Masa on paljasjalkainen peltolammilainen setämies, joka tykkää ritareista ja miekoista, vaikka on pasifisti. Alun alkujaan hän päätyi silloiseen Viinikan seurakuntaan sivariksi, mutta tekee nykyään "oikeita" töitä pyhäkoulun, varhaiskasvatuksen ja viestinnän parissa. Hän hyväksyy avarakatseisesti sekä kahvin että teen ja kuluttaa niitä huolestuttavassa mittakaavassa. Jos hänellä on vapaa-aikaa, hän tuhlaa sen nörtteillen fantasian ja scifin parissa. TM:n paperinsakin hän sai työelämän kannalta hirmu hyödyllisestä languedocilaisesta trubaduurirunoudesta.
Masan mutinat
Masan Mutinat
Matti Etelänsaari palvelee Tampereen Eteläisessä seurakunnassa pyhäkouluteologina. Blogissaan hän kertoo ajatuksistaan seurakunnastamme ja elämästä sen ympärillä, omaan persoonalliseen tyyliinsä.
19.3.2016 19.49
Suljettujen ovien päivä
Ahtaastakin portista pääsee,
kunhan on kunnolla kyhnyä.
kunhan on kunnolla kyhnyä.
Hyvää ja iloista ja kaikin puolin siunauksellista tasa-arvon päivää jokaiselle tasapuolisesti!
Tänä päivänähän muistelemme erityisesti Suomen suurnaista Minna Canthia ja hänen naisasiatyötänsä. Näinpä tasa-arvon päivä hahmottuukin mielikuvitellen pääasiassa sukupuolten välisen tasavertaisuuden merkkipäiväksi. Mutta liepä tuo yhteiskunnallinen tasa-arvo muutakin. Javaikkasukupuoltenkinvälinentasa-arvoonhirmutärkeää (vetää henkeä), älkää vielä lyökö, kiltit naiset - niin, on toinenkin asia, johon ainakin minun mielestäni tänä päivänä voisi kiinnittää huomiota.
Nimittäin sukupolvien tasa-arvo.
Minun piti kirjoittaa tästä tämänkertaisesta blogista pirteä ja aurinkoinen, koska edellisessä velloin valittamisen valtameressä, mutta näinpä vain huomaan pahaa aavistellen, että ennen viimeistä pistettä tässäkin kirjoituksessa luetaan madonlukuja jollekulle muulle kuin takapihan kasiaiselle.
Miten tasapuolisesti Suomessa kohdellaan mukuloita?
Tasavertaisten lähtökohtien tarjoaminen kaikille syntyperästä ja varallisuudesta riippumatta on ollut tukeva perusta, jolle tämä maa on rakennettu. Samantekevää, onko lääkärin lapsi vai torpparin tenava, tasapuolinen oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja peruskouluun on taannut, että jokainen on saanut ainakin periaatteessa yhtä hyvät eväät ponnistaa eteenpäin. Oma lahjakkuus ratkaisee paljon, ei rahapussin paksuus. Ja vähän lahjattomammillekin annetaan erityistä tukea.
Näin ennen. Nythän päättäjämme, nuo viisaat kansanisät, ovat rajanneet tasavertaista oikeutta varhaiskasvatukseen päiväkotimaailmassa. Jo valmiiksi ylityöllistetyt lastentarhanopettajat ja lastenhoitajat kiittävät, mutta kestämättömän tilanteen olisi voinut ratkaista resursseja lisäämällä. Arvovalinta tämäkin.
Minulta meni aamukahvit väärään kurkkuun, kun kuluneella viikolla luin Aamulehdestä, että nyt oli Tampereella päättävissä elimissä saatu aikaiseksi mustaa valkoisella -ratkaisu pienten koululaisten aamu- ja iltapäivähoidon maksujen korotuksesta. Ensi syksystä alkaen rapsahtaa vanhemmille, jotka haluavat eka- tai tokaluokkalaisen muksunsa ip-toimintaan, 160 euron lasku. Tai muutaman kympin pienempi, jos hoidossa ollaan osa-aikaisesti. Tätä nykyä hinta on 120 euroa. Kertakorotusta on mukana siis "kevyesti" peräti kolmannes.
