Malkos

Jeesuksen viimeiset hetket on Raamatussa kuvattu monin paikoin yksityiskohtaisemmin kuin hänen muu toimintansa maan päällä. Kristuksen kärsimystiehen kuuluvat erottamattomasti hänen yönsä Getsemanen puutarhassa ja hänen vangitsemisensa siellä. Temppelin ylipappien lähettämä miesjoukko, joka Vapahtajan otti kiinni, jää evankeliumikertomuksissa melko epämääräiseksi, kasvottomaksi koplaksi: Markus esimerkiksi kuvaa heitä yksinkertaisesti "miekoin ja seipäin aseistautuneeksi miesjoukoksi" (Mark. 14:43), Johannes taas sanoo suoremmin heidän olleen sotilaita (Joh. 18:3). Keitä sinä yönä Getsemanessa siis oli Jeesuksen, Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen kanssa? Juudas, tietysti. Mutta heidän lisäkseen jokainen evankeliumi muistaa mainita erään näennäisen vähäpätöisen yksityiskohdan, joka tapahtui Jeesuksen pidättämisen yhteydessä. Pietari tempaisi esiin miekkansa ja iski ylipapin palvelijalta korvan irti. (Eikä hän varmasti tähdännyt pelkästään korvaan!)

Muissa evankeliumeissa tämä palvelija - tai mahdollisesti orja, sillä kreikan kielessä sama sana voi tarkoittaa kumpaa tahansa - jää nimettömäksi, mutta Johannes antaa hänelle nimeksi Malkos (Joh. 18:10; kr. Malkhos; vanhassa raamatunkäännöksessä hänestä käytetään nimeä Malkus).

Kaikki evankelistat mainitsevat tämän verisen yksityiskohdan - Malkoksen irronneen korvan - mutta heidän kuvauksensa siitä, mitä sitten seurasi, vaihtelee hieman toisistaan. Kukin evankeliumin kirjoittajista on halunnut korostaa tiettyä teologista merkitystä, joka kahakasta opetuslasten ja ylipappien miesten välillä on kummunnut.

Vanhimmassa Markuksen evankeliumissa Jeesus kääntyy asemiesten puoleen Pietarin ryhdyttyä tukkanuottasille Malkos-paran kanssa ja huudahtaa: "Tehän olette lähteneet kuin rosvon kimppuun! Miekat ja seipäät käsissä te tulette minua vangitsemaan. Minä olen joka päivä teidän nähtenne opettanut temppelissä, ettekä te ole ottaneet minua kiinni. Mutta kirjoitusten oli käytävä toteen." (Mark. 14:47-50) Sanoillaan Jeesus tyrehdyttää alkaneen väkivallan tekemällä selväksi, ettei hänellä ole pahoja aikeita, pidätellen myös Pietarin kättä, sillä heidänhän ei tule toimia kuin rosvot - ja toteaa murheellisen oloisesti kirjoitusten ennustaneen myös tämän tapahtuman. Silloin opetuslapset hylkäävät hänet ja pakenevat.



Matteuksen kuvauksessa Jeesus tuomitsee paljon lujasanaisemmin Pietarin äkkipikaisen toiminnan: "Pane miekkasi tuppeen! Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu", ja vakuuttaa lisäksi, että Isä voisi niin halutessaan lähettää hänen avukseen enkelilegioonia, jos tahtoisi. Voidaan siis ajatella Jeesuksen - jälleen kerran - tuominneen jyrkästi julmuuden ja sodan hengen, jopa kierojen ylipappien palvelusväkeä kohtaan, tai sitten yksinkertaisesti vääntäneen opetuslapsilleen rautalangasta, etteivät he voisi sitä taistelua ylivoimaa vastaan voittaa. Yhtä kaikki nämä pakenivat, kun näkivät, ettei opettaja aikonut taistella. (Matt. 26:51-56)

