Apostoli Junia

"Terveisiä Andronikokselle ja Junialle, heimolaisilleni ja vankilatovereilleni, jotka ovat arvossa pidettyjä apostolien joukossa ja ovat olleet Kristuksen omia jo ennen minua."

Näin kirjoittaa Paavali Roomalaiskirjeen 16. luvussa, 7. jakeessa. Tämän ainoan kerran Uudessa testamentissa mainitaan tuo roomalainen nainen, Junia, jota kohtaan Paavali näyttää tuntevan suurta kunnioitusta. Junia joutui kuitenkin jälkipolvien teologisen väittelyn kiistakapulaksi - ei ansioidensa tai niiden puutteen tähden, vaan koska ajatus naispuolisesta apostolista muuttui perin vaikeaksi palaksi niellä.

Kuka hän oikein oli? Raamatuntutkijat ja historioitsijat ovat esittäneet Junian olleen mahdollisesti Rooman juutalaiskristittyjä, joiden keskuudessa oli yleisenä tapana ottaa latinalainen nimi. Paavalin viittaus hänen kääntymykseensä kristityksi jo ennen häntä itseään antaa ymmärtää Junian olleen mukana Rooman alkuseurakunnan toiminnasta jo sen ensimmäisistä vuosista alkaen. Paavalin ei ole myöskään tarvis vakuutella Roomalaiskirjeen vastaanottajia Junian ja Andronikoksen arvosta; se ei selvästikään riipu hänen omasta hyväksynnästään. Perinteisesti jaetta on myös tulkittu siten, että kaksikko oli aviopari, ja että Paavali nimittää heistä molempia apostoleiksi.

Varhaiskirkon aikana ajatus naisesta apostolinvirassa ei ollut mitenkään eriskummallinen. Naisia palveli opettajina ja profeettoina ensimmäissä seurakunnissa, joista useimmat myös kokoontuivat jonkun naisen emännöimässä talossa, kirkkoja kun ei vielä ollut. Kun aika kului, ja kristinusko sopeutui yhä voimakkaammin ympäröivään roomalaiseen kulttuuriin, myös suhtautuminen naisiin koveni ja heidät työnnettiin sivuun aktiivisesta toiminnasta. Kirkkoisät alkoivat opettaa naisten apostolinviran kuuluneen "vaaran vuosiin", jolloin kirkko joutui kasvamaan vainojen ja vaikeuksien keskellä. Junia oli ja pysyi silti naisapostolina, ja häntä pidettiin arvossa erityisesti idän kirkoissa.

Mutta sydänkeskiajalle tultaessa naisen apostolinasema muuttui liian pöyristyttäväksi ajatukseksi monelle jumaluusoppineelle. Tiettävästi ensimmäisen kerran häntä väitti mieheksi arkkipiispa Aegidius Roomalainen (n. 1243-1316). Raamatun käsikirjoituksetkin alkoivat vähitellen muuttua. Junian nimi vaihtui vuosien vieriessä maskuliiniseen muotoon Junias. Sellaisena se oli Suomessakin vielä vanhassa raamatunkäännöksessä; vuoden 1992 käännöksessä nimi on jälleen palautettu takaisin alkuperäiseen asuunsa.

Junias-nimen väitettiin olevan lyhennys latinalaisesta Julianus-nimestä, mutta tuollaista lyhennettä ei tunneta mistään yhteydestä. Ennen 1200-lukua kirkon oppineet olivat myös järjestään pitäneet Juniaa naisena. Vähittäisen asennemuutoksen myötä tarkoitus kuitenkin pyhitti keinot, ja Raamatun tekstejäkin katsottiin asianmukaiseksi tohtoroida käsikirjoitusten kopiointivaiheessa, jotta todellisuus muuttuisi siedettävämmäksi näille hurskaille Jumalan miehille.

Jos Paavali siis kutsui Junia-rouvaa apostoliksi, mitä hän tarkoitti tällä tittelillä? Apostoliuden käsite oli hänelle laajempi kuin Jeesuksen valitsemat kaksitoista opetuslasta; apostoleina hän piti muun muassa itseään sekä muita evankeliumin julistajia ja seurakuntien lähettiläitä ja edustajia. Kyse oli joka tapauksessa erittäin merkittävästä ja korkeasta "virasta".

Tuo yhden s-kirjaimen ero on erittäin merkittävä myös nykyhetken kirkkopoliittiselle keskustelulle. Apostoli Junia, roomalainen nainen, on mitä mainioin vasta-argumentti niille kirkkomme jäsenille, jotka edelleen uppiniskaisesti vastustavat naisten vihkimistä pappisvirkaan pitäen ajatusta "Raamatun vastaisena".