Koulut päättyivät, iltapäiväkodin ovet sulkeutuivat. Mukulat kirmasivat kesälaitumille. Ekaluokkalaiset, meidän pienimmäisemme, palaavat syksyllä takaisin nyt "isoina" tokaluokkalaisina. Kakkoset taas ovat jo niin isoja, ettei heitä enää ip-kodille huolita, kun aloittavat kolmannen luokkansa elokuun puolivälissä. Niin ne kasvavat liian äkkiä, nyyh.

Ennen lomille lähtöä ehdimme vielä käydä koulun iltapäiväkerho KIP:n kanssa yhteisellä kesäretkellä sekä omiemme kanssa viskelemässä kiekkoa Vihiojan frisbeegolfradalla. (Ojan kanssa teki tuttavuutta yksi ainoa frisbee eikä ainutkaan ipana - positiivinen yllätys!)

Pannessamme taloa kesäkuntoon ja suorittaessamme loppuinventaariota kaikesta vuoden aikana kertyneestä rojusta ja kautemme jäämistöstä jäimme myös pohtimaan sitä kaikkea aineetonta oppimateriaalia, jolla koululaistemme ajatusreppuja ehdimme täyttää.

Toki monet Raamatun kertomukset ja elämän suuret kysymykset tulivat käsitellyiksi, mutta se oli vain pieni osa kaikesta, mistä yhdessä puhuimme. Olimme hiukan hämmästyneitä, kun ryhdyimme ynnäilemään, mitä kaikkea yhden vuoden aikana olemme ehtineet käydä läpi. Olemme puhuneet lintujen pesinnästä ja tulivuorista, tupakasta ja alkoholista, liikennesäännöistä ja pyöräilykypäristä, vitamiineista ja pääkaupungeista, kierrätyksestä ja planeetoista, viittomakielestä ja Yhteisvastuusta, historiasta ja suklaan alkuperästä. Ja monesta, monesta muusta. Mieltä lämmitti tietysti sekin, että todella usein huomasi opin menneen myös perille ja kantaneen hyvää hedelmää.

Ja meillä oli valtavan fiksuja mukuloita, joiden oivallusten edessä olimme usein itsekin aika yllättyneitä. Ikävähän näitä tulee!