Seurakunnan touhussa pääsiäisen alle pakkautuu usein niin paljon tapahtumia ja juhlia ja meininkiä, että jo hiljaisella viikolla uupumus uhkaa, ja pääsiäisaamun tullen sitä usein vain hengähtää, että kaikki on nyt saatu kunnialla hoidettua ja pääsiäisen iloa varmasti rummutettua. Mutta oikeastaanhan pääsiäinen vasta alkaa silloin sunnuntaina - seuraavat kuusi viikkoa kirkkovuodessa edetään pääsiäisen jälkeistä aikaa, joka on yhtä riemun ja lisääntyvän keväisen valon juhlaa. Olemme myös iltapäiväkodilla yrittäneet viipyä pidempään pääsiäisen valkeudessa ja keksiä kaikenlaista kivaa, vähän rutiineista poikkeavaa tekemistä.

Heti pääsiäisen jälkeen koululaisten palattua taas lomareissuiltaan opintielle teimme jo perinteiseksi muodostuneen retkemme Viinikan kirkolle. Olimme pääesiintyjinä mummujen keskiviikkopiirissä, ja numeroomme sisältyi laulua, tanssia, jumppaa ja näytelmä. Taisimme olla odotettu vieras, ja samoin olivat mukulat odottaneet innokkaasti reissua. Siellä sai lisäksi nähdä ihka-aidon rollaattorin!


Näytelmä, jonka esitimme kirkolla, oli oma bibliodraamamme, jonka Masa ja likat olivat suunnitelleet. Se kuvasi ensimmäistä pääsiäissunnuntaita, jolloin Jeesuksen haudalle lähteneet naiset kohtasivat opettajansa. Ilmassa oli iloa, ihmetystä ja lenteleviä silkkihuiveja.


Toinen perinteemme on ollut jo vuosien ajan jännityksellä odotettu Pääsiäisvisa^TM, jossa olemme palanneet yksi-risti-kaksi -monivalintakysymysten kanssa vielä pääsiäisen tapahtumien äärelle. Ja valtavan hienosti koululaisemme pärjäsivätkin! Sekä eka- että tokaluokkalaiset selviytyivät kimurantimmistakin pulmista loistavasti. Kaikki oikein -lopputuloksia oli niitäkin nipullinen. Onnittelut! Ja koskapa pääsiäinen on voitto meille kaikille, mukulatkin saivat - ihan koetuloksesta riippumatta - noutaa palkinnon pääsiäiskorista.