Hirvittää, tällaista lapsetontakin. Hinta on nimittäin sen verran suolainen, jo keskituloiselle perheellekin, että se laittaa varmasti aika monessa huonekunnassa isän ja/tai äidin miettimään ihan vakavasti, onko tuollaiseen enää oikeasti varaa. Vai pitääkö pikkuinen ekaluokkalainen lähettää yksin kotiin pitkiksi iltapäiviksi, jos vanhemmat sattuvat olemaan vielä sen verran onnekkaita, että ovat työelämän syrjässä kiinni?
Nyt puuhataan lisäksi jo lukukausimaksuja yliopistoihinkin. Eli jos lapsuuden opiskeluista vielä selviää, tulevaisuudessa seinä jymähtää vastaan viimeistään siinä. Jos ei siis satu syntymään kultalusikka suussa.
Köyhyys periytyy. Näin raadollisesti todistavat monet sosiologiset tutkimukset. Pohjoismainen hyvinvointivaltion idea on ollut tasoittaa lähtökohtia, jotta yhteiskunnan räikeä jakautuminen voitaisiin estää. Olosuhteisiin nähden hyvin tässä on onnistuttukin. Onko järkeä heittää vuosisadan työtä kompostiin lyhytnäköisellä vatulointipolitiikalla?
Sikäli siis ollaan tasa-arvoisia sekä lapsia että aikuisia kohtaan, että molemmat saavat tänä päivänä yhtä kylmää kyytiä!
Tulipa taas ynseä ja masentava kirjoitus. Huoh. Mutta ei hätää! Tämä oli nyt se laki, ja nyt seuraa evankeliumi.
Voisin nimetä monta instanssia, jotka ovat tehneet ja tekevät yhä työtä taatakseen mahdollisimman suurelle määrälle lapsia ja nuoria mahdollisuuden tasavertaiseen elämään. Koska tämä blogi on seurakunnan sivuilla, nostan esimerkiksi seurakunnan kasvatustyön.
Kaikenmoiset maksuttomat tai huokeat kerhot vaikka minkä ikäisille takaavat, että olipa lapsella tai nuorella taustaa Kihotien ökykartanoissa tai Tyhjälän röttelöissä, hänelle on tarjolla paikka, jonne hän on tervetullut ja jossa hän on samalla viivalla kaikkien muiden kanssa: yhtä tärkeä, yhtä arvokas, yhtä rakastettu. Seurakunnan varhaiskasvatus- ja nuorisotyöllä on samalla aina myös diakoninen ulottuvuus. Se on Jumalan valtakunnan elämistä todeksi tässä ajassa ja tässä paikassa.
Se on mammonan, kovasydämisyyden ja raadollisuuden vastustamista.
Emme tarvitse suljettujen ovien päiviä. Pidetään ovet auki kaikille kulkea, ja kynnys kyllin matalalla, jotta sen ylittämiseen ei tarvitse syntymälahjaksi saatuja tikapuita.
Tällainen sijoitus tulevaisuuteen nimittäin kannattaa.
Hyvää ja iloista ja kaikin puolin siunauksellista tasa-arvon päivää jokaiselle tasapuolisesti!
Tänä päivänähän muistelemme erityisesti Suomen suurnaista Minna Canthia ja hänen naisasiatyötänsä. Näinpä tasa-arvon päivä hahmottuukin mielikuvitellen pääasiassa sukupuolten välisen tasavertaisuuden merkkipäiväksi. Mutta liepä tuo yhteiskunnallinen tasa-arvo muutakin. Javaikkasukupuoltenkinvälinentasa-arvoonhirmutärkeää (vetää henkeä), älkää vielä lyökö, kiltit naiset - niin, on toinenkin asia, johon ainakin minun mielestäni tänä päivänä voisi kiinnittää huomiota.
Nimittäin sukupolvien tasa-arvo.
Minun piti kirjoittaa tästä tämänkertaisesta blogista pirteä ja aurinkoinen, koska edellisessä velloin valittamisen valtameressä, mutta näinpä vain huomaan pahaa aavistellen, että ennen viimeistä pistettä tässäkin kirjoituksessa luetaan madonlukuja jollekulle muulle kuin takapihan kasiaiselle.
Miten tasapuolisesti Suomessa kohdellaan mukuloita?
Tasavertaisten lähtökohtien tarjoaminen kaikille syntyperästä ja varallisuudesta riippumatta on ollut tukeva perusta, jolle tämä maa on rakennettu. Samantekevää, onko lääkärin lapsi vai torpparin tenava, tasapuolinen oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja peruskouluun on taannut, että jokainen on saanut ainakin periaatteessa yhtä hyvät eväät ponnistaa eteenpäin. Oma lahjakkuus ratkaisee paljon, ei rahapussin paksuus. Ja vähän lahjattomammillekin annetaan erityistä tukea.
