Elämäni on kovin liikkuvaa, kun työt Norjassa loman
jälkeen nyt jatkuvat. Kulkeminen edestakaisin on ollut myös ‘hyvä’ syy olla
käymättä kirkossa – aina on parempaa tekemistä. Eräänä elokuun sunnuntaina
Oslossa kävi kuitenkin niin, että kurkkasin Kampenin kirkkoon juuri kun
jumalanpalvelus oli alkamassa yhdeltätoista. Jäin kuulolle. Kovin oli tuttua,
tosin virsiä oli vain neljä (joista yksi tuttu), ja seurakuntaa noin 25,
kaikenikäistä väkeä, vastasyntyneestä vanhuksiin. Liturgian sävelmäsarjat
olivat vieraat, ja synnintunnustus oli esirukousten edellä, saarnan ja
ehtoollisen välissä.
Vieraassa ympäristössä ja vieraalla kielellä moni asia
silti koskettaa eri tavalla kuin tutusti suomeksi; oli koskettavaa, että
ehtoollisen asetussanat laulettiin, ja seurakunta seisoi koko ehtoollisosan
ajan. Lisäksi jumalanpalvelus alkoi ‘armontervehdyksellä’, sekä hyvinkin
yksityiskohtaisella selityksellä, mitä tuleman pitää – siitä huolimatta, että
jokaiselle kirkkovieraalle oli ovella jaettu monisivuinen ohjelmalehtinen
virsikirjan välissä. Kunpa tämä tapa johdatella jumalanpalvelukseen olisi
itsestäänselvä tamperelaisissakin kirkoissa!
Norjankielistä saarnaa oli
hieman vaikea seurata – mutta siinäkin teki hyvää, että kerrankin joutui
todella keskittymään. Ja tokihan siitä keskeisen sanoman irti sai, niin usein
se toistui: God er relasjon. Jumala
on suhde. Jumala on suhde meihin, ja meidän ihmisten keskellä. Eikä mikä
tahansa suhde, vaan hyvä suhde: God er
kjærlighet. Jumala on rakkaus. Saarnatekstinä oli tuttu jae: kutsu kaikille
työn ja kuormien uuvuttamille ottaa Kristuksen hyvä ies ja kevyt kuorma.
Jumala on suhde. Jumalan olemassaolo on jotain täysin
erilaista kuin ihmisen tai minkä tahansa olion tai asian – meille ihmisille
Jumalan olemassaolo näyttäytyy suhteena, ja juuri siksi Kolminaisuus on meille
mysteeri, salaisuus. Jumalan oleminen ihmiselle on suhteessa olemista,
toimintaa, vuorovaikutusta. Vain tätä kautta ihminen voi olla Jumalan
yhteydessä. Ja siksi ihminen ei voi saada Jumalasta otetta, käsittää täysin,
ymmärtää, hallita. Jumala on aina jotain muuta: suhde itse, ei joku toinen.
Jumala on rakkaus. Tämä on vuorovaikutuksen tapa ja
luonne, se miten Kolminaisuus puhuttelee meitä, miten Jumala on meihin
yhteydessä. Jumala on suhde, rakkaus, ja siten Jumala on keskellämme siellä,
missä rakkaus vallitsee. Tämä on hyvä uutinen: Jumala itse on suhde ja rakkaus.
Ei Hän hylkää: ei Hän voi olla olematta Jumala. Toki ihmistä kutsutaan ottamaan
osaa tähän suhteeseen, ottamaan kantaakseen kevyt kuorma ja sopiva ies: kutsu
seurata Kristusta, olla sydämeltä lempeä ja nöyrä.
Kuinka kuitenkin on vaikea muistaa tätä arjessa.
***
"Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja
kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne
ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne
löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt."
Matt 11:28-30.
Kampenin kirkko Oslossa kohoaa ympäristön puutalojen ylle 'Vanhan Oslon' laitamilla