Ketutus on loppumaton voimavara. Se on myös uudistuva voimavara. Sille on erityisen hyvät tuotantomarkkinat täällä Suomessa, jossa kesäkin on lyhyt, mutta vähäluminen, ja naapuri liian lähellä ja väärännäköinen. Ketutuksen voimalla aika moni puskee eteenpäin hampaat irvessä ja vaikka läpi minkä tahansa värisen kiven. Jurppiintunut, tikku niskassa painava ihminen tarttuu monesti tehokkaimmin kiinni asiaan ja runnoo muutoksen perille.

Mutta ketutus palaa lepattaa kuumalla liekillä ja polttaa äkkiä loppuun. Kun kanisteri tyhjenee, jäljelle jää vain ontto olo ja vähän mustaa karstaa. Ei ihmistä ketutuksen voimalla elämään ole tarkoitettu.

Oi jos jotenkin osaisi sydämeensä vangita taivaan linnut! "Eivät ne keivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!" (Matt. 6:26)

Suorittaa vähemmän, uskoa enemmän!

Elämä pyhässä huolettomuudessa on kevyttä kuin linnunhöyhen. Kun tuuli puhaltaa, se kantaa höyhenen vaikka miten kauas, vaikkei höyhen itse tekisi yhtään mitään.

Päästä irti ketutuksen ankkurista. Anna tuulen kuljettaa.