Jeesus ja kaverit
Kohtaamme Raamatun lehdillä joukoittain kiinnostavia, kummallisia ja arvoituksellisia henkilöitä. Toiset ovat sankareita, toiset konnia. Keitä he kaikki oikein ovat miehiään ja naisiaan? Tässä blogissa Masa ottaa Jeesuksen kavereista selvää!
18.4.2014 9.00
Barabbas
Murhamies ja kapinallinen tuli vapautetuksi ristinkuolemalta - Jeesuksen sijasta.
Pitkäperjantain synkät tapahtumat ovat murhetta täynnä, mutta harva epäoikeudenmukaisuus nousee niin selvästi esille kuin tunnekuohuissaan mylvivän väkijoukon ailahteleva mieliala ja sen helppo johdateltavuus. Kaikkien Raamatun evankeliumien passiokertomukset kuvaavat, miten prefekti Pontius Pilatus antoi kansan tahdosta vapauttaa Barabbas-nimisen miehen Jeesuksen sijaan ja tuomitsi jälkimmäisen ristiinnaulittavaksi.
Koska pääsiäinen eli pesah-juhla, jota vietettiin Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoksi, oli juutalaisten juhlista kaikkein suurin, ja Jerusalem oli täynnä pyhiinvaeltajia ja suuria kansanjoukkoja, evankeliumien mukaan Pilatuksella oli tapana aina juhlallisuuksien aikaan osoituksena roomalaisten hallitsijoiden suopeudesta vapauttaa yksi vanki (Mark. 15:6; Matt. 27:15; Luuk. 23:17; Joh. 18:39). Näin maaherra aikoi tehdä sinäkin vuonna. Hän ehdottikin oikeudenkäyntiä seuraamaan tulleille ihmisille Jeesuksen vapauttamista.
Samana aamuna oli tuomiota odottamassa toinenkin mies. Hänen nimensä oli Barabbas. Barabbaan aramealainen nimi merkitsee kirjaimellisesti "isän poikaa" (Bar-Abba). Joissakin vanhoissa käsikirjoituksissa hänen koko nimekseen on annettu Jeesus Barabbas, mutta myöhemmät kopioitsijat ovat ilmeisesti poistaneet etunimen, jotta vältyttäisiin sekaannukselta ja pyhän nimen liittämisestä pahamaineisempaan hahmoon.
Markuksen mukaan hänet oli otettu kiinni kapinallisena, ja kapinan aikaan hän oli murhannut yhden tai useamman ihmisen (Mark. 15:7), ja Matteus kutsuu häntä peräti kuuluisaksi (Matt. 27:16). Luukas puhuu kaupungissa (eli Jerusalemissa) puhjenneesta mellakasta, johon Barabbas oli ottanut osaa ja jonka aikana hän oli syyllistynyt murhaan (Luuk. 23:19). Johannes nimittää häntä yksinkertaisesti rosvoksi (Joh. 18:40).
Barabbas oli siis mitä ilmeisimmin tunnettu kasvo Jerusalemissa. Roomalaisten ja maltillisten juutalaisten silmissä hän lieni pahimmanlaatuinen rettelöitsijä ja murhamies. Juudean provinssi oli yksi Rooman levottomimmista maakunnista, kapinan uhka leijui ainaisesti ilmassa, erityisesti pääsiäisjuhlien alla, jolloin tunnelma oli tiheä uskonnollisesta isänmaallisuudesta, ja Pilatus oli arvatenkin tyytyväinen, kun kuulu riidankylvänä oli nyt saatu kiinni ja odotti tuomiotaan. Tuomio olisi olletikin ollut ristiinnaulitseminen, sillä se julma kohtalo oli varattu Roomaa vastaan taistelleille kapinallisille. Myös alkutekstissä käytetty kreikankielinen nimitys lestes merkitsee kuuluisan juutalaishistorioitsija Josefuksen käytössä paitsi ryöväriä, myös roomalaismiehitystä vastaan taistelleita selootteja eli juutalaiskapinallisia.
Kaikkien juutalaisten silmissä roomalaisia vastaan riehunut tappelija ei siis suinkaan ollut pelkkä heittiö ja murhamies, vaan roomalaisten ylivaltaa vastaan noussut rohkea taistelija, ehkä jopa ihailtu vapaustaistelija. Kansallismielisimmille ja kiihkouskovaisille hän lieni pikemminkin sankari kuin konna. Ei ole täyttä varmuutta, mikä ja milloin riehunut oli tuo Jerusalemin mellakka, johon osallistumisesta Barabbasta syytettiin.
