Masa on paljasjalkainen peltolammilainen setämies, joka tykkää ritareista ja miekoista, vaikka on pasifisti. Alun alkujaan hän päätyi silloiseen Viinikan seurakuntaan sivariksi, mutta tekee nykyään "oikeita" töitä pyhäkoulun, varhaiskasvatuksen ja viestinnän parissa. Hän hyväksyy avarakatseisesti sekä kahvin että teen ja kuluttaa niitä huolestuttavassa mittakaavassa. Jos hänellä on vapaa-aikaa, hän tuhlaa sen nörtteillen fantasian ja scifin parissa. TM:n paperinsakin hän sai työelämän kannalta hirmu hyödyllisestä languedocilaisesta trubaduurirunoudesta.
Masan mutinat
Masan Mutinat
Matti Etelänsaari palvelee Tampereen Eteläisessä seurakunnassa pyhäkouluteologina. Blogissaan hän kertoo ajatuksistaan seurakunnastamme ja elämästä sen ympärillä, omaan persoonalliseen tyyliinsä.
8.5.2014 8.31
Salome ja pojat
Tekikö Sebedeuksen vaimo oikein asettaessaan oman perheensä edun kaikkien muiden etujen edelle?
Mitäpä äidit eivät olisi valmiita tekemään lastensa eteen?
Evankeliumeissa on tästä vallan mainio esimerkki. Kerrotaan, kuinka Jeesuksen ollessa opetuslapsijoukkonsa kanssa matkalla Galileasta Jerusalemiin pääsiäisjuhlille hänen tätinsä, Sebedeuksen vaimo Salome, tuli poikiensa Jaakobin ja Johanneksen kanssa hänen luokseen. Salomella oli siskonsa pojalle aivan erityinen pyyntö esitettävänään: suostuisiko Jeesus tekemään Jaakobista ja Johanneksesta ylhäisiä ruhtinaita Jumalan valtakunnassa - toiselle valtaistuin Jeesuksen vasemmalta, toinen oikealta puolelta. (Matt. 20:20-28; Mark. 10:35-45)
Entä millä mielellä muut opetuslapset mahtoivat kuunnella tällaista pyyntöä? Riitahan siitä syttyi, ja syystä. Miksi Jaakob ja Johannes olisivat saaneet suuremman kunnian kuin muut? Senkö tähden, että sattuivat olemaan verisukua Jeesukselle? Varmaankin Pietari ja Andreas protestoivat, että heidäthän Herra oli kaikkein ensimmäisinä mukaansa kutsunut; kenties Simon Kiivailija oli valmis vaikka tirvaisemaan mokomia pyrkyreitä.
Jeesus pani kuitenkin pisteen väittelylle heti alkuunsa. Ensin hän totesi, että oli hänen taivaallisen Isänsä päätettävissä, kuka millaisenkin aseman Jumalan valtakunnassa saisi; ja kun se ei opetuslasten kalloihin vielä uponnut, hän väänsi asian rautalangasta. Vaikka tämän maailman kansojen parissa hallitsivat itsensä korottaneet kuninkaat ja ruhtinaat, niin ei saanut olla laita Jeesuksen seuraajien parissa. "Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija", Mestari teroitti. Itse hän näytti elävää esimerkkiä monta kertaa - esimerkiksi pestettään ystäviensä jalat viimeisellä ateriallaan.
Mitä mahtoi Salome ajatella tultuaan tällä tavalla torjutuksi? Oletettavasti häntä nolotti, mutta varmasti hän oli myös vähän pahoillaan. Ehkä Salomea poikineen voitaisiin käydä syyttelemään ylettömän kunnianhimon tai ylpeyden synnistä - mutta ei varmasti kehnosta äitiydestä. Kukapa äiti ei nimittäin tahtoisi lapsilleen vain parasta mahdollista?
