Jeesus ja kaverit
Kohtaamme Raamatun lehdillä joukoittain kiinnostavia, kummallisia ja arvoituksellisia henkilöitä. Toiset ovat sankareita, toiset konnia. Keitä he kaikki oikein ovat miehiään ja naisiaan? Tässä blogissa Masa ottaa Jeesuksen kavereista selvää!
30.3.2016 19.13
Golgatan ryövärit
Kaksi ryöväriä ristiinnaulittiin yhdessä Jeesuksen kanssa. Keitä he oikein mahtoivat olla?
Hiljaisen viikon suurten tapahtumien myllerrykseen joutuneista ihmisistä ainakin kaksi saattoi todella myötäelää Jeesuksen viimeiset kärsimykset: he joutuivat nimittäin kokemaan saman kohtalon, ainakin fyysisessä mielessä. Jeesuksen kanssa Golgatalla ristiinnaulittiin sinä päivänä kaksi rikollista. Heidät mainitaan kaikissa evankeliumeissa, ja evankelista Luukas antaa heistä tarkimman kuvauksen kertoen, miten toinen heistä ryhtyy sotilaiden kanssa pilkkaamaan ristiinnaulittua Messiasta, mutta toinen nuhtelee tätä ja pyytää Jeesusta muistamaan häntä saapuessaan valtakuntaansa. Tälle ryövärille Jeesus vastaa: "Totisesti: vielä tänään sinä olet kanssani paratiisissa". (Luuk. 23:32-43)
Evankeliumit eivät kerro, keitä nuo kaksi miestä olivat nimeltään. Heihin onkin kristillisessä perinteessä viitattu "katuvana ja katumattomana ryövärinä". Apokryfinen Nikodemoksen evankeliumi 300-luvulta antaa heille nimet Dysmas ja Gestas (Nik. 9:5). Myös muita variantteja näistä nimistä on vuosisatojen kuluessa käytetty. Tradition mukaan Dysmas oli se, joka kääntyi Jeesuksen puoleen, ja Gestas taasen herjaava rosvo. Usein on puhuttu myös "katuvasta ja katumattomasta ryöväristä" tai "hyvästä varkaasta".
Miten miehet olivat päätyneet sinä päivänä Jeesuksen kohtalotovereiksi? Kreikan kielellä kirjoitetuissa evankeliumeissa heihin viitataan sanalla lestes, "maantierosvo", jota muissa yhteyksissä kuuluisa juutalaishistorioitsija Josefus käyttää erityisesti roomalaisia vastaan taistelleista kapinallisista. Katuva ja katumaton pahantekijä saattoivat hyvinkin kuulua samaan porukkaan Barabbaan kanssa - rikollisen, jonka Pontius Pilatus vapautti Jeesuksen sijasta, ja joka oli odottamassa teloitusta mellakoinnista ja murhasta syytettynä (Luuk. 23:19). Koskapa ristiinnaulitseminen oli erityisen julma häpäisy- ja peloterangaistus, lienee varsin mahdollista, että kaikki kolme olivat nimenomaan maanpetturuudesta ja kapinoinnista syytettyjä asemiehiä. (Lue lisää Barabbaasta täältä.)
"Dysmaan" ja "Gestaan" kuuluminen kapinallisiin saa lisäuskottavuutta myös tavasta, jolla heidät teloitettiin. Golgatalla heidät ristiinnaulittiin Jeesuksen molemmille puolille, ja Nasaretilaisen ristiin kiinnitettiin hänen tuomionsa syy: "Juutalaisten kuningas" (Mark. 15:26). "Pääkapinallinen" sai siis kyseenalaisen kunnian kuolla keskellä "joukkojaan".
Toisen rosvon ryhtyessä raakkumaan solvauksiaan ristiltä toinen sen sijaan myönsi, että oli ansainnut karmean kohtalonsa, kääntyi Jeesuksen puoleen ja aneli: "Muista minua, kun tulet valtakuntaasi." Koska Jeesus lupasi tälle, että he vielä samana päivänä jakaisivat paratiisin autuuden, etenkin katolisen kirkon traditiossa on toisinaan todettu, että tämä "Dysmas" on itse asiassa ainoa sielu, jonka pelastuksesta voimme olla varmoja, sillä hän on ainoa, jolle Jeesus on suoraan luvannut iankaikkisen autuuden!
