Magdalan Maria

Uusi testamentti on täynnä arvoituksellisia henkilöhahmoja, jotka näyttelevät pääroolia kristinuskon merkittävimmissä tapahtumissa, mutta joista meille kerrotaan silti hämmentävän vähän. Evankeliumien kirjoittajat keskittyivät - kuten ymmärtää saattaa - Nasaretin Jeesukseen, hänen opetuksiinsa ja tekoihinsa. Hän on ilosanoman kiistaton päähenkilö, kaikki muut ovat enemmän tai vähemmän sivussa. He ovat kokijoita ja silminnäkijöitä, joiden elämään Jeesus tavalla tai toisella vaikutti. Yksi heistä on Magdalan Maria - nainen, joka todisti ensimmäisenä kaikista luoduista Kristuksen ylösnousemuksesta. Silti tietomme hänestä ovat kovin rajalliset. Kuka hän oikein oli naisiaan?

Neljässä kanonisessa evankeliumissa Magdalan Maria - tai Maria Magdaleena, kuten hänet myös tunnetaan - mainitaan kaikkiaan 14 kertaa. Hänet nimetään yhtenä monista Jeesusta seuranneista naisista (Mark. 15:40-41; Luuk. 8:2). Tässä ja ylösnousemuskertomukseen liittyvissä luetteloissa hänet mainitaan aina nimeltään ensimmäisenä. Siitä, miten Maria päätyi seuraamaan galilealaista opettajaa, ei tiedetä mitään muuta kuin epämääräinen maininta "seitsemästä pahasta hengestä", jotka Jeesus ajoi hänestä ulos (Mark. 16:9; Luuk. 8:2). Hän oli joka tapauksessa mestarinsa matkassa Jerusalemissa ja pysyi tämän rinnalla silloinkin, kun miespuoliset opetuslapset hylkäsivät hänet. Maria oli läsnä ristiinnaulitsemisessa ja Jeesuksen viime hetkillä sekä seurasi, miten tämä laskettiin hautaan (Mark. 15:40; Matt. 27:56; Luuk. 23:55, 24:10; Joh. 19:25).

Samoin kerrotaan Magdalan Marialla olleen merkittävä rooli pääsiäisaamun tapahtumissa. Kaikkien evankeliumien mukaan hän oli niiden naisten joukossa, jotka lähtivät haudalle voidellakseen Jeesuksen ruumiin (Mark. 16:1; Matt. 28:1; Luuk. 24:10; Joh. 20:1). Kukin evankeliumeista antaa hieman erilaisen kuvauksen tyhjän haudan löytymistä seuranneista tapahtumista - kun kertomuksia kirjoitettiin vihdoin ylös, vuosikymmeniä oli jo kulunut pääsiäisaamusta. Sekä Markus että Johannes ovat kuitenkin yksimielisiä siitä, että ylösnoussut Kristus näyttäytyi ensimmäisen kerran Magdalan Marialle (Mark. 16:9; Joh. 20:11-18). Kohdattuaan Herransa Maria kiiruhti juoksujalkaa takaisin Jerusalemiin viemään odottamatonta ja riemullista viestiä eteenpäin yhä piileskeleville muille opetuslapsille. Tästä syystä kirkkoisäksi kutsuttu Augustinus antoi hänelle tittelin "apostolien apostoli".

Tämän enemmästä Raamattu vaikenee. Jotakin voidaan kuitenkin päätellä näiden hajanaisten tiedonmurusten perusteella. Ensinnäkin hän oli kiistatta tärkeä ja läheinen henkilö Jeesuksen elämässä. Patriarkaalisen kulttuurin kasvatteina evankelistat pääsääntöisesti sivuuttavat naiset kirjoituksissaan pelkkinä mainintoina, ja useimmat heistä jäävät nimettömiksi - jopa Jeesuksen pään voidellut nainen, joka ironisesti "muistetaan kaikkialla", missä evankeliumia julistetaan (Mark. 14:3-9). Jo se, että Magdalan Maria mainitaan useaan otteeseen ja kaikissa evankeliumeissa, puhuu hänen merkittävyytensä puolesta. Hän pysyy myös esimerkillisen uskollisena opettajalleen, eikä miespuolisten opetuslasten tavoin luiki karkuun, vaan jää rohkeasti tämän rinnalle aina tämän kuolemaan asti.