Salomen mies Sebedeus oli kalastaja Genesaretinjärvellä (esim. Mark. 1:19-20). Isänsä jalanjäljissä olivat seuranneet pojatkin. Kunniallinen ammatti, eittämättä - mutta Salomelle se ei riittänyt. Hän toivoi, etteivät Jaakob ja Johannes jäisi "pelkiksi" kalastajan pojiksi, vaan saavuttaisivat enemmän elämässään, tähtäisivät korkeammalle. Ja nyt, kun hän oli omin silmin saanut todistaa, millainen kansansuosikki ja julkkis hänen siskonpojastaan oli lyhyessä ajassa sukeutunut, ei hän voinut jättää tilaisuutta käyttämättä. Varmasti oli nimittäin Salomekin kohotellut kulmiaan, kun Jeesus - jonka hän sentään oli tuntenut polvenkorkuisesta nassikasta saakka - oli äkkiä ryhtynyt kaikkien hämmästykseksi julistamaan Jumalan valtakunnan tuloa. On kuitenkin helppo ymmärtää, miksi hän yritti näin ajaa poikiensa etua.
Jeesuksen vastaus korostaa kuitenkin nöyryyden, palvelun ja lähimmäisenrakkauden tärkeyttä. Hän kääntää koko tutun kuvion ympäri: suurmiesten tai -naisten arvoa ei mitata heidän kultansa määrällä tai miekkansa pituudella, vaan heidän palvelualttiudellaan ja hyvyydellään muita kohtaan. Mahti ei tarkoita oikeutta eikä väkevyys vanhurskautta. Periaatteellisella tasolla voisikin ehkä ajatella, että Jeesus asetti peruskiven demokratialle ja yhteiskunnalliselle tasa-arvolle: kuninkaiden hallintohan nojaa aina viime kädessä epäoikeudenmukaiseen ylivaltaan. Hänen oma kuninkuutensa taas ei ollut tästä maailmasta ensinkään (Joh. 18:36).
Omien serkkupoikien suosimisen sivuuttaminen oli toisessakin mielessä suuri teko. Jeesuksen ajan Galileassa tai juuri muuallakaan ihmiset eivät voineet samalla tavalla turvautua valtioon asiansa ajajana kuten me nyky-Suomessa. Suku oli se turvaverkko, joka kantoi ihmistä: suvun piirissä saatiin yleensä oppi ja ammatti, suku piti huolta vanhuksista, auttoi työttömyyden tai muun epäonnen iskiessä, suku auttoi hankkimaan oikeutta. Totta kai omaa huonetta suosivat siis niin rahvas kuin ylhäisetkin, aina, kun se vain oli mahdollista!
Mutta Jeesus ajatteli kaukonäköisemmin. Hän halusi mullistaa koko senaikaisen kapean ja itsekeskeisen ajattelun. Kun hänen äitinsä ja sisaruksensa tulivat etsimään häntä, hän totesi: "Se, joka tekee Jumalan tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini" (Mark. 3:35). Toisin sanoen hänen seuraajiensa oli kohdeltava toinen toisiaan samanlaisella kiintymyksellä, uhrautuvaisuudella ja huolenpidolla kuin olisivat kohdelleet omaa lihaansa ja vertansa. Se oli valtavan paljon vaadittu sukukeskeisessä yhteiskunnassa!
Tätä omaa napaa pidemmälle tuijottamista, lähimmäisen palvelun ja huolenpidon käsitteen laajentamista joudumme pohdiskelemaan yhä enenevässä määrin vielä tänäänkin. Itsestäänselvyys se ei ole vieläkään.
Huomenna vietetään Eurooppa-päivää, ja ensi viikolla käynnistyy jo europarlamenttivaalien ennakkoäänestys. Puhutaan eurooppalaisuudesta, kansojen ja kielten rajat ylittävästä veljeydestä ja yhteydestä.
Joillekuille Eurooppa on suuren ilon ja ylpeyden aihe, toisille punainen vaate. Yksi heiluttaa innokkaasti liittovaltiolippua, kun toinen haluaisi haudata koko EU:n kurkunkäyryysdirektiiveineen.