Johannes kertoo hyvin samankaltaisesti tapahtumista kuin Markuskin; kun Pietari oli vahingoittanut Malkosta, Jeesus kielsi häntä: "Pane miekkasi tuppeen! Kun Isä on tämän maljan minulle antanut, enkö minä joisi sitä?" (Joh. 18:10-11)

Sen sijaan Luukas laajentaa Malkoksen osuutta Getsemanen tapahtumissa odottamattomalla ja täysin ansaitsemattomalla ihmeparannuksella. Opetuslapset olivat ottaneet Getsemaneen mukaan kaksi miekkaa (mahdollisesti Pietarin ja Jaakobin), koska Jeesus oli lausunut arvoituksellisesti: "Jolla ei ole rahaa, myyköön viitan päältään ja ostakoon miekan." (Luuk. 22:36) Mestari saattoi puhua vertauskuvallisesti tulevasta ahdingosta, joka odottaisi opetuslapsia, kun häntä ei enää olisi. Hän mainitsee myös, kuinka kirjoitusten mukaan hänet on luettava rikollisten joukkoon; toinen mahdollisuus onkin periaatteessa tulkita Luukkaan kertomusta siten, että Jeesus tietoisesti "järjesteli" kirjoitusten täyttymisen. Tulkinta on sikäli kyseenalainen, että kun tosipaikka sitten koitti, Jeesus kuitenkin kielsi oppilaitaan turvautumasta väkivaltaan: "Ei! Antakaa tämän tapahtua!" Ja hän kosketti kärsivän Malkoksen korvaa - ja paransi typertyneen miehen vertavuotavan haavan. (Luuk. 22:49-51)

Malkoksesta ei kerrota Raamatussa tämän enempää. Hän esiintyy ainoastaan tässä yhdessä toiminnantäytteisessä kohtauksessa. Voimme ainoastaan spekuloida hänen asemastaan ja elämästään. Koska evankeliumit eivät kutsu häntä sotilaaksi vaan palvelijaksi, hän ei oletettavasti ollut yksi temppelin vartiokaartin miehistä. Lieneekin vallan mahdollista, että hän oli mukana Kaifaksen asiamiehenä varmistamassa, että Juudaksen juoni sujuisi niin kuin piti. Tällainen "vastuuasema" johtaa puolestaan oletukseen, ettei hän ollut mikä tahansa orjapoika, vaan luultavasti kohtalaisen korkealla temppelin palveluskunnan nokkimisjärjestyksessä, eräänlainen Kaifaksen "oikea käsi" tai vastaava kätyri.

Kuitenkin tämä välähdys Getsemanen tapahtumien suuressa vyöryssä on koettu niin merkittäväksi, että kaikki evankelistat mainitsevat sen. Malkoksen kautta Jeesus paljastaa itsestään väkevällä tavalla teologisesti voimallisia totuuksia. Ensinnäkin hän on loppuun asti rauhan asialla ja väkivaltaa vastaan. Toiseksi hän uskoo itsensä Isän käsiin ja on valmis juomaan sen maljan, joka hänelle annetaan. Kolmanneksi hän katsoo säälien ja lempeydellä jopa oman "vihollisensa" puoleen. Viitta ja tikari -kieroilija Malkos ei ansaitse tulla armahdetuksi ja hoidetuksi - mutta niinpä vain Kristus jakaa hänelle armoaan pyytämättä ja yllätyksenä. Mestari toimii samoin kuin opettaa: "Rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta!" (Matt. 5:44)

Millaisen vaikutuksen tämä rakastava kohtaaminen teki Malkokseen itseensä? Sitä emme voi tietää. Mutta sen perusteella, että Johanneksen evankeliumi tietää kertoa hänen nimensä, on esitetty, että ylipapin palvelijasta tuli kenties lopulta osa alkuseurakuntaa.

Malkoksen vanhan käännöksen mukainen nimi Malkus on omaksuttu myös kirkossamme seksuaalivähemmistöjen asiaa ajavan ryhmän nimeksi.