Jeesus ja kaverit
Kohtaamme Raamatun lehdillä joukoittain kiinnostavia, kummallisia ja arvoituksellisia henkilöitä. Toiset ovat sankareita, toiset konnia. Keitä he kaikki oikein ovat miehiään ja naisiaan? Tässä blogissa Masa ottaa Jeesuksen kavereista selvää!
12.2.2014 20.48
Filippus ja Bartolomeus
Parhaat kaverukset ryhtyivät Jeesuksen opetuslapsiksi ja monikulttuurisiksi välimiehiksi Juudean kreikkalaiselle väestölle.
Jeesuksen opetuslapsista kuuluisimpia ovat varmasti Simon Pietari, Johannes ja, ironista kyllä, Juudas Iskariot kolminekymmenine hopearahoineen. Muut Mestarin oppilaista tapaavat jäädä vähemmälle huomiolle, eikä ihme, sillä evankeliumit eivät kerro monestakaan heistä juuri nimeä enempää. Kahdentoista apostolin joukkoon mahtui kuitenkin yllättävän kattava valikoima ajanlaskun alun galilealaisia, ja oman paikkansa ansaitsivat myös Filippus ja Bartolomeus.
Nuo kaksi käsitellään tässä yhdessä ja samassa jutussa, sillä Raamatussa heidät mainitaan milteipä aina yhdessä. Kaikki synoptiset evankeliumit - Markus, Matteus, Luukas - luettelevat Filippuksen ja Bartolomeuksen viidentenä ja kuudentena kahdentoista opetuslapsen luettelossa (Mark. 3:18; Matt. 10:3; Luuk. 6:14). Johanneksen evankeliumissa Bartolomeusta ei mainita lainkaan. Sen sijaan siellä esiintyy samalla tavoin Filippuksen rinnalla Natanael-niminen mies (Joh. 1:45-51). Kaikki raamatuntutkijat eivät ole yksimielisiä, onko rinnastus Bartolomeuksen ja Natanaelin kesken osuva, mutta perinteisesti heidät on ajateltu yhdeksi ja samaksi mieheksi.
Filippuksen harvat esiintymiset opetuslapsiluettelon ulkopuolella tapahtuvat Johanneksen evankeliumissa. Hän oli kotoisin Betsaidan kaupungista (Joh. 1:44), joka sijaitsee Galileassa Genesaretinjärven rannalla, Jordan-virran itäpuolella. Jo nimensä perusteella hänet on helppo tunnistaa helleeniseksi juutalaiseksi: suomalaisessa raamatunkäännöksessä käytetty Filippus-nimi on latinalainen versio kreikkalaisesta Filippos-nimestä. Jo Aleksanteri Suuren (356 - 323 eKr.) valloitusretkistä lähtien Juudea oli ollut vahvassa vuorovaikutuksessa helleenisen kulttuurin kanssa, ja Rooman provinssiksi joutuminen (63 eKr.) oli entisestään syventänyt kreikkalais-roomalaisen kulttuurin vaikutusvaltaa. Hellenisaatio näkyi kaupunkien teattereissa ja kylpylöissä, ja kreikka oli yleisin kauppakieli. Filippuskin oletettavasti puhui sujuvaa kreikkaa; se saattoi jopa olla hänen äidinkielensä perinteisemmän aramean sijaan.
Filippuksen kreikalainen tausta pääsi oikeuksiinsa Jerusalemissa. Siellä oli pääsiäisjuhlien alla myös runsaasti kreikkalaisia, ja hekin olivat kiinnostuneita esittämään Jeesukselle kysymyksiä. Filippus sai toimia heille välimiehenä, ja kukaties tulkkinakin (Joh. 12:20-22). Eräs Johanneksen evankeliumin kohtaus antaisi aiheen uumoilla Filippuksen olleen myös apostolijoukon älykkö (tai mahdollisesti rikkiviisas), ja ehkä myös vastanneen joukon jokapäiväisistä tarvehankinnoista. Ruokkimisihmekertomuksessa Jeesus nimittäin puhuttelee nimenomaan häntä pannen hänet koetukselle ja tiedustelee häneltä ikään kuin pokerinaamalla, mistä ihmeestä he voisivat ostaa kylliksi leipää viidelletuhannelle miehelle. Filippus taas vastaa täysin vakavissaan, ettei kahdellasadalla denaarilla saisi edes pientä palasta kullekin tuosta suunnattomasta joukosta. (Joh. 6:5-7) Filippus myös osoittaa syvällisen tiedonhalunsa kysellessään Jeesukselta uskon salaisuuksista viimeisellä ehtoollisella (Joh. 14:8).