Näkökulmaeroista huolimatta meitä kaikkia kutsutaan kantamaan huolta yhä laajenevasta lähimmäistemme joukosta, avaamaan silmämme ja ajattelemaan omaa perhepiiriämme tai omaa kaupunginosaamme tai omaa kotimaatamme suurempaa yhteyttä.
Olitpa sitten mitä mieltä tahansa - osallistu yhteiseen työhön ja äänestä, sitä miestä tai naista, joka juuri sinun mielestäsi parhaiten palvelee lähimmäistensä asiaa. "Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija" olkoon ohjenuora niin näissä euro- kuin kaikissa muissakin vaaleissa.
Voisimmeko oppia näkemään myös kaukaisia ihmisiä veljinämme, sisarinamme ja äiteinämme?
Evankeliumeissa on tästä vallan mainio esimerkki. Kerrotaan, kuinka Jeesuksen ollessa opetuslapsijoukkonsa kanssa matkalla Galileasta Jerusalemiin pääsiäisjuhlille hänen tätinsä, Sebedeuksen vaimo Salome, tuli poikiensa Jaakobin ja Johanneksen kanssa hänen luokseen. Salomella oli siskonsa pojalle aivan erityinen pyyntö esitettävänään: suostuisiko Jeesus tekemään Jaakobista ja Johanneksesta ylhäisiä ruhtinaita Jumalan valtakunnassa - toiselle valtaistuin Jeesuksen vasemmalta, toinen oikealta puolelta. (Matt. 20:20-28; Mark. 10:35-45)
Entä millä mielellä muut opetuslapset mahtoivat kuunnella tällaista pyyntöä? Riitahan siitä syttyi, ja syystä. Miksi Jaakob ja Johannes olisivat saaneet suuremman kunnian kuin muut? Senkö tähden, että sattuivat olemaan verisukua Jeesukselle? Varmaankin Pietari ja Andreas protestoivat, että heidäthän Herra oli kaikkein ensimmäisinä mukaansa kutsunut; kenties Simon Kiivailija oli valmis vaikka tirvaisemaan mokomia pyrkyreitä.
Jeesus pani kuitenkin pisteen väittelylle heti alkuunsa. Ensin hän totesi, että oli hänen taivaallisen Isänsä päätettävissä, kuka millaisenkin aseman Jumalan valtakunnassa saisi; ja kun se ei opetuslasten kalloihin vielä uponnut, hän väänsi asian rautalangasta. Vaikka tämän maailman kansojen parissa hallitsivat itsensä korottaneet kuninkaat ja ruhtinaat, niin ei saanut olla laita Jeesuksen seuraajien parissa. "Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija", Mestari teroitti. Itse hän näytti elävää esimerkkiä monta kertaa - esimerkiksi pestettään ystäviensä jalat viimeisellä ateriallaan.
Mitä mahtoi Salome ajatella tultuaan tällä tavalla torjutuksi? Oletettavasti häntä nolotti, mutta varmasti hän oli myös vähän pahoillaan. Ehkä Salomea poikineen voitaisiin käydä syyttelemään ylettömän kunnianhimon tai ylpeyden synnistä - mutta ei varmasti kehnosta äitiydestä. Kukapa äiti ei nimittäin tahtoisi lapsilleen vain parasta mahdollista?
Salomen mies Sebedeus oli kalastaja Genesaretinjärvellä (esim. Mark. 1:19-20). Isänsä jalanjäljissä olivat seuranneet pojatkin. Kunniallinen ammatti, eittämättä - mutta Salomelle se ei riittänyt. Hän toivoi, etteivät Jaakob ja Johannes jäisi "pelkiksi" kalastajan pojiksi, vaan saavuttaisivat enemmän elämässään, tähtäisivät korkeammalle. Ja nyt, kun hän oli omin silmin saanut todistaa, millainen kansansuosikki ja julkkis hänen siskonpojastaan oli lyhyessä ajassa sukeutunut, ei hän voinut jättää tilaisuutta käyttämättä. Varmasti oli nimittäin Salomekin kohotellut kulmiaan, kun Jeesus - jonka hän sentään oli tuntenut polvenkorkuisesta nassikasta saakka - oli äkkiä ryhtynyt kaikkien hämmästykseksi julistamaan Jumalan valtakunnan tuloa. On kuitenkin helppo ymmärtää, miksi hän yritti näin ajaa poikiensa etua.
