Yhteistyö koulun kanssa

Muutaman vuoden ajan seurakunta on saanut Nekalan koulusta liikuntasalin tiloja käyttöön salibandykerhon pitoa varten. Joissain tampereen seurakunnissa ne on olleet ainoita kerhoja, jotka ovat kiinnostaneet poikiakin, joten ilman muuta oletin että tämä olisi hittituote. Pelaaminen ja höntsäily on kivaa ja varsinkin kun ei tarvitse hiki hatussa treenata yksittäisiä temppuja, vaan saa pelkästään pelata. Lisäksi seurakunnan kerhoon voivat tulla nekin pojat, joita ei oteta tai kelpuuteta urheiluseurojen tehovalmennukseen.
Seurakunnan kerhopelaaminen on lisäksi täysin ilmaista.

Aikaisempina vuosina pikkupoikien kerhoon tuli muutama kaveri, olisiko parjaimmillaan ollut kymmenen poikaa ja isompien kerhoon vain muutama eli n. 5 poikaa. Isompien kerho lopetettiin ja yhdistettiin pienempien kanssa, joten saatiin edes jonnkinlainen ryhmä aikaiseksi. Sittemmin sekin jouduttiin lopettamaan kun paikalle tuli enää  muutama poika.

Uusi alku?

Tänä syksynä taas sovittiin koulun kanssa salivuorosta ja suurin toivein lähdin perustamaan kerhoa.
Sain hankittua sille ohjaajan, ohjaajalle rahoituksen. Mainostin kerhoa laajalti. Oli kaksi kerho, toinen 1-3-luokkalaisille ja toinen isommille pojille eli 4-6-luokkalaisille.
Ja tuloksena oli.
Ensimmäiseen kerhokertaan ei tullut ketään. Tosin silloin oli sali poissa käytöstä ja mainokset eivät olleet vielä menneet kaikille.
Toiseen kerhokertaan lisättiin mainostusta ja tuloksena oli taas, ei ketään paikalle. Tosin yksi äiti oli yhteydessä ja ilmoitti että lapsi ei pääse mukaan kun vasta seuraavan kertaan. Kyseli että vieläkö mahtuu porukkaan ja vakuuttelin että vielä on tilaa.
Tämän jälkeen pidettiin koululla kriisikokous ja sovittiin vahtimestarin kanssa etta kuulutetaan keskusradion kautta ja mainostetaan vielä suullisesti kerhoa.

Kolmas kerta ja paikalle saapui pikkupoikien kerhoon kaksi poikaa, joista toinen ei edes halunnut pelata vaan istuskeli enimmäkseen kentän laidalla ja puuhaili omiaan. Toinen pojista olisi halunnut pelata, sillä harrastaa sitä säännöllisesti KooVee:n joukkueessa. Isompien kerhoon tuli vain yksi poika ja sekin Peltolammilta, eli ei edes Nekalan koulusta, jossa kerhoa oli tehomainostettu.

Tämän jälkeen jouduin raskain sydämin tekemään päätöksen ei sählykerho ei kannata ja lopetin sen. Jos kerhomuotonen sählynpeluu ei kiinnosta niin minkäs teet.

Syylliset esiin!

Nyt olisi sitten etsittävä syitä, missä mentiin pieleen?

1. Kerhojen aloittaminen syksyllä kun ulkona on vielä hienot kelit, saattaa olla hankalaa. Lapset leikkivät mielummin ulkona kuin tulevat sisälle.
2. Samaan aikaan alkoi alueella Ilveksen salibandytoiminta, joka varmaankin imuroi lajista oikeasti kiinnostuneet pojat mukaan toimintaan.
3. Iltapäivällä koulun jälkeen pidettävä kerho voi olla monelle huono ajatus. Voi olla tylsää tulla taas koululle, kun sieltä on juuri lähdetty kotiin.

Loppupäätelmiä

No. Koska sählynpeluu ei ole seurakunnan ydinaluetta, meillä ei myöskään liene mitään velvollisuutta väkisin järjestää sitä.
Lisäksi ei ole järkevää kilpailla ns. seuratoiminnan kanssa.
Seurakunta voisikin etsiä niitä lapsia, joita ei mikään jo olemassaoleva harrastustoiminta kiinnosta ja mennä rohkeasti sinne missä ei VIELÄ kukaan muu ole.
Sellaista oli sähly mm. 70 luvulla jolloin se rantautui suomeen juuri seurakuntien sählykerhojen kautta.

Kommentoikaa mitä mieltä olette näistä väittämista ja syistä joita tähän olen löytänyt.