VaKa vanha ja mukulat
Tämä tämmöttinen on Etsikon varhaiskasvatuksellinen blogi. Sen aikakirjoihin kirjataan viisauden helmiä, asiaa kristillisestä kasvatustyöstä ja arkisen sekavia sattumia koululaisten iltapäiväkodilta. Koivistonkylän ip-kodin tapahtumia aikansa raportoinut blogi keskittyy vaihtelun vuoksi Peltolammin ip-kodin arkeen ja juhlaan.
4.11.2015 8.43
Isältä pojalle, äidiltä tyttärelle
Vaikka nykypäivän lapsilta löytyvätkin reppujen pohjalta älypuhelimet ja kotoa täppärit, on sentään jotakin, mikä yhdistää uutta ja vanhaa sukupolvea: legot!
Sitä riemun ja epäjärjestyksen määrää, kun mukulat kerääntyvät hälisten lattialle iltapäiväkodin legolaatikon äärelle. Siinä on samantekevää, oletko eka- vai tokaluokkalainen, tyttö vai poika. Muutamassa hetkessä sekalaisista palikoista on rakentunut taloja ja autoja, linnoja ja avaruusaluksia. Monimutkaiset säännöt ja värikkäät tapahtumat seuraavat perässä. Legot saavat mielikuvituksen lentämään!
Sama onnistuu melkein millä vain, jolla voi itse tehdä, keksiä, luoda ja koota. Samaan tarkoitukseen käyvät myös puiset rakennuspalikat, Geomag-kilkkeet, salin pehmopatjat tai vaikka kivet, risut ja lehvät metsässä. Tärkeintä on, että lapset pääsevät itse päättämään ja suunnittelemaan, millaista tulosta syntyy. Ei siihen aikuisen rajoittunutta mieltä paljon tarvita!
Sähköisestikin näyttäisivät olevan suosituimpia pelejä sellaiset, jotka toistavat tätä samaa kaavaa: niissä rakennetaan, kootaan, kerätään ja ideoidaan ihan itse!
Mutta meillä iltapäiväkodilla kännykät saavat jäädä reppuun odottamaan. Toki vanhemmille on lupa laittaa viestiä, että on turvallisesti ip-kotiin päässyt, mutta muuten viihde-elektroniikka on meillä pannassa. Turhan usein jo pienet lapset viettävät yhdessä aikaa vieri vieressä istuen ja kännyköitänsä näpräten. Sitä ehtii tehdä kotonakin - me haluamme antaa tilaa leikeille ja peleille, joissa ei tarvita kuin kaksi kättä ja lusikallinen mielikuvitusta.
Ja se toimii joka kerta!
Sitä riemun ja epäjärjestyksen määrää, kun mukulat kerääntyvät hälisten lattialle iltapäiväkodin legolaatikon äärelle. Siinä on samantekevää, oletko eka- vai tokaluokkalainen, tyttö vai poika. Muutamassa hetkessä sekalaisista palikoista on rakentunut taloja ja autoja, linnoja ja avaruusaluksia. Monimutkaiset säännöt ja värikkäät tapahtumat seuraavat perässä. Legot saavat mielikuvituksen lentämään!
Sama onnistuu melkein millä vain, jolla voi itse tehdä, keksiä, luoda ja koota. Samaan tarkoitukseen käyvät myös puiset rakennuspalikat, Geomag-kilkkeet, salin pehmopatjat tai vaikka kivet, risut ja lehvät metsässä. Tärkeintä on, että lapset pääsevät itse päättämään ja suunnittelemaan, millaista tulosta syntyy. Ei siihen aikuisen rajoittunutta mieltä paljon tarvita!
Sähköisestikin näyttäisivät olevan suosituimpia pelejä sellaiset, jotka toistavat tätä samaa kaavaa: niissä rakennetaan, kootaan, kerätään ja ideoidaan ihan itse!
Mutta meillä iltapäiväkodilla kännykät saavat jäädä reppuun odottamaan. Toki vanhemmille on lupa laittaa viestiä, että on turvallisesti ip-kotiin päässyt, mutta muuten viihde-elektroniikka on meillä pannassa. Turhan usein jo pienet lapset viettävät yhdessä aikaa vieri vieressä istuen ja kännyköitänsä näpräten. Sitä ehtii tehdä kotonakin - me haluamme antaa tilaa leikeille ja peleille, joissa ei tarvita kuin kaksi kättä ja lusikallinen mielikuvitusta.
Ja se toimii joka kerta!