VaKa vanha ja mukulat
Tämä tämmöttinen on Etsikon varhaiskasvatuksellinen blogi. Sen aikakirjoihin kirjataan viisauden helmiä, asiaa kristillisestä kasvatustyöstä ja arkisen sekavia sattumia koululaisten iltapäiväkodilta. Koivistonkylän ip-kodin tapahtumia aikansa raportoinut blogi keskittyy vaihtelun vuoksi Peltolammin ip-kodin arkeen ja juhlaan.
26.3.2015 18.52
Yhdessä tehden ja touhuten
Seurakunnan varhaiskasvatus oli mukana Koiviston koulun pääsiäistapahtumassa, ja yhteyttä muihin alueen kasvattajiin on muutenkin mukavaa ja tärkeää vaalia.
Näin pääsiäisen alla seurakuntatyöhön mahtuu paljon touhua ja tohinaa. Heräilevä kevät ja loppua kohden kääntyvä kouluvuosi synnyttävät nekin säpinää koulumaailmassa. Kun nämä kaksi palettia pannaan yhteen, saadaan parhaimmillaan yhtä hauskoja kokemuksia kuin Koiviston koulun pääsiäistapahtumassa, jota vietettiin keskiviikkoiltana 25.3.
Koiviston koululla on tapana järjestää kerran syys- ja kerran kevätkaudessa iltatapahtuma koululaisten perheille. Tapahtumaa järjestämässä ovat paitsi koululaiset opettajineen, myös alueen muut kasvatukseen ja perhetyöhön liittyvät toimijat, kuten vanhempainyhdistys, Mannerheimin lastensuojeluliitto, Tampereen kaupungin nuorisotoimi - ja tietysti seurakunta. Tällä(kin) kertaa olimme seurakunnan puolesta mukana sekä varhaiskasvatuksen että nuorisotyön yhdistetyin voimin.
Koska olimme jo edellisellä viikolla päässeet oikein toden teolla pääsiäisaskartelun makuun, miksemme olisi jatkaneet samalla ruokalajilla mutta uusin maustein edelleen? Ja innokkaita askartelijoitahan riitti! Menoa ja meininkiä oli vielä enemmän kuin syksyllä, itse asiassa niin paljon, ettei aikaa juuri jäänyt väkimäärien laskeskeluun. Sinänsä vallan vastaansanomaton merkki menestyksekkäästä illasta! Varmasti vähintään puolensataa koululaista ja pienempää pikkusisarusta istahti alas kädentöiden pariin. Kotiin lähti mukaan niin narsisseja virpomaoksien koristeiksi kuin kauniita pajunkissatauluja pääsiäiskorteiksi mummolaan. Lisäksi Kaapo ja Essi tanssittivat pirpanoita tanssimaton biitin tahdissa.
Seurakunta, kaupunki, yhdistys - sama sen väliä, sillä päämäärä on yhteinen: taata lapselle mahdollisimman hyvä, kantava ja turvallinen elämä sekä kasvuympäristö. Sen tähden on ensiarvoisen tärkeää ja arvokasta, että voimme tehdä yhteistyötä kaikkien muiden alueella toimivien kasvatuksen tahojen kanssa. Meillä on säilynyt vuodesta toiseen luottamuksellinen ja hyvä suhde koulu- ja päiväkotimaailmaan. Varhaiskasvatuksen parissa työskentelevinä meille syntyy myös pitkällisiä suhteita lasten perheisiin; oli ihan yllättävää, miten monet vanhemmat olivat koululla tuttuja jo vuosien takaa. Avoimen ja päiväkerhon kautta iltapäiväkotiin on matkannut moni mukula, joskus kaikki sisarusparven piltit!
Yhdessä hiileen puhaltaminen on paitsi hyödyllistä, myös hauskaa. Usein olemme järjestäneet yhteisiä hetkiä seurakunnan ja koulun iltapäiväkotien kanssa. Esimerkiksi vuosi sitten kevättalvella ystävänpäivän aikaan koulun pihalla kisattiin talviolympialaisissa. Mitähän kivaa keksitään seuraavaksi...?