Bartolomeus taas esiintyy evankeliumeissa näkyvimmin Natanael-nimen alla, jos rinnastus pitää paikkansa. Näin voi hyvinkin olla, sillä Bartolomeus vaikuttaa itse asiassa lisänimeltä. Arameankielinen nimi Bar-Tolmay merkitsee "Ptolemaioksen poikaa". Ptolemaiokset olivat kreikkalaisperäinen Egyptiä hallinnut kuningashuone, jonka keisari Augustus oli nujertanut. (Vaihtoehtoisesti se voi myös merkitä "Talmain poikaa" (2. Sam. 3:3) ja olla heprealaista juurta.)Ei siis liene liian kaukaa haettua olettaa, että Natanael Bartolomeus oli Egyptistä Galileaan muuttaneiden helleenisten juutalaisten jälkikasvua. Hänen ystävyytensä Filippuksen, toisen helleenisen juutalaisen, kanssa vain vahvistaa tätä oletusta.
Johanneksen evankeliumi kertoo humoristisen tarinan Bartolomeuksen ja Jeesuksen ensikohtaamisesta. Filippus maanittelee ystäväänsä tulemaan Messiaan luo, mutta tämä on epäileväinen ja pohtii, voiko Nasaretista muka tulla yhtään mitään hyvää. Jeesuksen tavattuaan hän on kuitenkin välittömästi vakuuttunut tämän jumalallisesta voimasta. (Joh. 1:45-51)
Toverusten myöhemmistä vaiheista Raamattu vaikenee. Kirkollista perimätietoa heidän vaiheistaan on kuitenkin sepitetty runsaammin. Noin vuoden 350 paikkeilla kirjoitetun, apokryfisen Filippuksen tekojen mukaan sekä Filippus että Bartolomeus lähetettiin julistamaan evankeliumia Syyriaan, Fryygiaan (nykypäivän Turkissa) ja Kreikkaan - olivathan he joka tapauksessa helleenejä itsekin. Filippuksen sisarena seikkailee Mariamne-niminen nainen, joka on tulkittu myös Magdalan Mariaksi. Apokryfikirjan mukaan apostolit ristiinnaulittiin fryygialaisessa Hierapoliin kaupungissa heidän käännytettyään paikallisen roomalaisen prokonsulin vaimon.
Toisaalta Bartolomeusta pidetään Armenian suojeluspyhimyksenä, sillä toinen legenda kertoo hänen vieneen evankeliumin apostoli Taddeuksen kanssa Armeniaan. Siellä hänet ristiinnaulittiin ja nyljettiin elävältä, minkä tähden hänet kirkkotaiteessa toisinaan kuvataankin makaaberisti riiputtamassa omaa irtonahkaansa. Kirkkoisä Eusebios Kesarealaisen (n. 260 - 340) Kirkkohistoria-teoksen mukaan Bartolomeus taas matkusti aina Intiaan saakka.
Katolisessa kirkossa Filippus tunnetaan hatuntekijöiden ja kondiittoreiden sekä muun muassa Uruguayn suojeluspyhimyksenä. Bartolomeukselle taas ovat omistettuja monet nahkaan liittyvät ammatin, kuten parkitsijat, suutarit, kirjansitojat ja teurastajat.
Nuo kaksi käsitellään tässä yhdessä ja samassa jutussa, sillä Raamatussa heidät mainitaan milteipä aina yhdessä. Kaikki synoptiset evankeliumit - Markus, Matteus, Luukas - luettelevat Filippuksen ja Bartolomeuksen viidentenä ja kuudentena kahdentoista opetuslapsen luettelossa (Mark. 3:18; Matt. 10:3; Luuk. 6:14). Johanneksen evankeliumissa Bartolomeusta ei mainita lainkaan. Sen sijaan siellä esiintyy samalla tavoin Filippuksen rinnalla Natanael-niminen mies (Joh. 1:45-51). Kaikki raamatuntutkijat eivät ole yksimielisiä, onko rinnastus Bartolomeuksen ja Natanaelin kesken osuva, mutta perinteisesti heidät on ajateltu yhdeksi ja samaksi mieheksi.
Filippuksen harvat esiintymiset opetuslapsiluettelon ulkopuolella tapahtuvat Johanneksen evankeliumissa. Hän oli kotoisin Betsaidan kaupungista (Joh. 1:44), joka sijaitsee Galileassa Genesaretinjärven rannalla, Jordan-virran itäpuolella. Jo nimensä perusteella hänet on helppo tunnistaa helleeniseksi juutalaiseksi: suomalaisessa raamatunkäännöksessä käytetty Filippus-nimi on latinalainen versio kreikkalaisesta Filippos-nimestä. Jo Aleksanteri Suuren (356 - 323 eKr.) valloitusretkistä lähtien Juudea oli ollut vahvassa vuorovaikutuksessa helleenisen kulttuurin kanssa, ja Rooman provinssiksi joutuminen (63 eKr.) oli entisestään syventänyt kreikkalais-roomalaisen kulttuurin vaikutusvaltaa. Hellenisaatio näkyi kaupunkien teattereissa ja kylpylöissä, ja kreikka oli yleisin kauppakieli. Filippuskin oletettavasti puhui sujuvaa kreikkaa; se saattoi jopa olla hänen äidinkielensä perinteisemmän aramean sijaan.
Kirkkotaiteessa Filippus kuvataan usein kantamassa ristiä, johon hänet legendan mukaan naulittiin Fryygiassa.
