VaKa vanha ja mukulat

Etsikon varhaiskasvatuksellinen blogi.

VaKa vanha ja mukulat

Tämä tämmöttinen on Etsikon varhaiskasvatuksellinen blogi. Sen aikakirjoihin kirjataan viisauden helmiä, asiaa kristillisestä kasvatustyöstä ja arkisen sekavia sattumia koululaisten iltapäiväkodilta. Koivistonkylän ip-kodin tapahtumia aikansa raportoinut blogi keskittyy vaihtelun vuoksi Peltolammin ip-kodin arkeen ja juhlaan.
24.12.2015 10.00

Matkalla jouluun, osa 4

Siunatut pirpanat.

Suurten juhlapyhien alla meidän seurakunnan lastenohjaajien suurena tehtävänä on tehdä lapsille tutuiksi nämä kertomukset - minkä tähden joulu tai pääsiäinen tai helluntai ovat jo tuhansien vuosien ajan olleet niin tärkeitä ja pyhiä juhlapäiviä? Mutta tänä vuonna suuri väheni ja pieni suureni, kun lapset kertoivatkin meille joulun ilouutisen. (Ja kyllä vähän toisinpäinkin.)

Ensimmäisen adventin jälkeen viikottaisen hartaushetken sijasta mukulat saivat järjestää meille ihka oman jumalanpalveluksensa. Se johdatteli meidät adventin suureen odotukseen. Masa ohjasti ja jakoi tehtäviä, mutta lapset vetivät koko hetken alusta loppuun. Kuulimme, kuinka komean ryhmysauvansa kanssa esiintyvä profeetta Jesaja antoi kaikelle kansalle lupauksen tulevasta Messiaasta. Näimme, miten lupauksen täyttymistä odottavat ihmiset rakensivat Jerusalemiin temppelin (pehmotyynyistä ja patjoista) ja iloiten tanssivat siellä Jumalan ylistykseksi. Lauloimme kaikki tutut adventtilaulut. Lopuksi söimme kaikki yhdessä keksejä ja mehua, ihan niin kuin kirkossa ainakin. Olimme oikein ylpeitä siunatuista pirpanoistamme!

Koko kööri.

Mutta sittenpä nuo innostuivat enemmän kuin kukaan meistä oli uskaltanut ajatellakaan! Eräänä iltapäivänä neitokaiset leikkivät salissa kirkkoa ja halusivat sitten järjestää meille oman Kauneimmat joululaulut -hetken. Lauluvihkot tulivat perin pohjin läpi kolutuiksi, ja meillä oli jopa pianosäestys. Kuulimme jouluevankeliumiakin. - Ja leikkiähän jumalanpalvelus perimmäiseltä olemukseltaan on, suurta ja pyhää leikkiä.

Itse päivänsankari ja juhlakalu nukkua tuhisi autuaan tietämättömänä kaikesta tohinasta ympärillään.

Vaikka äänemme olivat jo joululaulannasta vähän käheinä, tästä harjoituksesta rohkaistuneena plikat halusivat järjestää meille vielä vihoviimeisellä viikolla ennen lomille jäämistä oman joulukirkkohetkensä. Sen me heille kernaasti soimme. Ja alusta loppuun he suunnittelivat koko liturgian itse (Masa toimi konsulttina eli siis ei oikeasti tehnyt työtä). Jälleen lauloimme kauneimpia joululauluja ja kuulimme joulun ihmeellisistä tapahtumista.

Tytöt olivat säveltäneet ja sanoittaneet upouuden joululaulun, jonka saimme kuulla ensimmäisten joukossa. Se oli hieno, ei muuta kuin levytyssopimus vetämään!

Näin siunattuina saimme lähteä joulun viettoon.

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi