Papin ammattitauti on uskon puute

Viime kesä-heinäkuun vaihteessa aikuinen nainen ilmoitti, että pitäisi päästä rippikouluun. Vääntelehdin kuin Mr.Bean parhaassa vedossaan, miksi juuri nyt? Eikö syksyllä voi aloittaa? Silloin rippikoulusta tulisi yhteinäinen kokonaisuus ja syksyllä kaikki ovat aina virtaa täynnä. Sitä paitsi rippikoulu jää kesken, koska täytyyhän mun velttoilla kesäloma tässä välissä. "Ei se mitään," sanoi nainen. Ja niin aloin rippikoulun vähemmän innokkaasti, "Mitähän tästä tulee?" Tällä hetkellä nainen käy messussa säännöllisesti ja vaikuttaa sille, että jo kauan sitten alkanut "jokin" sai tarvitsemansa innoituksen innokkaasta rippikoulusta. Mitä tästä opin? Koskaan ei voi tietää, mihin mitä ihmeellisimmät alut johtavat.