Jotkut perinteet toistuvat onneksi joka vuosi! Paitsi pääsiäisen, kevät tuo vakaan varmasti tullessaan myös perheiden iltatapahtuman Koiviston koululle. Taas kerran me seurakunnan puolesta olimme mukana muiden alueen kasvatuksen toimijoiden kanssa. Kun marssimääräys kävi, koululle äkseerasivat itsensä kolme Ämmää eli Miia, Marjaana ja Masa - ja lisäksi Leku Leijona, joka adventtitapahtuman jälkeen halusi tulla nuuskimaan, mitä uutta koulumaailman viidakosta mahtaa löytyä.

Varhaiskasvatuksen ohella myös nuorisotyö ja partio olivat mukana seurakunnan kulmauksessa. Kaapon Minecraft-luola veti poikia ja tyttöjä ruuhkaksi asti, tanssimatot tanssittivat ja partion touhupisteellä riitti väkeä. Me olimme varustautuneet perinteistäkin perinteisemmällä askartelupatteristolla, ja aika vilske kävi meidänkin pöytiemme ympärillä.

Näiden yhteisten tapahtumailtojen yksi mukavimmista eduista on, että saamme tällöin aina tilaisuuden tavata ja vaihtaa kuulumisia vanhojen tuttujen kanssa. Taas kerran moni entinen iltapäiväkotilainen kävi meitä tervehtimässä, samoin heidän vanhempansa. Tällä(kin) tavoin varhaiskasvatus on oikeastaan yksi seurakuntatyön kaikkein laaja-alaisimmin tavoittavia työmuotoja. Saamme olla tekemisissä ihan kirjaimellisesti vauvasta vaariin - kaikenikäisten seurakuntalaisten kanssa. Se on myös antoisaa ja palkitsevaa. Se on ruohonjuuritason (tai taaperotason) Jumalan valtakunnan työtä.

Koiviston koulu on kyllä mainio järjestämään tällaisia iloisia tapahtumia. Meilläkin oli oikein kivaa - kuvat puhukoot puolestaan!