Mutta vieläkin puhuttelevampaa on ylösnousseen Kristuksen tekemä valinta: hän näyttäytyy ensimmäiseksi - ei suinkaan Pietarille, tuolle kalliolle, jolle on rakentava kirkkonsa - vaan Marialle. Onko tämä palkinto siitä uskollisuudesta ja rakkaudesta, jota tuo urhea nainen osoitti Herraansa kohtaan aina katkeraan loppuun asti? Jatkaako se Jeesuksen jo eläessään aloittamaa esimerkillistä työtä Jumalan valtakunnan puolesta - nainen, oman yhteiskuntansa "heikko ja vähäväkinen", valitaan ensimmäiseksi julistamaan sanomaa ylösnousemuksen voitosta? Vai onko se osoitus siitä, että Maria oli Jeesukselle vielä läheisempi kuin muut hänen opetuslapsistaan?

Miten tuollainen omistautuva rakkaus Jeesusta kohtaan mahtoi syntyä? Markus ja Luukas puhuvat seitsemästä ulosajetusta pahasta hengestä. Raamatullisessa symboliikassa seitsemän edustaa täydellisyyttä, joten on mahdollista, että ilmaisulla viitataan perinpohjaiseen ja kokonaisvaltaiseen "riivaukseen" eli olletikin mielenterveyteen liittyvään ongelmaan. Ei liene mahdotonta, että Maria oli syvästi masentunut, ahdistuksesta täysin lukkoon mennyt ihminen, jonka Jeesuksen opetukset ja ystävyys vapauttivat, saivat "syntymään uudelleen". Näin kertakaikkisen, ravistelevan kokemuksen jälkeen ei olisi mikään ihme, että hänestä tuli rabbinsa vankkumattomimpia opetuslapsia - vaikka evankelistat eivät häntä luekaan niiden kahdentoista (miehen) joukkoon.

On myös huomattavaa, että kun naiset Uudessa testamentissa - ja noina patriarkaalisina aikoina yleensäkin - on tapana nimetä "tämän tai tuon miehen vaimoksi/äidiksi/sisareksi", Maria on luultavasti nimetty kotipaikkansa Magdalan mukaan. Jos hän oli riippumaton ja itsenäinen nainen, on mahdollista, että hän oli jäänyt nuorena leskeksi eikä enää avioitunut uudelleen, mikä merkitsi, että hänellä oli tavanomaista enemmän valtaa hallita omaa omaisuuttaan ja elämäänsä. Se selittäisi, miten hänen oli mahdollista lähteä seuraamaan kiertelevää saarnamiestä Galileasta. Sana magdala merkitsee aramean kielessä "korotettua, suurta, mahtavaa", joten se saattoi olla myös lisänimi tärkeimmälle naiselle Jeesuksen oppilaiden joukossa.

Mutta hetkonen. Mariahan on kuvattu kautta vuosisatojen katuvaksi syntiseksi, parannuksen tehneeksi portoksi. Eikös hän ollut se Jeesuksen kivitykseltä pelastama avionrikkoja?

Ei ainakaan Raamatun mukaan. Evankelistat eivät kertaakaan mainitse sanallakaan mitään tämänkaltaista puhuessaan Mariasta. Näkemys hänestä prostituoituna juontaa paavi Gregorius Suuren vuonna 591 pitämään saarnaan. Katolisella kirkolla oli tuohon aikaan obsessio liittää nimi ja henkilöllisyys joka ikiseen Uudessa testamentissa esiintyvään anonyymiin "mieheen" ja "naiseen". Magdalan Mariakin päädyttiin lopulta lukemaan yhdeksi ja samaksi henkilöksi Jeesuksen voidelleen syntisen naisen, kivitykseltä pelastetun avionrikkojan ja vielä Betanian Marian, Martan ja Lasaruksen sisaren, kanssa. Paavi Paavali IV torjui moisen opetuksen vuonna 1969, mutta siltikin traditioon takertunut käsitys Mariasta huorana elää yhä.

