pyrkii ajoittamaan useita Jeesuksen elämän tapahtumia roomalaisen ajanlaskun mukaan. Jeesuksen syntymän hän kuvailee tapahtuneen keisari Augustuksen määräämän "verollepanon" eli väestönlaskun (censuksen) aikaan, jolloin Quirinius oli Syyrian käskynhaltijana. Quiriniuksen census on tunnettu tapahtuma useista historiallisista lähteistä. Kyse oli roomalaisvallan lujittamisesta Juudeassa - mutta vasta sen jälkeen, kun kuningas Herodes oli kuollut, ja roomalaiset olivat ottaneet ohjakset tiukemmin hyppysiinsä pantuaan viralta tämän tunaroivan seuraajan Arkhelaoksen.
Quiriniuksen väestönlasku ajoittui kuitenkin vuoteen 6 jKr. Välimatka Matteuksen kuvaamaan ajankohtaan on kaksitoista vuotta.
Tämän vuoksi tarkkaa Jeesuksen syntymäpäivää ei ole kyetty aukottomasti määrittelemään. Eri perimätietoihin pohjautuvia syntymäkertomuksia voidaan kuitenkin tulkita yhdenmukaisen kertomuksen aikaansaamiseksi. Yhden selityksen mukaan Luukkaan verollepanossa oli kyse jostakin aikaisemmasta väestönlaskusta, mutta tällaisesta ei ole löydetty merkkejä muista historiallisista lähteistä.
Yksi sangen ymmärrettävä mahdollisuus on, että evankelista Matteukselta menivät Herodekset sekaisin (heitähän riitti). Pahamaineisella Herodes Suurella oli nimittäin poika, jonka nimi oli myös Herodes (häntä kutsuttiin vieläpä lisänimellä Antipater eli "ei se isänsä"). Roomalaiset nimittivät Herodeksen Galilean ruhtinaaksi samoihin aikoihin, kun Quirinius pani toimeen väestönlaskentansa. Roomalaisvallan tiukkeneminen synnytti kapinamieltä juutalaisten keskuudessa, mikä johti verilöylyihin ja legioonien marssittamiseen Galileaan. Kapinassa oli myös messiaanisia tunteita. Herodesta tukevat roomalaiset olivat otteissaan julmia. Kertomus Betlehemin lastenmurhasta voisi hyvinkin sopia tällaiseen synkkään ajankohtaan, samoin pyhän perheen pakolaisuus rauhallisessa Egyptissä kahden vuoden ajan - juutalaishistorioitsija Josefus nimittäin mainitsee, että kyseinen kapina aiheutti levottomuuksia Galileassa - aivan oikein - kahden vuoden ajan.
Tarkasta päivämäärästä ei myöskään ole mitään varmaa tietoa. Jo antiikin aikaan jotkut teologit esittivät, että Jeesus olisi itse asiassa saattanut syntyä juutalaisen lehtimajanjuhlan aikaan lokakuussa - mutta tällekään ei löydy varsinaisesti mitään lähteitä. Eipä siihen aikaan ollut neuvoloita, joissa syntymätodistuksia olisi laadittu!
Muista evankelistoista ei ole tässä asiassa hirveästi apua. Markus aloittaa ilosanomansa kertomisen Jeesuksen kasteesta Johannes Kastajan luona. Hän tosin mainitsee Jeesuksen olleen noin kolmekymmentävuotias aloittaessaan toimintansa. Luukkaalta tiedämme, että Johanneksen oman julistustyön alku tapahtui keisari Tiberiuksen 15. hallintovuonna eli vuonna 29 jKr. Jeesuksen tiedämme olleen siis 30-luvun alussa noin kolmekymppinen nuorimies.
Johannes kertoo Kristuksen syntymästä vain, että "valo loistaa pimeässä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa". Häntä kiinnosti enemmän koko tapahtuman maailmaa mullistava ainutlaatuisuus, eivät niinkään yksityiskohdat, jotka ympäröivät Jeesuksen maailmaantulon hetkeä. Jumalan Pojan inkarnaation todellisuus oli jälkipolville lopultakin olennaisempaa kuin se, oliko hänen syntymätallinsa kallioluola vai savitiilestä muurattu mökki.