Evankeliumien mukaan Jeesuksen Pilatuksen eteen tuoneet Sanhedrinin eli temppelin pappisneuvoston ylipapit alkoivat yllyttää ja kiihottaa kansaa, jotta se huutaisi maaherraa vapauttamaan Barabbaan, ei suinkaan Jeesusta (Mark. 15:11; Matt. 27:20). Tosin Luukas ja Johannes vierittävät syyn suoraan kansanjoukon harteille; heidän kertomuksessaan roskaväkeä ei tarvitse erikseen kannustaa suosimaan Barabbasta (Luuk. 23:18; Joh. 18:40).
Olipa suunnitelma Barabbaan vapauttamisesta Jeesuksen sijaan sitten lähtöisin ylipappien kieroista juonista tai spontaanisti "vapaussankarinsa" nähneestä väkijoukosta, lopputulos on kuitenkin sama: Pilatus taipuu tekemään jerusalemilaisille mieliksi, laskee Barabbaan vapaaksi ja tuomitsee Jeesuksen ristiinnaulittavaksi. Jeesus Nasaretilainen saa siis kantaa tuomion samasta rikoksesta kuin mistä Barabbas oli vangittu: kapinoinnista Rooman keisarikuntaa vastaan. Olihan hän väittänyt olevansa "juutalaisten kuningas". Tämä rikos kirjoitetaan myös tauluun ristille hänen päänsä päälle (Mark. 15:26; Matt. 27:37; Luuk. 23:38; Joh. 19:19).
Vapautetun kapinoitsijan myöhemmistä päivistä ei tiedetä mitään. Muutamia perimätietopuheita kierteli varhaiskristillisessä traditiossa. Yhden mukaan Barabbas meni vapauduttuaan Golgatalle, missä hän todisti Jeesuksen kuolemaa - samaa kohtaloa, joka oli hetkeä aiemmin odottanut myös häntä. (Mitä mahtoi liikkua miehen mielessä sellaisella hetkellä?) Toisen perimätiedon mukaan hän jatkoi seloottina toimimista ja kuoli myöhemmin roomalaisia vastaan käydyssä taistelussa.
Barabbaan kohtalosta tai ennemminkin onnenpotkusta voidaan löytää myös jännittävä teologinen pohjavire. Hän pelastui ja sai elää, koska Jeesus tuomittiin hänen puolestaan. Ansaitsiko Barabbas vapahduksensa - siinäpä kysymys. Yhtä hyvin voisi tivata, kuka meistä voi omine ansioinensa väittää ansaitsevansa pelastuksen.
Koska pääsiäinen eli pesah-juhla, jota vietettiin Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoksi, oli juutalaisten juhlista kaikkein suurin, ja Jerusalem oli täynnä pyhiinvaeltajia ja suuria kansanjoukkoja, evankeliumien mukaan Pilatuksella oli tapana aina juhlallisuuksien aikaan osoituksena roomalaisten hallitsijoiden suopeudesta vapauttaa yksi vanki (Mark. 15:6; Matt. 27:15; Luuk. 23:17; Joh. 18:39). Näin maaherra aikoi tehdä sinäkin vuonna. Hän ehdottikin oikeudenkäyntiä seuraamaan tulleille ihmisille Jeesuksen vapauttamista.
Samana aamuna oli tuomiota odottamassa toinenkin mies. Hänen nimensä oli Barabbas. Barabbaan aramealainen nimi merkitsee kirjaimellisesti "isän poikaa" (Bar-Abba). Joissakin vanhoissa käsikirjoituksissa hänen koko nimekseen on annettu Jeesus Barabbas, mutta myöhemmät kopioitsijat ovat ilmeisesti poistaneet etunimen, jotta vältyttäisiin sekaannukselta ja pyhän nimen liittämisestä pahamaineisempaan hahmoon.
Markuksen mukaan hänet oli otettu kiinni kapinallisena, ja kapinan aikaan hän oli murhannut yhden tai useamman ihmisen (Mark. 15:7), ja Matteus kutsuu häntä peräti kuuluisaksi (Matt. 27:16). Luukas puhuu kaupungissa (eli Jerusalemissa) puhjenneesta mellakasta, johon Barabbas oli ottanut osaa ja jonka aikana hän oli syyllistynyt murhaan (Luuk. 23:19). Johannes nimittää häntä yksinkertaisesti rosvoksi (Joh. 18:40).