Kahden rikollisen maanpäällinen elämä päättyi pian Jeesuksen henkäistyä viimeisen kerran. Koska roomalaiset tahtoivat olla provosoimatta juutalaisia pääsiäisjuhlien alla, he tekivät, kuten suuren neuvoston papit vaativat, eivätkä jättäneet tuomittuja riippumaan ristille sapatin alkaessa. Kun tuomittujen kuolemaa piti nopeuttaa, roomalaisilla oli tapana murskata heidän sääriluunsa. Näin jalat eivät kyenneet enää kannattelemaan ruumiin painoa, ja ristiinnaulittu tukehtui yleensä muutamassa minuutissa - julma teko oli siis tavallaan groteski armonisku. Näin kävi myös kahdelle rosvollemme Johanneksen evankeliumin mukaan (Joh. 19:32); he kuolivat ennen auringonlaskua pitkäperjantaina.
Koska ristiinnaulitseminen oli häpeärangaistus pahimmanlaatuisille rikollisille, sillä tavoin teloitettuja ei tavallisesti haudattu kunniallisten ihmisten tavoin. "Dysmaan" ja "Gestaan" viimeisenä leposijana lienikin joukkohauta. Ilman Joosef Arimatialaista Jeesuskin olisi päätynyt samaan kuoppaan heidän kanssaan.
Raamattu ei puhu noista kahdesta miehestä tämän enempää. Koska he olivat niin lähellä Jeesusta hänen viimeisillä hetkillään, lieni vain ajan kysymys, milloin heidän ympärilleen sepitettäisiin apokryfisia kertomuksia. He esiintyvätkin monessa legendassa. Eräässä tarinassa Egyptiin pakomatkalla olleet Joosef ja Maria kohtasivat Dysmaan rosvoporukan, ja hyväsydäminen Dysmas auttoi tuolloin nääntynyttä pyhää perhettä, ja Jeesus-lapsen nähdessään kehotti pienokaista jonakin päivänä muistamaan häntä, jos hän itse olisi avun tarpeessa. Katolilaiset uskovat hänen reliikkiään - ristinpalasta - säilytettävän Pyhän Antoniuksen kappelissa Pittsburghissa.
Katolisessa kirkossa pyhä Dysmas, "hyvä varas", on parannusta tekevien rikollisten, vankilapastoreiden ja kuolemaantuomittujen suojeluspyhimys, jota muistetaan maaliskuun 25. päivänä.
Tässäkään kertomuksessa nimet eivät ole merkityksellisimpiä, vaan ihmiset, jotka niiden taa kätkeytyvät. Jeesuksen lohdulliset sanat ryövärille, joka samoin yrittää puolustaa häntä, ovat koskettava ja toivoa antava kohtaaminen elämän ja kuoleman rajalla. Koskaan ei ole liian myöhäistä kääntyä Jeesuksen puoleen. Ja Nasaretin miehen sääli ja armo ei valunut tyhjiin edes hänen riippuessaan ristillä.
Evankeliumit eivät kerro, keitä nuo kaksi miestä olivat nimeltään. Heihin onkin kristillisessä perinteessä viitattu "katuvana ja katumattomana ryövärinä". Apokryfinen Nikodemoksen evankeliumi 300-luvulta antaa heille nimet Dysmas ja Gestas (Nik. 9:5). Myös muita variantteja näistä nimistä on vuosisatojen kuluessa käytetty. Tradition mukaan Dysmas oli se, joka kääntyi Jeesuksen puoleen, ja Gestas taasen herjaava rosvo. Usein on puhuttu myös "katuvasta ja katumattomasta ryöväristä" tai "hyvästä varkaasta".
Miten miehet olivat päätyneet sinä päivänä Jeesuksen kohtalotovereiksi? Kreikan kielellä kirjoitetuissa evankeliumeissa heihin viitataan sanalla lestes, "maantierosvo", jota muissa yhteyksissä kuuluisa juutalaishistorioitsija Josefus käyttää erityisesti roomalaisia vastaan taistelleista kapinallisista. Katuva ja katumaton pahantekijä saattoivat hyvinkin kuulua samaan porukkaan Barabbaan kanssa - rikollisen, jonka Pontius Pilatus vapautti Jeesuksen sijasta, ja joka oli odottamassa teloitusta mellakoinnista ja murhasta syytettynä (Luuk. 23:19). Koskapa ristiinnaulitseminen oli erityisen julma häpäisy- ja peloterangaistus, lienee varsin mahdollista, että kaikki kolme olivat nimenomaan maanpetturuudesta ja kapinoinnista syytettyjä asemiehiä. (Lue lisää Barabbaasta täältä.)
