Koska iltapäiväkodin vakiväkeen kuuluu neljä ämmää (Miia, Marjaana, Masa ja Markku), joista peräti kaksi on naista ja myös äitiä, ymmärrämme jonkinmoisesti, mitä kaikkea äitinä oleminen pitää sisällään. Sen tähden halusimme muistaa iltapäiväkotilaistemme äitejä ja järjestää vastaavanlaisen iltatapahtuman kuin syksyllä isille. Äitienpäivä ehti jo mennä, mutta olkoon niin - kyllä mammaa sopii muistaa useampanakin päivänä vuodessa!

Kutsun iltaan saivat siis koululaisemme ja heidän äitinsä. Suunnittelimme yhteisestä hetkestä mahdollisimman hauskaa ja rentouttavaa, ja lisäksi sellaista, josta kukaan ei joutuisi lähtemään kotiin tyhjin käsin!

Aloitimme tervetulojuhlalla eli hartaushetkellä helluntain hengessä, jota myös lapset olivat mukana toteuttamassa liekkitanssiesityksen ja kerrassaan mahtavasti veisatun yhteislaulun myötä. Tämän jälkeen käärittiin hihat ja ryhdyttiin hommiin. Koska emme pakkoaskarruttaneet tänä vuonna äitienpäivälahjaa koululaisilla, äidit pääsivät nyt valmistamaan itse oman äitienpäivälahjansa yhdessä lapsensa kanssa! Ekologisesti valveutunut lahjuksemme oli vanhan C-kasetin kotelosta valmistettu muistilapputeline, jonka saa magneetilla kiinni vaikka jääkaapin oveen, ja joka koristeltiin maalaamalla oman esteettisen maun ja lempivärien mukaan. Tuotokset olivat todella kauniita ja persoonallisen näköisiä.

Kun kaikki oli valmista, äidit saivat siteet silmilleen kuten isit syksymmällä. Heistä tuli lastensa ohjattavia ja kaitsettavia. Vaati jonkin verran totuttautumista ajatukseen, ettei äiti osaa mennä "tonne", kun ei näe, missä "tonne" on. Mukulat kuljettivat emosiaan kolmella pisteellä, jolla jokaisella oli jokin tehtävä. Markun pisteellä tunnusteltiin ip-ipanoiden suosikkileluja ja yritettiin arvata, mistä oli kyse. Masa piirrätti sokkoäideillä kuvaa itsestä ja lapsosesta. Miian pisteellä muksut hieroivat äitiensä hartiat rauhallisen musiikin siivittämänä, rasvasivat kädet ja lakkasivat kynnet.

Lopuksi syötiin iltapalaa raikkaasta salaattipöydästä ja kahviteltiin Mamma Miian ihanan raparperipiirakan ja jäätelön kera. Vaikutti siltä, että ilta oli kaikin puolin iloinen ja onnistunut. Kukaan äiti ei sokeutunut pysyvästi, ja ajoittaisesta törmäilystä huolimatta kaikki pääsivät omin jaloin takaisin kotiin.