Rooman kirkolla oli muitakin syitä vähätellä Marian roolia. Paitsi, että kirkkoisien teologisten pohdiskelujen jälkeen naiseus nautti muutoinkin kyseenalaista mainetta, Magdaleena oli päätynyt keskeiseksi henkilöksi hereettisiksi tuomituissa opetuksissa. Gnostilaiset haarat olivat 200- ja 300-luvuilla nostaneet hänet esikuvakseen opetuslapsesta, joka ymmärsi Kristuksen opetusten todellisen merkityksen: että Vapahtaja oli pelastavan, salatun tiedon, gnosiksen, tuoja, jonka avulla vapautuminen syntisen materian kahleista oli mahdollista. Tällaista teologiaa edustaa esimerkiksi Marian evankeliumi. Mariaa kutsuttiin Kristuksen "kumppaniksi". Gnostilaisuuden ja kristinuskon valtavirraksi muodostuneen katolisuuden välinen kamppailu oli ankara. Apostoli Pietarin roolia korostettiin samalla, kun Mariaa vähäteltiin. Pietarista, "ensimmäisestä paavista", tuli kirkon peruskivi; Magdalan Mariasta tuli katuva, syntinen ilolintu.

Tämä jännite on synnyttänyt populaarikulttuurissa yleisen spekulaation romanttisesta rakkaussuhteesta Jeesuksen ja Marian välillä. The Holy Blood and the Holy Grail (1982) esitteli näkemyksen, jonka mukaan Maria oli Jeesuksen puoliso, ja heidän yhteiset jälkeläisensä ja pyhä verilinjansa olivat todellinen "Graalin malja". Samaa juoniaihetta käytti sittemmin Dan Brown paljon meteliä synnyttäneessä Da Vinci -koodi -sepustuksessaan.


Suhtaudun melko suurella varauksella avioliittohypoteesiin. Ensinnäkin evankeliumien kuvittelisi kyllä nimeävän Marian Vapahtajan vaimoksi, jos hän sitä olisi ollut. Jo ennen kuin oppi Kristuksen jumalallisesta luonnosta oli syntynyt - ja siten tehnyt varsin vaivaannuttavaksi ajatuksen ihmisnaisesta Jumalan puolisona - evankeliumien käsikirjoitukset eivät sisältäneet sellaisia tietoja. Gnostilaisten tekstien kumppani-ilmausta käytettiin kreikan kielessä kyllä toisinaan aviopuolisostakin, mutta toisaalta kyseiset tekstit ovat syntyneet vasta vuosisatoja kanonisten evankeliumien jälkeen, eli edustavat sangen myöhäistä perinnettä. Siksi toisekseen, jos Maria olisi ollut todella Kristuksen vaimo ja synnyttänyt tälle lapsia, näiden asema olisi todennäköisesti ollut jumalallisen dynastian perustajajäseninä alkuseurakunnassa. Tiedämme, että Jeesuksen veli Jaakob otti seurakunnassa johdon Jeesuksen kuoltua, ja hänen äitinsäkin toimi siellä (Ap. t. 1:14; Gal. 1:19). Olisihan siis ollut perin loogista, että Jeesuksen lapset - ja lapsenlapset ja niin edelleen - olisivat nousseet vähintäänkin yhtä merkittävään asemaan kuin esimerkiksi profeetta Muhammadin tytär Fatima jälkeläisineen. Tällaista pyhää huonetta ei kuitenkaan koskaan syntynyt. Magdalan Mariakin katoaa historiasta legendoihin ja taruihin.

On tietysti kiehtova ajatus sinänsä tuoda lisää inhimillisyyttä Jeesus Nasaretilaisen elämään siunaamalla häntä rakastavalla vaimolla. Mutta tekeekö se oikeutta Magdalan Marialle? Jotkut feministit ovat pyrkineet juhlimaan häntä Messiaan puolisona, mutta silloin he auttamatta tekevät hallaa juuri omalle asialleen, naisten voimaannuttamiselle. Silloin he tekevät hänestä "vain" Marian, Jeesuksen vaimon - ja unohtavat, kuka hän todella oli omine ansioineen.

Ja niitä onkin pitkä litania! Apostoli ja evankelioija, varhaiskirkon merkittävä opettaja, Jeesuksen läheinen ystävä, mestarinsa uskollinen seuraaja loppuun asti. Siis mitä ihailtavin esikuva jokaiselle kristitylle!