Ja lieneepä Johannes, tuo Rakkauden apostoli, oikeassa. Vaikka jokainen kristitty varmasti iloitsisi, jos aukottomasti onnistuttaisiin jonkin sensaatiomaisen löydön voimin osoittamaan tarkka ajankohta Jeesuksen syntymälle, sitäkin tärkeämpää on se, että ylipäätään lapsi on syntynyt meille, ja Poika annettu on.
Joulun evankeliumikertomukset vievät meidät keskelle elävää ja todellista elämää, kahden nuoren vanhemman vaikeisiin hetkiin ja raskaan taipaleen päähän, missä heitä odottaa puhdas ilo ja siunaus. Saamme jäädä siihen lohdulliseen tietoon, että kerran koitti päivä, jolloin Jumala itse tuli keskellemme, nauruun ja itkuun, leikkiin ja vaivaan. Vaikkemme koskaan saisikaan tietää, minä vuonna ja minä päivänä se tarkalleen tapahtui, saamme riemuiten tänäkin jouluna julistaa kaikkeen maailmaan, että
Ei - mutta siinähän ei ole mitään uutta auringon alla. Milloin siis mahtoi oikeasti tapahtua tuo ensimmäinen joulu, joka sai muuttaa koko maailmanhistorian?
Ennen nykyistä jälkeen Kristuksen -ajanlaskuamme kalentereita laadittiin eri puolilla tunnettua maailmaa (eli Eurooppaa, Pohjois-Afrikkaa ja Lähi-itää) kovin erilaisin tavoin. Aikaa mitattiin yleensä kuninkaiden hallituskausien mukaan. Tappioon päättynyt taistelu egyptiläisiä vastaan käytiin siis kuningas Dareios II:n 19. hallintovuonna. Toisaalta taas esimerkiksi roomalaisilla oli tapana laskea vuosia pääkaupunkinsa myyttisestä perustamisesta lähtien.
Kristillisen ajanlaskun isänä on totuttu pitämään skyyttalaista teologia nimeltä Dionysios Nöyrä (eli roomalaisittain Dionysius Exiguus), joka eli 500-luvulla jälkeen Vapahtajamme syntymän. Hän aloitti "jälkeen Kristuksen" eli anno Domini -ajanlaskun vuonna 525 päädyttyään omissa laskelmissaan siis tulokseen, jonka mukaan Jeesus oli syntynyt tasan 525 vuotta aikaisemmin.
Jeesuksen syntymäpäivän osuminen joulukuun 25. päivälle oli puolestaan seurausta halusta kristillistää roomalaista yhteiskuntaa korvaamalla myös esikristilliseltä ajalta periytyneitä juhlapyhiä. Kalendaariset juhlapäivät olivat roomalaisille erittäin tärkeitä, ja kristitytkin yleensä noudattivat uskollisesti näitä (pakanallisia) juhlia pieteetillä ja vailla omantunnontuskia, joten pyrkimys oli sikäli perin ymmärrettävä. Talvipäivänseisauksen tietämille osui perinteinen saturnalia-juhla, jota vietettiin maanviljelyksen ja ajan jumalan Saturnuksen kunniaksi. Vuoden pimeimpänä aikana tehtiin tilaa iloiselle hassuttelulle, jolloin isäntien ja orjien asema kääntyi päivän ajaksi päälaelleen. Joulukuun 25. päivänä vietettiin myöhäisantiikissa myös Sol Invictuksen eli roomalaisen Voittamaton aurinko -jumalan juhlaa.
Oikeastaan Kristuksen syntymäjuhlalle oli pedattu esikristillisessä kulttuurissa varsin passeli paikka. Saturnaaliseen henkeenhän koko maailma mullistui Vapahtajan syntyessä: köyhät ja alhaiset Herra nosti, mutta suuret ja mahtavat Hän saattoi häpeään. Näin vuoden pimeimpään hetkeen syttyi myös armon aurinko ja pelastuksen valo kaikelle kansalle.