Näin ennen. Nythän päättäjämme, nuo viisaat kansanisät, ovat rajanneet tasavertaista oikeutta varhaiskasvatukseen päiväkotimaailmassa. Jo valmiiksi ylityöllistetyt lastentarhanopettajat ja lastenhoitajat kiittävät, mutta kestämättömän tilanteen olisi voinut ratkaista resursseja lisäämällä. Arvovalinta tämäkin.
Minulta meni aamukahvit väärään kurkkuun, kun kuluneella viikolla luin Aamulehdestä, että nyt oli Tampereella päättävissä elimissä saatu aikaiseksi mustaa valkoisella -ratkaisu pienten koululaisten aamu- ja iltapäivähoidon maksujen korotuksesta. Ensi syksystä alkaen rapsahtaa vanhemmille, jotka haluavat eka- tai tokaluokkalaisen muksunsa ip-toimintaan, 160 euron lasku. Tai muutaman kympin pienempi, jos hoidossa ollaan osa-aikaisesti. Tätä nykyä hinta on 120 euroa. Kertakorotusta on mukana siis "kevyesti" peräti kolmannes.
Hirvittää, tällaista lapsetontakin. Hinta on nimittäin sen verran suolainen, jo keskituloiselle perheellekin, että se laittaa varmasti aika monessa huonekunnassa isän ja/tai äidin miettimään ihan vakavasti, onko tuollaiseen enää oikeasti varaa. Vai pitääkö pikkuinen ekaluokkalainen lähettää yksin kotiin pitkiksi iltapäiviksi, jos vanhemmat sattuvat olemaan vielä sen verran onnekkaita, että ovat työelämän syrjässä kiinni?
Nyt puuhataan lisäksi jo lukukausimaksuja yliopistoihinkin. Eli jos lapsuuden opiskeluista vielä selviää, tulevaisuudessa seinä jymähtää vastaan viimeistään siinä. Jos ei siis satu syntymään kultalusikka suussa.
Köyhyys periytyy. Näin raadollisesti todistavat monet sosiologiset tutkimukset. Pohjoismainen hyvinvointivaltion idea on ollut tasoittaa lähtökohtia, jotta yhteiskunnan räikeä jakautuminen voitaisiin estää. Olosuhteisiin nähden hyvin tässä on onnistuttukin. Onko järkeä heittää vuosisadan työtä kompostiin lyhytnäköisellä vatulointipolitiikalla?
Sikäli siis ollaan tasa-arvoisia sekä lapsia että aikuisia kohtaan, että molemmat saavat tänä päivänä yhtä kylmää kyytiä!
Tulipa taas ynseä ja masentava kirjoitus. Huoh. Mutta ei hätää! Tämä oli nyt se laki, ja nyt seuraa evankeliumi.
Voisin nimetä monta instanssia, jotka ovat tehneet ja tekevät yhä työtä taatakseen mahdollisimman suurelle määrälle lapsia ja nuoria mahdollisuuden tasavertaiseen elämään. Koska tämä blogi on seurakunnan sivuilla, nostan esimerkiksi seurakunnan kasvatustyön.
Kaikenmoiset maksuttomat tai huokeat kerhot vaikka minkä ikäisille takaavat, että olipa lapsella tai nuorella taustaa Kihotien ökykartanoissa tai Tyhjälän röttelöissä, hänelle on tarjolla paikka, jonne hän on tervetullut ja jossa hän on samalla viivalla kaikkien muiden kanssa: yhtä tärkeä, yhtä arvokas, yhtä rakastettu. Seurakunnan varhaiskasvatus- ja nuorisotyöllä on samalla aina myös diakoninen ulottuvuus. Se on Jumalan valtakunnan elämistä todeksi tässä ajassa ja tässä paikassa.
Se on mammonan, kovasydämisyyden ja raadollisuuden vastustamista.
Emme tarvitse suljettujen ovien päiviä. Pidetään ovet auki kaikille kulkea, ja kynnys kyllin matalalla, jotta sen ylittämiseen ei tarvitse syntymälahjaksi saatuja tikapuita.
Tällainen sijoitus tulevaisuuteen nimittäin kannattaa.
Hyvää ja iloista ja kaikin puolin siunauksellista tasa-arvon päivää jokaiselle tasapuolisesti!