Vaikka miten toivoisimme toisin, kaksituhatta vuotta erottaa meitä Jeesuksesta ja hänen maanpäällisestä elämästään.

Evankeliumien suuria kertomuksia lähemmäs emme häntä pääse. Niiden kautta meidän on löydettävä tiemme hänen tekojensa ja opetustensa äärelle. Hänen ystävänsä ja todistajansa kertovat hänen elämästään ja kuolemastaan, ja heidän silmiensä kautta meidän on hänet myös kohdattava. Siitä puhuu myös luterilainen opinkappaleemme, kun selitämme, että Kristus kohtaa meidät Sanassa. Kasvoista kasvoihin saamme katsella häntä vasta viimeisenä päivänä, vaikka hän onkin läsnä meitä jokapäiväisessä elämässämme.

Mutta mielikuvitellaan, että asiat olisivat toisin.

Jos olisikin käynyt niin, että Albert Einstein olisi käyristänyt suhteellista aika-avaruutta jollakin tosi häröllä tavalla ja keksinyt aikakoneen. Nyt saisit siis tilaisuuden astua sisälle Zeitkugeliin ja ohjelmoida matkan määränpääksi Jerusalemin huhtikuussa noin vuonna 30. (Viimeistään parin yrityksen jälkeen pääset oikeaan AD-vuoteen.)

Astut ulos savuavasta aikapallosta Öljymäellä, oliivipuiden viileissä varjoissa. Ympärillä tuoksuvat kevään kukkaset ja tuore, viheriöivä luonto. Mäen viettäviltä rinteiltä näet alas laaksoon, ja etäämmällä siintää Siionin kukkula, sen laella kohoavat Jerusalemin vanhat kaupunginmuurit ja niiden yllä auringonpaisteessa vaaleana loistava Herodeksen suuri temppeli. Kun joukko oliivinviljelijöitä säntää säikähdyksestä kirkuen pakoon, käppäilet ulos puutarhasta ja suuntaat kohti kaupunginporttia, jolla on tapahtumassa jotakin historiallista.

Kun Jeesus Nasaretilainen, tuo köyhän galilealaiseen perheeseen syntynyt rakennusmies, tuo maankuulu opettaja, tuo parantaja, tuo auttaja, tuo Messias ja Jumalan Poika, ratsastaa nuorella aasilla sisään kaupunkiin, sana on kiirinyt hänen edellään, ja satamäärin ihmisiä tungeksii katujen varsilla nähdäkseen edes vilauksen tästä päiviensä julkimosta. Ihmisten pölyisillä kasvoilla erotat kaikkien inhimillisten tunteiden, ajatusten ja odotusten kirjon.

Missä sinä itse seisot tuona päivänä?

Liitytkö tienvarren ihmisrivistöön, joka on jakautunut kunniakujaksi kaupunkiin saapuvan kulkueen molemmille puolille. Taitatko läheisistä palmupuista tuoreita oksia, huiskutatko riemuissasi ja laulat ilo sydämessäsi: "Hoosianna, Daavidin poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!" Onko sielusi tänään täynnä täyttyneiden lupausten riemua?

Vai tyydytkö seuraamaan tapahtumia kauempaa? Haluaisitko mennä lähemmäs, liittyä ilakoiviin juhlijoihin, mutta jokin pidättelee askeleitasi? Tunnetko sydämessäsi, ettet ole kyllin hyvä tai arvollinen lähestymään häntä, joka ratsastaa tänään pyhään kaupunkiin? Painaako sisintäsi jokin taakka tai häpeä, joka saa sinut jättäytymään sivuun, pois ilosta ja valosta?

Tai kenties pysyttelet sivummalla jostakin muusta syystä. Epäilyttävätkö sinua ne jutut ja huhut, joita olet kuullut tästä miehestä? Eiväthän ne, ainakaan kaikki, voi pitää paikkaansa! Liian paljon liian uskomattomia tarinoita. Lienee tämä Jeesus varmasti viisas ja hyväntahtoinen opettaja, mutta ihmeittentekijä, saati Jumalan Poika...? Ehkä huomaatkin olevasi lähellä kaupungin fariseuksia ja lainopettajia, jotka katselevat tarkkaavaisesti, hivenen epäluuloisesti ja pidättyväisesti miestä, josta puhutaan niin paljon. He haluaisivat omin silmin nähdä, onko tässä taas yksi huijari.

Kukaties sinua ärsyttää, panee vihaksi. Puristat kätesi nyrkkiin ja mulkoilet kulmat kurtussa tulijaa, jonka porukka käyttäytyy kuin omistaisi kaupungin. Tämä on kuulemma joku pakolaisten poika. Mitä se täältä hakee? Menisi takaisin sinne, mistä on tullut. Roomalaiset sotilaat vierelläsi, raa'at mutta pelokkaat miehet, joiden elämä on täynnä verenvuodatusta, tuntevat aivan samoin.

Mutta ehkä tämä on tilaisuus, jota olet odottanut liian kauan vain seistäksesi sivussa. Ehkäpä liitytkin kulkueeseen, kun se kulkee korkeiden porttikaarten ali sisälle kaupunkiin! Vierelläsi marssivat iso ja roteva Pietari, jonka känsäiset kourat ovat täynnä pieniä arpia kalastuskoukuista; rahapussejaan kantava publikaani Matteus, joka on yhä vähän hämillään siitä, että hänet on näin luettu juhlittujen ja tervehdittyjen joukkoon; parhaimpiinsa pukeutunut Magdalan Maria, jonka kasvot loistavat ylpeydestä ja rakkaudesta opettajaansa kohtaan; ja Juudas Iskariot, tuo ristiriitojen repimä mies, joka odottaa mestariltaan jotain, mitä tämä ei hänelle voi antaa. Siihen joukkoon sinut toivotetaan tervetulleeksi hymyin, nyökkäyksin ja olalletaputuksin - sinä päivänä opettajan seuraan on helppo liittyä!

Vai tungeksitko sittenkin väkijoukon läpi, heittäydyt Jeesuksen eteen ja yrität tarttua kiinni edes hänen viittansa liepeestä: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua!"

Ystävä hyvä, mihin noista tilanteista sitten näitkin itsesi tänään...

Jeesus sanoi: "Tulkaa minun luokseni te kaikki!" (Matt. 11:28)

Kaikki. Kuka oletkin, mitä tunnetkin, millaisia taakkoja sitten kannatkin sydämessäsi.

Jeesus ratsasti Jerusalemiin kaikkia noita ihmisiä varten. Kaikkia ihmisiä varten.

Myös sinua varten. Minuakin.

Siunattua palmusunnuntaita, kuka ja missä oletkin!