Apostoli Johannes

Jeesuksen kerrotaan valinneen lähimmiksi työtovereikseen ja matkakumppaneikseen opetuslapsistaan kaksitoista, joita sittemmin ryhdyttiin kutsumaan apostoleiksi. Osa heistä tunnetaan paremmin, osa heikommin. Heidän joukostaan kiinnostavimpiin kuuluu Johannes – opetuslapsi, jonka kynästä Johanneksen evankeliumin on perinteisesti ajateltu syntyneen, ja jota nimitetään ”opetuslapseksi, jota Jeesus rakasti”.

Johanneksia vilisee Uudessa testamentissa niin paljon, että heidän kanssaan menee herkästi sekaisin. Raamatuntutkijoiden keskuudessa vallitsee erimielisyys siitä, olivatko evankelista-Johannes ja apostoli-Johannes todella yksi ja sama henkilö, ja mikä hänen yhteytensä oli Johanneksen kirjeiden kirjoittajaan. Johannes Kastajaankaan ei apostoli-Johannesta tule sekoittaa. Tämän lisäksi meillä on vielä Ilmestyskirjan kirjoittaja, Patmoksen Johannes, joka luettiin aiemmin yksiin Johannes-apostolin kanssa, mutta jota nykyään pidetään kokonaan eri miehenä.

Meidän mielenkiintomme kohde sen sijaan aloitti elämänsä galilealaisena kalastajana. Johannes oli Sebedeuksen ja Salomen poika ja siten Jeesuksen serkku yhdessä veljensä Jaakobin kanssa (ks. edellinen blogikirjoitus Jeesuksen perhe). He lukeutuvat ensimmäisten opetuslapsien joukkoon, jotka mestari kutsui mukaansa Galileanjärven seudulta, Pietarin ja Andreaan lisäksi (Matt. 4:21-22). Johannes ja Jaakob lukeutuivat opetuslasten arvovaltaisimpien joukkoon, ja se näytti nousevan veljesten päähän: heidän kerrotaan kyselleen opettajalta, josko tämä antaisi heille erityispaikan Jumalan valtakunnan hallitsijoina, kun se aika koittaisi, mikä herätti myös pahaa verta muissa opetuslapsissa (Mark. 10:35-45). Serkkupoikien läheisistä väleistä Jeesukseen vihjaavat myös heidän mukanaolonsa Kirkastusvuorella (Mark. 9:2-10) ja Getsemanen puutarhassa hänen vangitsemisensa aikana (Mark. 14:33).

Mutta Johanneksen evankeliumi esittää Johanneksen nauttineen vielä erityislaatuisempaa asemaa opetuslapsipiirissä: häntä kuvataan ”opetuslapseksi, joka oli Jeesukselle rakkain” (Joh. 13:23; 21:24). Viimeisellä ehtoollisella hän sai nojata Jeesuksen rintaa vasten, mitä pidettiin suurena suosionosoituksena, ja yksin hänelle Jeesus paljasti kavaltajansa henkilöllisyyden (Joh. 13:23-26). Kaikkien muiden miespuolisten opetuslasten paettua Johannes pysyi Jeesuksen rinnalla tämän ristiinnaulitsemisen aikana, ja Vapahtaja uskoi hänen hoiviinsa äitinsä ristillä riippuessaan (Joh. 19:26-27). Pääsiäisen jälkeen hän oli myös todistamassa Jeesuksen ilmestymistä ja suuren kalansaaliin ihmettä (Joh. 21:1-14).

Ikivanhan kristillisen perimätiedon mukaan Johannes oli vasta nuori poikanen lähtiessään seuraamaan Jeesusta, minkä tähden hänet on ollut tapana kuvata taiteessa parrattomana, kaunispiirteisenä nuorukaisena. (Tästä syystä muuten Leonardo da Vincin maalauksessa Viimeinen ehtoollinen Jeesuksen rinnalla esiintyy ”naisellinen” Johannes, joka Da Vinci -koodissa sitten esitetään salaviittaukseksi Magdalan Mariaan.) Traditio myös kertoo Johanneksen eläneen muita apostoleja pidempään ja ainoana heistä kuolleen luonnollisen kuoleman, noin vuonna 100. Tämän perimätiedon mukaan hän nukkui pois Efesoksessa, Vähässä-Aasiassa, jonne hän oli asettunut asumaan yhdessä Jeesuksen äidin Marian ja Magdalan Marian kanssa.

