Syksy on tullut,
mutta se ei pidä meitä sisällä.
Mitä sitten, jos päivät lyhenevät
ja tuuli puhaltaa kylmemmin?
Täytyy vain juosta enemmän,
jotta tulee hiki,
koppoti-koppoti!

Me imemme itseemme viimeiset
auringonpisarat,
säntäilemme pihalla, kun vielä voi.
Vanhoihin leikkeihin,
joita lapset eivät enää tunne,
mahtuvat mukaan kaikki:
kymmenen tikkua laudalla
ja piste, sillä on hyvä liikkua ja juosta,
vaikka polvet tahriutuisivat
ja kyynärpäät naarmuuntuisivat
- lapsuus pähkinänkuoressa!

Seurakuntatalon metsä ei kuulu meille,
vaan kaikille, se on yhteinen.
Rakennamme sinne majan
ja keräämme roskat, jotka joku toinen
sinne heitti.
Pikkutyttö toi sisälle kotilovauvoja,
jotka tekivät Satu-Tuulian ihan hirmu iloiseksi.
Mutta metsän jaamme niiden kanssa
oikein mielellämme!

Ja jos meitä siunataan auringolla,
miksemme levittäisi vilttiä ja kävisi piknikille,
vaikka on jo syyskuu -
sillä miksi ei?