Koiviston koululla on tapana järjestää kerran syys- ja kerran kevätkaudessa iltatapahtuma koululaisten perheille. Tapahtumaa järjestämässä ovat paitsi koululaiset opettajineen, myös alueen muut kasvatukseen ja perhetyöhön liittyvät toimijat, kuten vanhempainyhdistys, Mannerheimin lastensuojeluliitto, Tampereen kaupungin nuorisotoimi - ja tietysti seurakunta. Tällä(kin) kertaa olimme seurakunnan puolesta mukana sekä varhaiskasvatuksen että nuorisotyön yhdistetyin voimin.
Koska olimme jo edellisellä viikolla päässeet oikein toden teolla pääsiäisaskartelun makuun, miksemme olisi jatkaneet samalla ruokalajilla mutta uusin maustein edelleen? Ja innokkaita askartelijoitahan riitti! Menoa ja meininkiä oli vielä enemmän kuin syksyllä, itse asiassa niin paljon, ettei aikaa juuri jäänyt väkimäärien laskeskeluun. Sinänsä vallan vastaansanomaton merkki menestyksekkäästä illasta! Varmasti vähintään puolensataa koululaista ja pienempää pikkusisarusta istahti alas kädentöiden pariin. Kotiin lähti mukaan niin narsisseja virpomaoksien koristeiksi kuin kauniita pajunkissatauluja pääsiäiskorteiksi mummolaan. Lisäksi Kaapo ja Essi tanssittivat pirpanoita tanssimaton biitin tahdissa.
Tanssimatolla kävi illan mittaan aika vilske. Heiluimme mekin siellä, kokeilumielessä. Masakin kävi häviämässä Miian taekwondo-akrobatialle. Kyongne.
Seurakunta, kaupunki, yhdistys - sama sen väliä, sillä päämäärä on yhteinen: taata lapselle mahdollisimman hyvä, kantava ja turvallinen elämä sekä kasvuympäristö. Sen tähden on ensiarvoisen tärkeää ja arvokasta, että voimme tehdä yhteistyötä kaikkien muiden alueella toimivien kasvatuksen tahojen kanssa. Meillä on säilynyt vuodesta toiseen luottamuksellinen ja hyvä suhde koulu- ja päiväkotimaailmaan. Varhaiskasvatuksen parissa työskentelevinä meille syntyy myös pitkällisiä suhteita lasten perheisiin; oli ihan yllättävää, miten monet vanhemmat olivat koululla tuttuja jo vuosien takaa. Avoimen ja päiväkerhon kautta iltapäiväkotiin on matkannut moni mukula, joskus kaikki sisarusparven piltit!
Terhi ohjeistaa pajunkissataulun tekoon. Vahakankaiden kuva-aiheet synnyttivät spontaania innostusta asioida myyjäispöydillä tekemässä kakkukauppoja.
Yhdessä hiileen puhaltaminen on paitsi hyödyllistä, myös hauskaa. Usein olemme järjestäneet yhteisiä hetkiä seurakunnan ja koulun iltapäiväkotien kanssa. Esimerkiksi vuosi sitten kevättalvella ystävänpäivän aikaan koulun pihalla kisattiin talviolympialaisissa. Mitähän kivaa keksitään seuraavaksi...?
Tämän pöydän ääressä syntyy pahvista ja höyhenistä munakuppeja tulevan pääsiäisen Kindereille.
Miia Olden tekee työtä koululaisten iltapäiväkodilla ja päiväkerhon pienimpien parissa. Hän harrastaa taekwondoa, muttei töissä.
Marjaana Ruuttusen löytää niinikään iltapäiväkodilta sekä avoimesta päiväkerhosta Koivistonkylästä ja Peltolammilta sekä Multisillan perhekahviosta. Hänelle kuuluu kuoroa, mieluummin miten vaan.
Matti Etelänsaari, TM, setämies, on sisäänajettu seurakunnan varhaiskasvatukseen mm. oman entisen päiväkerho-ohjaajansa rautaisen rakastavassa komennossa.