Läpi kevään ja jo talvellakin seurakuntakodin viereisessä metsässä on eletty bisnestunnelmissa. Pääasiassa tytöt mutta myös pojat ovat pyörittäneet siellä kahvilaa, ravintolaa ja muita vastaavia einespaikkoja. Lähimetsän valuuttana toimivat tiilenpalaset, sillä niitä on käytössä vain rajallinen määrä. Kahviloissa on tarjoiltu kivipöydille Markun nikkaroimilla puuruokailuvälineillä, ämpäreissä on mössätty marjoja, kuraa, lehtiä ja kaikkea muuta semmottista herkullista, mitä salon siimeksestä on löytynyt (ilman lisäaineita). Kauppa on käynyt ja asiakkaita riittänyt. Niinpä päätimme antaa mukuloille mahdollisuuden kokeilla keittiöalaa ihan oikeilla elintarvikkeilla!

Café 2C toteutettiin yllätyksenä myöhemmin koulusta päässeille iltapäiväkotilaisille. Kahvilanpitäjät saivat valita (lobbauksen perusteella ja ruokakomeron sisällön rajoissa), mitä kahvilassa tarjottaisiin. Sen jälkeen ryhdyttiin pesemään, pilkkomaan, viipaloimaan ja kasaamaan annoksia. Kattaus saatiin ajoissa valmiiksi, mutta työpäivä ei ollut vielä ohi. Niin kuin jokaisessa viiden tähden ruokapaikassa, meilläkin tarjoilijoilla oli omat pöytänsä, joiden asiakkailta he ottivat vastaan tilaukset, toivat annokset ja palvelivat monin tavoin auliisti ruokailijoita. Lopuksi he pääsivät totta kai myös itse istahtamaan alas ja huilaamaan rankan työpäivän päätteeksi.

Sekä asiakkailla että kahvilanpitäjillä oli hauskaa, mutta hauskanpidon ohessa episodi oli myös monella tavoin opettavainen ja hyödyllinen. On hyvä, että lapset oppivat tiettyjä arjen kotitaloustaitoja: ruoanvalmistusta, elintarvikehygieniaa, tiskihommia, siivousta, kohteliaita tapoja. Ne antavat valmiuksia itsenäiseen toimintaan ja elämään, rohkaisevat oma-aloitteisuuteen ja palkitsevat innostusta ja kokeilumieltä. Aina parempi, jos se sujuu leikin varjolla!

Kahvila oli suurmenestys, ja sitä toivottiin heti lisää. Ehkäpä jonakin päivänä taas, ja uudella miehityksellä...