Barabbas oli siis mitä ilmeisimmin tunnettu kasvo Jerusalemissa. Roomalaisten ja maltillisten juutalaisten silmissä hän lieni pahimmanlaatuinen rettelöitsijä ja murhamies. Juudean provinssi oli yksi Rooman levottomimmista maakunnista, kapinan uhka leijui ainaisesti ilmassa, erityisesti pääsiäisjuhlien alla, jolloin tunnelma oli tiheä uskonnollisesta isänmaallisuudesta, ja Pilatus oli arvatenkin tyytyväinen, kun kuulu riidankylvänä oli nyt saatu kiinni ja odotti tuomiotaan. Tuomio olisi olletikin ollut ristiinnaulitseminen, sillä se julma kohtalo oli varattu Roomaa vastaan taistelleille kapinallisille. Myös alkutekstissä käytetty kreikankielinen nimitys lestes merkitsee kuuluisan juutalaishistorioitsija Josefuksen käytössä paitsi ryöväriä, myös roomalaismiehitystä vastaan taistelleita selootteja eli juutalaiskapinallisia.
Barabbas iloitsee päästyään pälkähästä 1800-lukulaisessa maalauksessa. Huomaa taustan koukkunenäiset juutalaisstereotyypit. Vaatimukset Barabbaan vapauttamisesta ja Jeesuksen tuomitsemisesta synnyttivät jo varhain jumalanmurhasyytöksiä eli absurdin ajatuksen koko juutalaisen kansan jaetusta syyllisyydestä Jeesuksen kuolemaan.
Kaikkien juutalaisten silmissä roomalaisia vastaan riehunut tappelija ei siis suinkaan ollut pelkkä heittiö ja murhamies, vaan roomalaisten ylivaltaa vastaan noussut rohkea taistelija, ehkä jopa ihailtu vapaustaistelija. Kansallismielisimmille ja kiihkouskovaisille hän lieni pikemminkin sankari kuin konna. Ei ole täyttä varmuutta, mikä ja milloin riehunut oli tuo Jerusalemin mellakka, johon osallistumisesta Barabbasta syytettiin.
Evankeliumien mukaan Jeesuksen Pilatuksen eteen tuoneet Sanhedrinin eli temppelin pappisneuvoston ylipapit alkoivat yllyttää ja kiihottaa kansaa, jotta se huutaisi maaherraa vapauttamaan Barabbaan, ei suinkaan Jeesusta (Mark. 15:11; Matt. 27:20). Tosin Luukas ja Johannes vierittävät syyn suoraan kansanjoukon harteille; heidän kertomuksessaan roskaväkeä ei tarvitse erikseen kannustaa suosimaan Barabbasta (Luuk. 23:18; Joh. 18:40).
Olipa suunnitelma Barabbaan vapauttamisesta Jeesuksen sijaan sitten lähtöisin ylipappien kieroista juonista tai spontaanisti "vapaussankarinsa" nähneestä väkijoukosta, lopputulos on kuitenkin sama: Pilatus taipuu tekemään jerusalemilaisille mieliksi, laskee Barabbaan vapaaksi ja tuomitsee Jeesuksen ristiinnaulittavaksi. Jeesus Nasaretilainen saa siis kantaa tuomion samasta rikoksesta kuin mistä Barabbas oli vangittu: kapinoinnista Rooman keisarikuntaa vastaan. Olihan hän väittänyt olevansa "juutalaisten kuningas". Tämä rikos kirjoitetaan myös tauluun ristille hänen päänsä päälle (Mark. 15:26; Matt. 27:37; Luuk. 23:38; Joh. 19:19).
Vapautetun kapinoitsijan myöhemmistä päivistä ei tiedetä mitään. Muutamia perimätietopuheita kierteli varhaiskristillisessä traditiossa. Yhden mukaan Barabbas meni vapauduttuaan Golgatalle, missä hän todisti Jeesuksen kuolemaa - samaa kohtaloa, joka oli hetkeä aiemmin odottanut myös häntä. (Mitä mahtoi liikkua miehen mielessä sellaisella hetkellä?) Toisen perimätiedon mukaan hän jatkoi seloottina toimimista ja kuoli myöhemmin roomalaisia vastaan käydyssä taistelussa.
Barabbaan kohtalosta tai ennemminkin onnenpotkusta voidaan löytää myös jännittävä teologinen pohjavire. Hän pelastui ja sai elää, koska Jeesus tuomittiin hänen puolestaan. Ansaitsiko Barabbas vapahduksensa - siinäpä kysymys. Yhtä hyvin voisi tivata, kuka meistä voi omine ansioinensa väittää ansaitsevansa pelastuksen.