Filippuksen kreikalainen tausta pääsi oikeuksiinsa Jerusalemissa. Siellä oli pääsiäisjuhlien alla myös runsaasti kreikkalaisia, ja hekin olivat kiinnostuneita esittämään Jeesukselle kysymyksiä. Filippus sai toimia heille välimiehenä, ja kukaties tulkkinakin (Joh. 12:20-22). Eräs Johanneksen evankeliumin kohtaus antaisi aiheen uumoilla Filippuksen olleen myös apostolijoukon älykkö (tai mahdollisesti rikkiviisas), ja ehkä myös vastanneen joukon jokapäiväisistä tarvehankinnoista. Ruokkimisihmekertomuksessa Jeesus nimittäin puhuttelee nimenomaan häntä pannen hänet koetukselle ja tiedustelee häneltä ikään kuin pokerinaamalla, mistä ihmeestä he voisivat ostaa kylliksi leipää viidelletuhannelle miehelle. Filippus taas vastaa täysin vakavissaan, ettei kahdellasadalla denaarilla saisi edes pientä palasta kullekin tuosta suunnattomasta joukosta. (Joh. 6:5-7) Filippus myös osoittaa syvällisen tiedonhalunsa kysellessään Jeesukselta uskon salaisuuksista viimeisellä ehtoollisella (Joh. 14:8).
Bartolomeus taas esiintyy evankeliumeissa näkyvimmin Natanael-nimen alla, jos rinnastus pitää paikkansa. Näin voi hyvinkin olla, sillä Bartolomeus vaikuttaa itse asiassa lisänimeltä. Arameankielinen nimi Bar-Tolmay merkitsee "Ptolemaioksen poikaa". Ptolemaiokset olivat kreikkalaisperäinen Egyptiä hallinnut kuningashuone, jonka keisari Augustus oli nujertanut. (Vaihtoehtoisesti se voi myös merkitä "Talmain poikaa" (2. Sam. 3:3) ja olla heprealaista juurta.)Ei siis liene liian kaukaa haettua olettaa, että Natanael Bartolomeus oli Egyptistä Galileaan muuttaneiden helleenisten juutalaisten jälkikasvua. Hänen ystävyytensä Filippuksen, toisen helleenisen juutalaisen, kanssa vain vahvistaa tätä oletusta.
Johanneksen evankeliumi kertoo humoristisen tarinan Bartolomeuksen ja Jeesuksen ensikohtaamisesta. Filippus maanittelee ystäväänsä tulemaan Messiaan luo, mutta tämä on epäileväinen ja pohtii, voiko Nasaretista muka tulla yhtään mitään hyvää. Jeesuksen tavattuaan hän on kuitenkin välittömästi vakuuttunut tämän jumalallisesta voimasta. (Joh. 1:45-51)
Apostolien teoissa (8:4-13, 26-40) Filippos-niminen mies saarnasi Samariassa ja kastoi etiopialaisen hoviherran. Häntä pidetään kuitenkin lähes yksimielisesti eri miehenä kuin apostoli Filippusta. Filippos oli yksi alkuseurakunnan diakoneista (Ap. t. 6:5).
Toverusten myöhemmistä vaiheista Raamattu vaikenee. Kirkollista perimätietoa heidän vaiheistaan on kuitenkin sepitetty runsaammin. Noin vuoden 350 paikkeilla kirjoitetun, apokryfisen Filippuksen tekojen mukaan sekä Filippus että Bartolomeus lähetettiin julistamaan evankeliumia Syyriaan, Fryygiaan (nykypäivän Turkissa) ja Kreikkaan - olivathan he joka tapauksessa helleenejä itsekin. Filippuksen sisarena seikkailee Mariamne-niminen nainen, joka on tulkittu myös Magdalan Mariaksi. Apokryfikirjan mukaan apostolit ristiinnaulittiin fryygialaisessa Hierapoliin kaupungissa heidän käännytettyään paikallisen roomalaisen prokonsulin vaimon.
Toisaalta Bartolomeusta pidetään Armenian suojeluspyhimyksenä, sillä toinen legenda kertoo hänen vieneen evankeliumin apostoli Taddeuksen kanssa Armeniaan. Siellä hänet ristiinnaulittiin ja nyljettiin elävältä, minkä tähden hänet kirkkotaiteessa toisinaan kuvataankin makaaberisti riiputtamassa omaa irtonahkaansa. Kirkkoisä Eusebios Kesarealaisen (n. 260 - 340) Kirkkohistoria-teoksen mukaan Bartolomeus taas matkusti aina Intiaan saakka.
Mm. Michelangelo kuvasi Bartolomeuksen oman nyljetyn nahkansa kanssa. Yhtä Bartolomeuksen nahanriekaleeksi uskottua palasta säilytetään pyhäinjäännöksenä San Bartolomeo all'Isola -basilikassa Roomassa.
Katolisessa kirkossa Filippus tunnetaan hatuntekijöiden ja kondiittoreiden sekä muun muassa Uruguayn suojeluspyhimyksenä. Bartolomeukselle taas ovat omistettuja monet nahkaan liittyvät ammatin, kuten parkitsijat, suutarit, kirjansitojat ja teurastajat.
Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi
Ei kommentteja