Masa on paljasjalkainen peltolammilainen setämies, joka tykkää ritareista ja miekoista, vaikka on pasifisti. Alun alkujaan hän päätyi silloiseen Viinikan seurakuntaan sivariksi, mutta tekee nykyään "oikeita" töitä pyhäkoulun, varhaiskasvatuksen ja viestinnän parissa. Hän hyväksyy avarakatseisesti sekä kahvin että teen ja kuluttaa niitä huolestuttavassa mittakaavassa. Jos hänellä on vapaa-aikaa, hän tuhlaa sen nörtteillen fantasian ja scifin parissa. TM:n paperinsakin hän sai työelämän kannalta hirmu hyödyllisestä languedocilaisesta trubaduurirunoudesta.
Masan mutinat
Masan Mutinat
Matti Etelänsaari palvelee Tampereen Eteläisessä seurakunnassa pyhäkouluteologina. Blogissaan hän kertoo ajatuksistaan seurakunnastamme ja elämästä sen ympärillä, omaan persoonalliseen tyyliinsä.
23.6.2016 10.13
Perhe kielletty
Vihaako Suomi perheitä?
Juhannus on ollut minulle perhejuhla, oikeastaan aina. Meillä on ollut perinteisesti tapana kokoontua perheen ja "laajennetun perheen" eli lähisuvun kanssa yhteen jonkun kotikonnuille (paitsi minun yksiööni, jonka neliöihin mahdumme vain minä ja egoni). Loppujen lopuksi on aika samantekevää, helottaako suviaurinko pilvettömältä helletaivaalta, vai ruimivatko mustelmanväriset pilvet räntää niskaan. Pääasia, että pääsee viettämään leppoista, yhteistä aikaa perheen kanssa grillauksen ja kaffittelun merkeissä.
Pidän itseäni aika onnekkaana, sillä koko välitön lähisukuni asustelee Tampereella ja pääsääntöisesti vieläpä näillä kulmilla. On helppo kokoontua yhteen, kun jaamme samat klaanimaat.
Pidän itseäni aika onnekkaana, sillä minulla on perhe, jonka kanssa tällaista yhteistä aikaa voi viettää.
Minusta on nimittäin alkanut tuntua, että Suomi vihaa perheitä.
Ihan hiljan persporvarihallituksemme sementoi uuden linjauksen, joka vaikeuttaa merkittävästi perheenyhdistämistä. Kyseessä on siis tilanne, jossa Suomesta oleskeluluvan, turvapaikan tai kansalaisuuden saanut ihminen tahtoisi, kuten useimmat ihmiset, elää uudessa kotimaassaan omien rakkaidensa kanssa ja kutsua tänne myös perheensä. Lainmuutosten jälkeen edellytetään, että kyseinen ihminen kuuluu ns. "parempaan väkeen" eli omaa vähintään 2600 euron kuukausitulot, ennen kuin perhe-elämästä tehdään luvallista.
Päätös tuntuu käsittämättömältä, sekä epäoikeudenmukaiselta että epäinhimilliseltä.
Epäoikeudenmukaisuudesta voitaneen puhua, sillä lähtökohtaisestihan voisi olettaa ihmisten olevan lain edessä tasavertaisessa asemassa. En ole varma, millaisella tulotasolla päättäjät olettavat perisuomalaisten elelevän, mutta valtakunnallisten palkkatietojen perusteella sangen suuri osa suomalaisista jää tuon maagisen (lue: taikurin hatusta kiskaistun) raja-arvon alapuolelle.
Toisin sanoen, jos minulla olisi perhe ulkomailla opiskelun tai työnteon tai yleisten syiden takia, ja tahtoisin tuoda heidät Suomeen, haaveeksipa tuo jäisi. Paitsi että tässä laki on eri meille suomalaisille, jotka olemme täällä sattuneet syntymään, ja suomalaisille, joiden juuret ovat rajan takana.
Epäinhimilliseksi tilanteen tekee paitsi yleinen raadollisuus - ihmisiltä evätään mahdollisuus elää yhdessä puolisoidensa ja lastensa kanssa kylmäkiskoisin perustein - myös täydellinen ristiriita muun politikoinnin kanssa.
Ensinnäkin, niin kuin on varmasti jo huomattu, suuri osa Suomeen kuluneen kahdentoista kuukauden aikana saapuneista ihmisistä on miehiä. Syy on raaka: heillä on yksinkertaisesti paremmat mahdollisuudet selvitä hengissä vaarallisesta matkasta pakolaisleireiltä Pohjolan perukoille. Matkalle mahtuu Välimeren ylitystä uppoamisvalmiilla lautoilla, pakolaisia rajavyöhykkeelle ampuvia turkkilaisia sotilaita, saastaa ja kurjuutta piikkilanka-aitojen ympäröimillä vastaanottoleireillä... En minäkään tahtoisi ehdoin tahdoin riskeerata omia perheenjäseniäni moisella matkalla! Perheenyhdistämisprosessi olisi kaikkein turvallisin ja inhimillisin keino varmistaa, että heikoimmassa asemassa olevat saisivat itselleen turvapaikan ja pääsisivät elämään yhdessä.
Siksi toisekseen tämähän olisi juuri sitä hallittua maahanmuuttoa, jota etenkin tiettyjen hallituspuolueiden keskuudessa on äänekkäästi vaadittu.
