Omakuva 2011Näky kirkosta

Haluan kirjoittaa tällä palstalla selväsanaisen kirkon sekä lempeän ja ajattelevan kristillisyyden puolesta.Opiskeluaikoinani Helsingissä toimin kristillisessä opiskelijatyössä sekä ekumeenisessa liikkeessä. Nyt olen nelikymppinen perheenisä ja historian tohtori Tampereen Veisusta. Työssäni olen sitoutunut yliopisto-opettaja sekä perheen, antiikin ja varhaiskristillisyyden historian asiantuntija.  Joka on laajemmin kiinnostunut näistä tekemisistäni, lisätietoja löytyy täältä
Seurakuntalainen ja historian dosentti Ville Vuolanto bloggaa Viinikan seurakunnan sivuilla.

rss Näky Kirkosta-Ville Vuolanto

Seurakuntalainen ja historian dosentti Ville Vuolanto Bloggaa Viinikan seurakunnan sivuilla selväsanaisen kirkon sekä lempeän ja ajattelevan kristillisyyden puolesta.
12.3.2013 10.58

VALO JA PIMEYS

Ruusun varjo (Large)
"Lue lisää-linkistä näet koko tekstin"


 

Kristinusko, jos sen ottaa vakavasti, ei ole kovin kevyt tapa katsoa maailman pahuutta. Keskeinen opetus kun on, että ei ole kuin yksi Jumala, jolta viime kädessä kaikki tulee: Hän antaa aurinkonsa paistaa niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille.

 

Hyvän Jumalan hyvän tahdon näkeminen ihmisestä riippumattomassa kärsimyksessä, tautien tai luonnonmullistusten seurauksena, vaatii lujaa uskoa. Usein tämä on liian katkeraa, ja joskus on helpompi syyttää Vastustajaa, pahoja voimia. Tämä on kuitenkin vain lykkäys, tai järjen yritys sovittaa sovittamaton: kristinuskossa lähdetään siitä, ettei mitään tapahdu Jumalan sitä sallimatta – Jumala ei unohda varpustakaan, ja kaikki ihmisen hiuskarvatkin on laskettu.

 

Kristinusko ei siis julista taistelua valon ja pimeyden voimien välillä – tai vähintäänkin tämä taistelu on kertakaikkisesti käyty ja voitto saatu Kristuksen kautta jo ensimmäisenä pääsiäisenä.  Paholainen on kahleissa, kuolema on lyöty – mitään ei voi ihmiselle tapahtua ilman Jumalan sallimusta. 

 

Tämä ei jätä kristinuskoon sitoutuvalle muuta mahdollisuutta kuin nöyrtyä Jumalan salaisuuden edessä. Jumala on ihmiselle kuitenkin Toinen, vieras, käsityskyvyn ulkopuolella. Jumalan olemus on niin salattu ihmiseltä, että jo sanoessamme, että 'Jumala on' helposti luomme itsellemme epäjumalan: niin erilaista Jumalan oleminen on verrattuna kaikkeen muuhun, minkä ajattelemme olevan olemassa. Sama tietysti koskee väitettä, että 'Jumala on hyvä'. On raskasta, että Jumalan hyvyys ja ihmisrakkaus voi näyttäytyä vastakohtanaan.

 

Tästä huolimatta kristinuskon perussanoma on, että lopulta, vaikka ei vielä tässä maailmassakaan, kaikki kääntyy hyväksi. Tähän on joskus, vaikka päivän sanomalehteä lukiessa, vaikea luottaa ja vaikea sitoutua.

 

Kaikki kääntyy hyväksi.

 

 

***

 

 

Light is the left hand of darkness

and darkness the right hand of light.

Two are one, life and death, lying

together like lovers in kemmer,

like hands joined together,

like the end and the way.

                                            - Ursula K. Le Guin


Ruusun varjo (Large)


Palaa otsikoihin | 1 Kommentti | Kommentoi

28.3.2013 13.41
Kari Kuusisto
Mitä kristinusko oikein on?
Kristinusko ei syvimmältä olemukseltaan ole maailmankatsomus eikä jotain meidän ajatuksia tai asenteitamme pahasta ja hyvästä. Se ei julista taisteluita valtojen välillä eikä se ole edes uskonto, kuten hindulaisuus, katolisuus tai luterilaisuus.

Mitä se sitten on?
Kristinusko on henkilökohtainen suhde Jeesukseen, ei mitään mihin itse voit sitoutua, vaan jotain joka annetaan sinulle ulkopuolelta. Se on Kristuksen sisällinen tunto, jonka ihminen saa uudestisyntymisen hetkellä.
Kristitylle Jumalakaan ei ole ulkopuolinen eikä salattu vieras, vaan rakastava Isä joka huolehtii lapsestaan kaiken maailman epäjärjestyksen ja luopumuksen keskellä.