Koko syksyn olemme yrittäneet olla ulkona iltapäiväkotilaistemme kanssa niin paljon kuin se on suinkin ollut mahdollista.

Normipäiväämme rytmittää kaikkein selkeimmin välipala ja siihen liittyvät oheistouhut valmisteluineen ja tiskausjälkipuinteineen. Vaikka välipala ei ole mikään lounas (sehän on syöty jo koulussa), sen tekemiseen hupsahtaa joskus kuin varkain yllättävän paljon aikaa - kirjoillamme on ollut syksyn ajan 25 lasta, jotka syövät ihan hyvin! Ruokailuun täytyy siis varata aina oma aikansa. Tavallisesti aterioimme noin kello kahden maissa. Koska lapset pääsevät koulusta eri aikoihin, monesti meille saapuu vielä kahden jälkeen viimeisiä tulokkaita, jotka pääsevät suoraan ruokapöytään.

Mutta ennen ja jälkeen ruokailun on kaksi ajallista pötköä, joista yritämme ainakin toisen käyttää ulkoiluun, jos käytännön seikat sitä vain suosivat.

Joskus on hyvä panna mukulat saman tien koulustatulonsa jälkeen pihalle purkamaan enimmät energiat, jolloin ruokailukin sujuu rauhallisemmin. Toisinaan taas on hyvä keskittyä kaikessa rauhassa läksyjen tekoon, piirtelyyn ja yhdessä pelailuun ennen ruokaa, ja vasta loppuiltapäiväksi siirtyä pihamaan puolelle. Jokainen päivä on vähän erilainen, ja sotasuunnitelmat tehdään usein lennossa tilannearvion mukaan.

Vaan on meitä siunattu hyvällä syksyllä, sillä harvassa ovat olleet kaatosadepäivät, jolloin olemme joutuneet pysyttelemään kokonaan neljän seinän sisällä. Oikeastaan koko syyskuu meni ulkona peuhatessa, ja loka-marraskuussakin olemme ulkoilleet melkein joka päivä. Yhden käden sormilla lienevät laskettavissa ne kerrat, jolloin emme näyttäneet nenäämme ulkoilmalle lainkaan.

Onneksi meillä on iso ja tilava pihamaa ja lisäksi metsä seurakuntakodin vieressä. Ne tarjoavat aina jotakin tekemistä, ja moneen makuun. Nyt syksyn mittaan ylivoimaisesti suosituimpia ulkotouhuja ovat olleet metsässä seikkailu majoja rakennellen ja pihamaan erilaiset liikunnalliset pelit, jalkapallo ja sähly selkeinä ykkösinä sulkapallon ja kauhapallon tullessa perässä. Sekä peleissä että metsäleikeissä ovat viihtyneet hyvin sekä tytöt että pojat ja vieläpä usein suloisesti sekaisin. Toki välillä olemme päässeet seuraamaan myös jännittäviä tytöt vastaan pojat -jalkapallomatseja!

Nyt loppusyksystä kuraisuus ja varhainen pimeäntulo ovat vähän hillinneet, mutta eivät millään muotoa estäneet ulkoilua. Männäviikolla mukulat "keksivät" uuden urheilulajin, kurapallon. Sitä varten tarvitaan jalkapallo, liejuinen pihanurmikko, suuri kuralätäkkö keskelle pelikenttää ja lauma lokaisia lapsia. Ja heti, kun ensilumi verhosi pihamaan, kaivoimme lumilapiot ja liukurit esiin! Ohuestakin nietoksesta riitti runsaasti riemua koko ruokakunnallemme.

Mutta onneksi meiltä löytyy kuivuri!