Äideille ja lapsille on yleensä paljon erilaista yhteistä touhua tarjolla, mutta vähemmän mukuloille ja heidän isilleen. Niinpä isänpäivän lähestyessä halusimme järjestää sellaista! Enemmän tai vähemmän ex tempore -ajatuksesta syntyi vähän hauduttelemalla ja kypsyttelemällä isien ja lasten yhteinen ilta, joka oli tarkoitettu iltapäiväkodilla käyvälle lapselle ja hänen isilleen. Äidit ja sisarukset saivat tällä kertaa pysyä suosiolla kotona!

Illan isille suunnittelivat Koivistonkylän neljä "ämmää" eli Miia, Marjaana, Masa ja Markku - kaksi ämmistä sentään oli miehiä. Tahdoimme rakentaa illan mahdollisimman monipuolisista palikoista. Tavallisestihan isä on se, joka ohjaa ja neuvoo lastaan... mutta entäs jos sen kääntäisikin päälaelleen? Monena vuonna olemme lisäksi askarruttaneet mukuloilla isänpäivälahjan, mutta tällä kertaa päätimmekin antaa tehtävän isille itselleen, yhteistyössä ipanan kanssa tietysti. (Se ei ollut laiskuutta vaan innovatiivista ideointia!)

Iltamme alkoi sopivalla lämmittelyllä eli isät vastaan lapset -häntäpallo-ottelulla seurakuntasalissa. Vaahtosammuttimenmittaiset voittivat, mutta isät saivat revanssin, joka päättyi kristillisesti tasapeliin. Pelin tiimellyksestä jakauduimme kolmeen ryhmään, jotka heittäytyivät mukaan muuhun ohjelmaan. Isät saivat siteen silmille ja joutuivat sokkoina kulkemaan lastensa ohjastamina ympäri seurakuntakotia etsien tehtäväpisteitä. Silmät sidottuina tehtiin esimerkiksi palikkatestiä, tunnusteluhaastetta ja oltiin rakennustyömaalla. Näkevät mukulat totta kai saivat neuvoa haparoivia isäukkojaan!

Muiden harhaillessa yksi ryhmä istui aina valmistamassa isänpäivälahjaa: puista kahvi- tai teemukin alusta, joka koristeltiin kolvaamalla. Lisäksi häntäpallo-ottelun jälkeen saliin koottiin hieno kattaus iltapalaa varten; tästäkin vastasivat isät esteettisellä silmällään. Iltapalaksi tarjottiin kasaa-se-itse-tortilloja ja Miian leipomaa mustikkapiirakkaa, joka oli sairaan hyvää. Kahvia ja mehua kului luonnollisesti runsain mitoin.

Kolmen tähden illallinen viimeisteltiin performanssilla, kun Markku ja Masa esittivät dramatisoinnin Jeesuksen ikimuistoisesta isäkertomuksesta eli tuhlaajapoikavertauksesta. Lopuksi isät ja lapset saivat pöytäkunnittain luoda elävän patsaan käyttäen biohajoavana ja ekologisena rakennusmateriaalina omia itsejään.

Aikataulumme oli liian toiveikkaasti rakennettu, mutta siitä viis: kaikilla vaikutti olevan hauskaa viimeiselle minuutille asti. Niin meilläkin! Olikohan tämä "ensimmäinen perinteinen" isä-ipana-ilta...?