Mutta entä se "aito ja oikea" ensimmäinen joulu? Milloin Jeesus oikein syntyi?
Lyhyt vastaus: emme tiedä, emmekä luultavasti koskaan sitä saakaan varmuudella tietää.
Pidempi vastaus vaatii paneutumista Raamatun kertomuksiin Jeesuksen syntymästä ja hänen vanhempiensa vaiheista. Neljästä evankeliumista ainoastaan kaksi - Matteus ja Luukas - kertovat jotain hänen elämästään ennen hänen julkisen työnsä alkua Johannes Kastajan luona. Molemmat evankeliumit on koottu samoihin aikoihin eli noin vuosina 80-90 - siis reilu puoli vuosisataa Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen jälkeen.
Matteus ajoittaa Jeesuksen syntymän Juudean Betlehemiin kuningas Herodes II:n eli Herodes Suuren hallintokauden loppuun. Herodes hallitsi Juudeaa roomalaisten nimittämänä kuninkaana vuosina 37 - 4 eKr. Matteuksen joulukertomukseen kuuluvat itämaan tietäjät eli ilmeisesti Mesopotamiasta kotoisin olevat zarathustralaiset papit, jotka matkustivat Juudeaan tulkittuaan taivaalle syttyneen uuden tähden merkitsevän vanhojen heprealaisten ennustusten lupaaman kuninkaan syntymistä. Jeesuksen vanhempien kerrotaan lähteneen Egyptiin pakoon Herodeksen julmuuksia ja viipyneen maanpaossa kaksi vuotta, aina Herodeksen kuolemaan saakka. Tämä tapahtui vuonna 4 eKr. Jeesus olisi siis saattanut Matteuksen kertomuksen mukaan syntyä vuonna 7 tai 6 eKr.
Kiinalaiset ja korealaiset lähteet puhuvat astronomisesta ilmiöstä - mahdollisesti komeetasta tai kenties supernovasta - joka oli näkyvillä vuonna 5 eKr. Komeettoja pidettiin antiikin maailmassa tosin yleensä huonoina enteinä, mutta toisaalta niiden on usein kuvailtu ikään kuin näyttäneen "viipyvän" jonkin paikan yläpuolella - aivan kuten Matteuksen evankeliumissa kerrotaan.
Luukkaan evankeliumin kertomus aiheuttaa kuitenkin lisää harmaita hiuksia. Kreikkalainen evankelista kirjoittaa kreikkalais-roomalaiselle yleisölle ja pyrkii ajoittamaan useita Jeesuksen elämän tapahtumia roomalaisen ajanlaskun mukaan. Jeesuksen syntymän hän kuvailee tapahtuneen keisari Augustuksen määräämän "verollepanon" eli väestönlaskun (censuksen) aikaan, jolloin Quirinius oli Syyrian käskynhaltijana. Quiriniuksen census on tunnettu tapahtuma useista historiallisista lähteistä. Kyse oli roomalaisvallan lujittamisesta Juudeassa - mutta vasta sen jälkeen, kun kuningas Herodes oli kuollut, ja roomalaiset olivat ottaneet ohjakset tiukemmin hyppysiinsä pantuaan viralta tämän tunaroivan seuraajan Arkhelaoksen.
Quiriniuksen väestönlasku ajoittui kuitenkin vuoteen 6 jKr. Välimatka Matteuksen kuvaamaan ajankohtaan on kaksitoista vuotta.
Tämän vuoksi tarkkaa Jeesuksen syntymäpäivää ei ole kyetty aukottomasti määrittelemään. Eri perimätietoihin pohjautuvia syntymäkertomuksia voidaan kuitenkin tulkita yhdenmukaisen kertomuksen aikaansaamiseksi. Yhden selityksen mukaan Luukkaan verollepanossa oli kyse jostakin aikaisemmasta väestönlaskusta, mutta tällaisesta ei ole löydetty merkkejä muista historiallisista lähteistä.