"Dysmaan" ja "Gestaan" kuuluminen kapinallisiin saa lisäuskottavuutta myös tavasta, jolla heidät teloitettiin. Golgatalla heidät ristiinnaulittiin Jeesuksen molemmille puolille, ja Nasaretilaisen ristiin kiinnitettiin hänen tuomionsa syy: "Juutalaisten kuningas" (Mark. 15:26). "Pääkapinallinen" sai siis kyseenalaisen kunnian kuolla keskellä "joukkojaan".
Toisen rosvon ryhtyessä raakkumaan solvauksiaan ristiltä toinen sen sijaan myönsi, että oli ansainnut karmean kohtalonsa, kääntyi Jeesuksen puoleen ja aneli: "Muista minua, kun tulet valtakuntaasi." Koska Jeesus lupasi tälle, että he vielä samana päivänä jakaisivat paratiisin autuuden, etenkin katolisen kirkon traditiossa on toisinaan todettu, että tämä "Dysmas" on itse asiassa ainoa sielu, jonka pelastuksesta voimme olla varmoja, sillä hän on ainoa, jolle Jeesus on suoraan luvannut iankaikkisen autuuden!
Kahden rikollisen maanpäällinen elämä päättyi pian Jeesuksen henkäistyä viimeisen kerran. Koska roomalaiset tahtoivat olla provosoimatta juutalaisia pääsiäisjuhlien alla, he tekivät, kuten suuren neuvoston papit vaativat, eivätkä jättäneet tuomittuja riippumaan ristille sapatin alkaessa. Kun tuomittujen kuolemaa piti nopeuttaa, roomalaisilla oli tapana murskata heidän sääriluunsa. Näin jalat eivät kyenneet enää kannattelemaan ruumiin painoa, ja ristiinnaulittu tukehtui yleensä muutamassa minuutissa - julma teko oli siis tavallaan groteski armonisku. Näin kävi myös kahdelle rosvollemme Johanneksen evankeliumin mukaan (Joh. 19:32); he kuolivat ennen auringonlaskua pitkäperjantaina.
Koska ristiinnaulitseminen oli häpeärangaistus pahimmanlaatuisille rikollisille, sillä tavoin teloitettuja ei tavallisesti haudattu kunniallisten ihmisten tavoin. "Dysmaan" ja "Gestaan" viimeisenä leposijana lienikin joukkohauta. Ilman Joosef Arimatialaista Jeesuskin olisi päätynyt samaan kuoppaan heidän kanssaan.
Raamattu ei puhu noista kahdesta miehestä tämän enempää. Koska he olivat niin lähellä Jeesusta hänen viimeisillä hetkillään, lieni vain ajan kysymys, milloin heidän ympärilleen sepitettäisiin apokryfisia kertomuksia. He esiintyvätkin monessa legendassa. Eräässä tarinassa Egyptiin pakomatkalla olleet Joosef ja Maria kohtasivat Dysmaan rosvoporukan, ja hyväsydäminen Dysmas auttoi tuolloin nääntynyttä pyhää perhettä, ja Jeesus-lapsen nähdessään kehotti pienokaista jonakin päivänä muistamaan häntä, jos hän itse olisi avun tarpeessa. Katolilaiset uskovat hänen reliikkiään - ristinpalasta - säilytettävän Pyhän Antoniuksen kappelissa Pittsburghissa.
Katolisessa kirkossa pyhä Dysmas, "hyvä varas", on parannusta tekevien rikollisten, vankilapastoreiden ja kuolemaantuomittujen suojeluspyhimys, jota muistetaan maaliskuun 25. päivänä.
Tässäkään kertomuksessa nimet eivät ole merkityksellisimpiä, vaan ihmiset, jotka niiden taa kätkeytyvät. Jeesuksen lohdulliset sanat ryövärille, joka samoin yrittää puolustaa häntä, ovat koskettava ja toivoa antava kohtaaminen elämän ja kuoleman rajalla. Koskaan ei ole liian myöhäistä kääntyä Jeesuksen puoleen. Ja Nasaretin miehen sääli ja armo ei valunut tyhjiin edes hänen riippuessaan ristillä.
Ortodoksisen kirkon risteissä esiintyy usein vino poikkipuu, jonka toinen pää kohoaa ylös, toinen alas. Ylös nouseva pää muistuttaa katuvasta ryöväristä Jeesuksen oikealla puolella.
Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi
Ei kommentteja