Jeesuksen vastaus korostaa kuitenkin nöyryyden, palvelun ja lähimmäisenrakkauden tärkeyttä. Hän kääntää koko tutun kuvion ympäri: suurmiesten tai -naisten arvoa ei mitata heidän kultansa määrällä tai miekkansa pituudella, vaan heidän palvelualttiudellaan ja hyvyydellään muita kohtaan. Mahti ei tarkoita oikeutta eikä väkevyys vanhurskautta. Periaatteellisella tasolla voisikin ehkä ajatella, että Jeesus asetti peruskiven demokratialle ja yhteiskunnalliselle tasa-arvolle: kuninkaiden hallintohan nojaa aina viime kädessä epäoikeudenmukaiseen ylivaltaan. Hänen oma kuninkuutensa taas ei ollut tästä maailmasta ensinkään (Joh. 18:36).
Omien serkkupoikien suosimisen sivuuttaminen oli toisessakin mielessä suuri teko. Jeesuksen ajan Galileassa tai juuri muuallakaan ihmiset eivät voineet samalla tavalla turvautua valtioon asiansa ajajana kuten me nyky-Suomessa. Suku oli se turvaverkko, joka kantoi ihmistä: suvun piirissä saatiin yleensä oppi ja ammatti, suku piti huolta vanhuksista, auttoi työttömyyden tai muun epäonnen iskiessä, suku auttoi hankkimaan oikeutta. Totta kai omaa huonetta suosivat siis niin rahvas kuin ylhäisetkin, aina, kun se vain oli mahdollista!
Mutta Jeesus ajatteli kaukonäköisemmin. Hän halusi mullistaa koko senaikaisen kapean ja itsekeskeisen ajattelun. Kun hänen äitinsä ja sisaruksensa tulivat etsimään häntä, hän totesi: "Se, joka tekee Jumalan tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini" (Mark. 3:35). Toisin sanoen hänen seuraajiensa oli kohdeltava toinen toisiaan samanlaisella kiintymyksellä, uhrautuvaisuudella ja huolenpidolla kuin olisivat kohdelleet omaa lihaansa ja vertansa. Se oli valtavan paljon vaadittu sukukeskeisessä yhteiskunnassa!
Tätä omaa napaa pidemmälle tuijottamista, lähimmäisen palvelun ja huolenpidon käsitteen laajentamista joudumme pohdiskelemaan yhä enenevässä määrin vielä tänäänkin. Itsestäänselvyys se ei ole vieläkään.
Huomenna vietetään Eurooppa-päivää, ja ensi viikolla käynnistyy jo europarlamenttivaalien ennakkoäänestys. Puhutaan eurooppalaisuudesta, kansojen ja kielten rajat ylittävästä veljeydestä ja yhteydestä.
Joillekuille Eurooppa on suuren ilon ja ylpeyden aihe, toisille punainen vaate. Yksi heiluttaa innokkaasti liittovaltiolippua, kun toinen haluaisi haudata koko EU:n kurkunkäyryysdirektiiveineen.
Näkökulmaeroista huolimatta meitä kaikkia kutsutaan kantamaan huolta yhä laajenevasta lähimmäistemme joukosta, avaamaan silmämme ja ajattelemaan omaa perhepiiriämme tai omaa kaupunginosaamme tai omaa kotimaatamme suurempaa yhteyttä.
Olitpa sitten mitä mieltä tahansa - osallistu yhteiseen työhön ja äänestä, sitä miestä tai naista, joka juuri sinun mielestäsi parhaiten palvelee lähimmäistensä asiaa. "Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija" olkoon ohjenuora niin näissä euro- kuin kaikissa muissakin vaaleissa.
Voisimmeko oppia näkemään myös kaukaisia ihmisiä veljinämme, sisarinamme ja äiteinämme?
Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi
Ei kommentteja