Lainsäätäjien toimia punnitessaan ei voi olla päätymättä kuin yhteen lopputulokseen: Suomesta yritetään kaikin tavoin tehdä mahdollisimman vastenmielinen ja luotaantyöntävä maa, jotta mahdollisimman harva edes yrittäisi hakea täältä turvapaikkaa.
Lienee sitten parempi, että Lähi-idän inhimillinen katastrofi ulkoistetaan näppärästi turkkilaisille, joiden ihmisoikeustilanne ja demokratia ovatkin mitä esimerkillisimmässä jamassa!
Hiljaiseksi vetää.
Aion tänäkin juhannuksena iloita ajasta ja hetkistä oman perheeni kanssa. Mutta toivon ja rukoilen, että sama ilo annettaisiin myös muille lähimmäisillemme. Erityisesti niille, jotka ovat jo menettäneet elämässään kaiken muun.
Pidän itseäni aika onnekkaana, sillä koko välitön lähisukuni asustelee Tampereella ja pääsääntöisesti vieläpä näillä kulmilla. On helppo kokoontua yhteen, kun jaamme samat klaanimaat.
Pidän itseäni aika onnekkaana, sillä minulla on perhe, jonka kanssa tällaista yhteistä aikaa voi viettää.
Minusta on nimittäin alkanut tuntua, että Suomi vihaa perheitä.
Ihan hiljan persporvarihallituksemme sementoi uuden linjauksen, joka vaikeuttaa merkittävästi perheenyhdistämistä. Kyseessä on siis tilanne, jossa Suomesta oleskeluluvan, turvapaikan tai kansalaisuuden saanut ihminen tahtoisi, kuten useimmat ihmiset, elää uudessa kotimaassaan omien rakkaidensa kanssa ja kutsua tänne myös perheensä. Lainmuutosten jälkeen edellytetään, että kyseinen ihminen kuuluu ns. "parempaan väkeen" eli omaa vähintään 2600 euron kuukausitulot, ennen kuin perhe-elämästä tehdään luvallista.
Päätös tuntuu käsittämättömältä, sekä epäoikeudenmukaiselta että epäinhimilliseltä.
Epäoikeudenmukaisuudesta voitaneen puhua, sillä lähtökohtaisestihan voisi olettaa ihmisten olevan lain edessä tasavertaisessa asemassa. En ole varma, millaisella tulotasolla päättäjät olettavat perisuomalaisten elelevän, mutta valtakunnallisten palkkatietojen perusteella sangen suuri osa suomalaisista jää tuon maagisen (lue: taikurin hatusta kiskaistun) raja-arvon alapuolelle.
Toisin sanoen, jos minulla olisi perhe ulkomailla opiskelun tai työnteon tai yleisten syiden takia, ja tahtoisin tuoda heidät Suomeen, haaveeksipa tuo jäisi. Paitsi että tässä laki on eri meille suomalaisille, jotka olemme täällä sattuneet syntymään, ja suomalaisille, joiden juuret ovat rajan takana.
Epäinhimilliseksi tilanteen tekee paitsi yleinen raadollisuus - ihmisiltä evätään mahdollisuus elää yhdessä puolisoidensa ja lastensa kanssa kylmäkiskoisin perustein - myös täydellinen ristiriita muun politikoinnin kanssa.
Ensinnäkin, niin kuin on varmasti jo huomattu, suuri osa Suomeen kuluneen kahdentoista kuukauden aikana saapuneista ihmisistä on miehiä. Syy on raaka: heillä on yksinkertaisesti paremmat mahdollisuudet selvitä hengissä vaarallisesta matkasta pakolaisleireiltä Pohjolan perukoille. Matkalle mahtuu Välimeren ylitystä uppoamisvalmiilla lautoilla, pakolaisia rajavyöhykkeelle ampuvia turkkilaisia sotilaita, saastaa ja kurjuutta piikkilanka-aitojen ympäröimillä vastaanottoleireillä... En minäkään tahtoisi ehdoin tahdoin riskeerata omia perheenjäseniäni moisella matkalla! Perheenyhdistämisprosessi olisi kaikkein turvallisin ja inhimillisin keino varmistaa, että heikoimmassa asemassa olevat saisivat itselleen turvapaikan ja pääsisivät elämään yhdessä.
Siksi toisekseen tämähän olisi juuri sitä hallittua maahanmuuttoa, jota etenkin tiettyjen hallituspuolueiden keskuudessa on äänekkäästi vaadittu.
Lainsäätäjien toimia punnitessaan ei voi olla päätymättä kuin yhteen lopputulokseen: Suomesta yritetään kaikin tavoin tehdä mahdollisimman vastenmielinen ja luotaantyöntävä maa, jotta mahdollisimman harva edes yrittäisi hakea täältä turvapaikkaa.
Lienee sitten parempi, että Lähi-idän inhimillinen katastrofi ulkoistetaan näppärästi turkkilaisille, joiden ihmisoikeustilanne ja demokratia ovatkin mitä esimerkillisimmässä jamassa!
Hiljaiseksi vetää.
Aion tänäkin juhannuksena iloita ajasta ja hetkistä oman perheeni kanssa. Mutta toivon ja rukoilen, että sama ilo annettaisiin myös muille lähimmäisillemme. Erityisesti niille, jotka ovat jo menettäneet elämässään kaiken muun.