VaKa vanha ja mukulat
Tämä tämmöttinen on Etsikon varhaiskasvatuksellinen blogi. Sen aikakirjoihin kirjataan viisauden helmiä, asiaa kristillisestä kasvatustyöstä ja arkisen sekavia sattumia koululaisten iltapäiväkodilta. Koivistonkylän ip-kodin tapahtumia aikansa raportoinut blogi keskittyy vaihtelun vuoksi Peltolammin ip-kodin arkeen ja juhlaan.
25.5.2015 8.45
Kasvun ihme
Joka kevät luonto herää uudelleen eloon ja muistuttaa Taivaan Isän hyvyydestä.
Syynäsimme läpi päiväkirjaamme viime vuodelta ja pudistelimme päätämme epäuskoisina, kun muistelimme, kuinka tähän aikaan toukokuun puolivälissä oli helle helottanut ja mukulat temmeltäneet suihkupullojen kanssa pihamaalla. Sitten oli pakko sulkea kirja, etteivät hyisen pohjoisviiman puuskat purisi liian kipeästi Miian toppatakin läpi.
Mutta tänä keväänä meitä sisätiloissa pitäneestä kurjasta säästäkin huolimatta luomakunta on jälleen havahtunut elämään ja kukoistukseen talven näennäisen kuolleisuuden jälkeen. Kasvun ihme on suuri! Ja sitä olemme saaneet yhdessä ihastella tänäkin vuonna.
Iltapäiväkodin pihamaalla könöttää kaksi puista viljelylaatikkoa, joissa olemme kasvattaneet jo monena vuonna yhdessä lasten kanssa erilaisia syötävän hyviä vihanneksia. Olemme nostaneet lokakuussa jäätyneestä mullasta lumen alta porkkanoita (vedenkeittimen avustuksella) ja herkutelleet giganttisilla pihvitomaateilla. Kun kevät vain tohti näyttää kauniimpaa puoltansa, ryhdyimme taas tuumasta toimeen. Saimme laatikoihimme uudet mullat ja kanankakat ("Yäk! Mikä täällä haisee?"). Kylvimme pikkuruiset siemenet ensin tyhjiin munakennoihin sisällä, ja kun hallanvaara oli käynyt vähäiseksi, istutimme pienet taimenrääpäleemme ryytimaalle.
Koivistonkylä on vehreä ja puutarhamainen kaupunginosa, ja pihoja kasvimaineen löytyy kyllä Muotialasta ja Viinikastakin. Jokaisella lapsella ei kuitenkaan ole mahdollisuutta päästä omakohtaisesti kokemaan tätä kasvun ja kasvattamisen iloa. Juuri nämä omakohtaiset kokemukset ovat tärkeitä lapsen oman sisäisen kasvun kannalta. Tekemällä ja kokemalla itse hän oppii iloitsemaan ja kunnioittamaan Jumalan kaunista luomakuntaa, jonka varjelemisesta on annettu vastuu meille ihmisille. Isoille ja pienille.
Ympäristökasvatus on muutenkin luonteva osa muuta kasvatustyötämme. Kuluneen vuoden aikana mukulat ovat oppineet mallikelpoisesti lajittelemaan roskansa ja olemaan tuhlaamatta turhanpäiväisesti vettä, paperia ja muuta materiaalia. Yhdessä olemme myös jalkautuneet siistimään seurakuntatalon lähimetsää, jotta siellä olisi vastakin hyvä juosta ja leikkiä.
Ja vielä ehdimme lähteä retkellekin luonnon helmaan!
Mutta tänä keväänä meitä sisätiloissa pitäneestä kurjasta säästäkin huolimatta luomakunta on jälleen havahtunut elämään ja kukoistukseen talven näennäisen kuolleisuuden jälkeen. Kasvun ihme on suuri! Ja sitä olemme saaneet yhdessä ihastella tänäkin vuonna.
Iltapäiväkodin pihamaalla könöttää kaksi puista viljelylaatikkoa, joissa olemme kasvattaneet jo monena vuonna yhdessä lasten kanssa erilaisia syötävän hyviä vihanneksia. Olemme nostaneet lokakuussa jäätyneestä mullasta lumen alta porkkanoita (vedenkeittimen avustuksella) ja herkutelleet giganttisilla pihvitomaateilla. Kun kevät vain tohti näyttää kauniimpaa puoltansa, ryhdyimme taas tuumasta toimeen. Saimme laatikoihimme uudet mullat ja kanankakat ("Yäk! Mikä täällä haisee?"). Kylvimme pikkuruiset siemenet ensin tyhjiin munakennoihin sisällä, ja kun hallanvaara oli käynyt vähäiseksi, istutimme pienet taimenrääpäleemme ryytimaalle.
Koivistonkylä on vehreä ja puutarhamainen kaupunginosa, ja pihoja kasvimaineen löytyy kyllä Muotialasta ja Viinikastakin. Jokaisella lapsella ei kuitenkaan ole mahdollisuutta päästä omakohtaisesti kokemaan tätä kasvun ja kasvattamisen iloa. Juuri nämä omakohtaiset kokemukset ovat tärkeitä lapsen oman sisäisen kasvun kannalta. Tekemällä ja kokemalla itse hän oppii iloitsemaan ja kunnioittamaan Jumalan kaunista luomakuntaa, jonka varjelemisesta on annettu vastuu meille ihmisille. Isoille ja pienille.
Ympäristökasvatus on muutenkin luonteva osa muuta kasvatustyötämme. Kuluneen vuoden aikana mukulat ovat oppineet mallikelpoisesti lajittelemaan roskansa ja olemaan tuhlaamatta turhanpäiväisesti vettä, paperia ja muuta materiaalia. Yhdessä olemme myös jalkautuneet siistimään seurakuntatalon lähimetsää, jotta siellä olisi vastakin hyvä juosta ja leikkiä.
Ja vielä ehdimme lähteä retkellekin luonnon helmaan!
Munakennoista saa hyvän kasvatusalustan ikkunalaudalle.
"Mitä kasvimaalle pitää tehdä, ennen kuin sinne voi kylvää mitään?"
"Tietääkö joku, mitä on kyssäkaali?"
Ihmistaimet meinaavat kylvää itse itsensä multaan pää edellä.
Ajatella, että näin pienistä siemenistä kasvaa jotain niin isoa ja hyvää!
Miia Olden tekee työtä koululaisten iltapäiväkodilla ja päiväkerhon pienimpien parissa. Hän harrastaa taekwondoa, muttei töissä.
Marjaana Ruuttusen löytää niinikään iltapäiväkodilta sekä avoimesta päiväkerhosta Koivistonkylästä ja Peltolammilta sekä Multisillan perhekahviosta. Hänelle kuuluu kuoroa, mieluummin miten vaan.
Matti Etelänsaari, TM, setämies, on sisäänajettu seurakunnan varhaiskasvatukseen mm. oman entisen päiväkerho-ohjaajansa rautaisen rakastavassa komennossa.