Yksi sangen ymmärrettävä mahdollisuus on, että evankelista Matteukselta menivät Herodekset sekaisin (heitähän riitti). Pahamaineisella Herodes Suurella oli nimittäin poika, jonka nimi oli myös Herodes (häntä kutsuttiin vieläpä lisänimellä Antipater eli "ei se isänsä"). Roomalaiset nimittivät Herodeksen Galilean ruhtinaaksi samoihin aikoihin, kun Quirinius pani toimeen väestönlaskentansa. Roomalaisvallan tiukkeneminen synnytti kapinamieltä juutalaisten keskuudessa, mikä johti verilöylyihin ja legioonien marssittamiseen Galileaan. Kapinassa oli myös messiaanisia tunteita. Herodesta tukevat roomalaiset olivat otteissaan julmia. Kertomus Betlehemin lastenmurhasta voisi hyvinkin sopia tällaiseen synkkään ajankohtaan, samoin pyhän perheen pakolaisuus rauhallisessa Egyptissä kahden vuoden ajan - juutalaishistorioitsija Josefus nimittäin mainitsee, että kyseinen kapina aiheutti levottomuuksia Galileassa - aivan oikein - kahden vuoden ajan.
Tarkasta päivämäärästä ei myöskään ole mitään varmaa tietoa. Jo antiikin aikaan jotkut teologit esittivät, että Jeesus olisi itse asiassa saattanut syntyä juutalaisen lehtimajanjuhlan aikaan lokakuussa - mutta tällekään ei löydy varsinaisesti mitään lähteitä. Eipä siihen aikaan ollut neuvoloita, joissa syntymätodistuksia olisi laadittu!
Muista evankelistoista ei ole tässä asiassa hirveästi apua. Markus aloittaa ilosanomansa kertomisen Jeesuksen kasteesta Johannes Kastajan luona. Hän tosin mainitsee Jeesuksen olleen noin kolmekymmentävuotias aloittaessaan toimintansa. Luukkaalta tiedämme, että Johanneksen oman julistustyön alku tapahtui keisari Tiberiuksen 15. hallintovuonna eli vuonna 29 jKr. Jeesuksen tiedämme olleen siis 30-luvun alussa noin kolmekymppinen nuorimies.
Johannes kertoo Kristuksen syntymästä vain, että "valo loistaa pimeässä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa". Häntä kiinnosti enemmän koko tapahtuman maailmaa mullistava ainutlaatuisuus, eivät niinkään yksityiskohdat, jotka ympäröivät Jeesuksen maailmaantulon hetkeä. Jumalan Pojan inkarnaation todellisuus oli jälkipolville lopultakin olennaisempaa kuin se, oliko hänen syntymätallinsa kallioluola vai savitiilestä muurattu mökki.
Ja lieneepä Johannes, tuo Rakkauden apostoli, oikeassa. Vaikka jokainen kristitty varmasti iloitsisi, jos aukottomasti onnistuttaisiin jonkin sensaatiomaisen löydön voimin osoittamaan tarkka ajankohta Jeesuksen syntymälle, sitäkin tärkeämpää on se, että ylipäätään lapsi on syntynyt meille, ja Poika annettu on.
Joulun evankeliumikertomukset vievät meidät keskelle elävää ja todellista elämää, kahden nuoren vanhemman vaikeisiin hetkiin ja raskaan taipaleen päähän, missä heitä odottaa puhdas ilo ja siunaus. Saamme jäädä siihen lohdulliseen tietoon, että kerran koitti päivä, jolloin Jumala itse tuli keskellemme, nauruun ja itkuun, leikkiin ja vaivaan. Vaikkemme koskaan saisikaan tietää, minä vuonna ja minä päivänä se tarkalleen tapahtui, saamme riemuiten tänäkin jouluna julistaa kaikkeen maailmaan, että