Mitä sitten merkitsee Johanneksen saama erityismaininta ”rakastetusta opetuslapsesta”? Johanneksen evankeliumi antaa ymmärtää hänen olleen se, jolle Jeesus paljasti enemmän salattuja totuuksia kuin muille, ja joka myös ymmärsi opettajaansa paremmin ja syvällisemmin kuin muut. Hänen nimeään kantava evankeliumi on kanonisista evankeliumeista nuorin (kirjoitettu noin vuoden 90 paikkeilla), ja eroaa merkittävästi synoptisesta, vanhemmasta kolmikosta. Tälle evankelistalle Jeesus Kristus on Logos, Jumalan Sana, joka tuli lihaksi (Joh. 1:1). Kertomukset painottuvat ensisijaisesti mystiikkaa ja viisautta huokuviin Kristuksen yksinpuheluihin ja dialogeihin, eivät niinkään hänen toimintansa tarkan kronologiseen, historialliseen kuvailuun. Muotoutuva kolminaisuusoppi, Jeesuksen jumalallinen luonto ja hänen olemuksellinen ykseytensä Isän kanssa, (Joh. 14:10-13), ovat Johanneksen evankeliumissa voimakkaimmin läsnä. Jeesuksen saapuminen ”ulkopuolelta” maailmaan opettamaan totuuden valoa ja pelastuksen salaisuutta häivähtää ajatuksena läheltä gnostilaista hengellisyyttä. Johanneslainen teologia sisältää samankaltaisia aineksia, mutta tekee kuitenkin selkeän pesäeron gnostilaisiin suuntauksiin. Hänelle Jeesus on myös ihminen, lihaa ja verta, ihminen, joka aterioi (Joh. 21:13) ja itkee (Joh. 11:35), eikä pelkkä ”pahaa materiaa” kaihtava puhdas henkiolento.

Johanneslaisen ajattelun ytimessä on Jumalan käsittämätön rakkaus ja uusi elämä tässä rakkaudessa, ja häntä onkin kutsuttu Rakkauden apostoliksi. Sama hengellisyys piirtyy myös Johanneksen kirjeistä. Kuten todettu, raamatuntutkijoilla on kuitenkin eriäviä näkemyksiä näiden tekstien todellisesta kirjoittajasta. Eri seurakunnat ja teologiset oppisuunnat tukeutuivat mielellään johonkuhun nimekkääseen auktoriteettiin, ”omivat” tämän itselleen. Roomalle nämä auktoriteetit olivat Pietari ja Paavali; johanneslaisille rakastettu opetuslapsi Johannes, joka ymmärsi Vapahtajaa paremmin kuin muut.

Johanneksen rooli ”rakastettuna opetuslapsena” Jeesuksen viimeisillä hetkillä ja hänelle suodut etuoikeudet on myös tulkittu vertauskuvallisesti: näissä kohtauksissa Johannes edustaa koko kristikuntaa.

Melko varmana voitaneen pitää ainakin sitä, että Jeesuksen serkkuna ja yhtenä ensimmäisistä seuraajista Johannes oli arvostettu ja arvovaltainen mies opetuslapsijoukossa ja alkuseurakunnassa – oli hän sitten nuori poikanen tai ei. Hän oli selvästi kunnianhimoinen ja varsinkin uransa alkuvaiheissa elätteli toiveita korkeasta asemasta mestarinsa julistamassa Jumalan valtakunnassa. Jeesuksen lähimpien työtoverien joukossa hän oli varmasti myös ”sisäpiiriläisenä” niin hyvin perillä opettajan aikeista ja opetuksista kuin se ylipäätään oli mahdollista. Näkikö hän todella eriskummallisen kirvesmies-serkkupoikansa takana mysteereistä kaikkein suurimman? Ei siis ollenkaan yllättävää, jos häntä kutsutaan Jeesukselle erityisen rakkaaksi opetuslapseksi!