Jeesus ja kaverit
Kohtaamme Raamatun lehdillä joukoittain kiinnostavia, kummallisia ja arvoituksellisia henkilöitä. Toiset ovat sankareita, toiset konnia. Keitä he kaikki oikein ovat miehiään ja naisiaan? Tässä blogissa Masa ottaa Jeesuksen kavereista selvää!
19.9.2014 18.49
Nikodemos
Jeesuksella oli ystäviä myös epäluuloisen ja vihamielisen pappisneuvoston riveissä.
Jeesus muistetaan yleensä aikansa uskonnollisten auktoriteettien arvostelijana. Hän väitteli kipakastikin fariseusten ja saddukeusten kanssa, ja juutalaisten uskonnollista elämää ja lakeja säätelevä Sanhedrin-temppelineuvosto hankki hänelle lopulta kuolemantuomion jumalanpilkkaajana ja kansanvillitsijänä. Nasaretilaisen ystäväpiiri ei kuitenkaan rajoittunut pelkästään köyhiin ja halveksuttuihin, vaan hän toivotti luoksensa kaikenlaisia ihmisiä yhteiskuntaluokista riippumatta. Heidän joukkoonsa mahtui myös Nikodemos.
Nikodemos - vanhassa raamatunkäännöksessä Nikodeemus, heprealaiselta nimeltään Naqdimon - oli paitsi fariseus, myös Sanhedrinin neuvosmies. Häntä kuvaillaan oppineeksi ja älykkääksi. Evankelistoista ainoastaan Johannes mainitsee hänet, mutta Johanneksen evankeliumissa hän esiintyy kolmessa kohtauksessa. Ensimmäisen kerran mies etsiytyy Jeesuksen luo yön pimeydessä, salaa, kenties huolissaan siitä, mitä hänen kollegansa ajattelisivat, jos saisivat tietää hänen olevan tekemisissä moisen galilealaisen kansanmiehen kanssa. Nikodemos tunnustaa Jeesukselle olevansa varma siitä, että tämä on Jumalan lähettämä: Nasaretilaisen tekemät tunnusteot ovat hänen silmissään tästä varma merkki. Miehet keskustelevat halki yön, ja Nikodemos hämmästyy ja vaikuttuu tavasta, jolla Jeesus opettaa. "Pienoisevankeliumiksikin" nimetty jae - "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän" - sisältyy tähän kohtaamiseen. (Joh. 3:1-21)
Yöllinen tapaaminen oli käännekohta fariseuksen elämässä. Nikodemoksesta tuli Jeesuksen opetuslapsi, vaikkakin hän vaikuttaa salanneen sen muilta neuvoston jäseniltä. Kun Jeesuksen maine sitten leviää ja hän opettaa temppelissä, ylipapit suunnittelevat hänen pidättämistään. Silloin Nikodemos puhuu hänen puolestaan: "Eihän meidän lakimme mukaan ketään voi tuomita, ennen kuin on kuultu häntä ja otettu selville, mitä hän on tehnyt." Mutta muut sivuuttivat hänet yliolkaisesti: "Taidat olla itsekin Galileasta. Tutki kirjoituksia, niin opit, ettei Galileasta tule profeettaa." (Joh. 7:50-52)
Kun jännite Jeesuksen ja Sanhedrinin välillä kiristyi, lieni vallan ymmärrettävää, että Nikodemos piti oman uskonsa omana tietonaan. Evankelista ei paljasta meille, mitä roolia hän näytteli Jeesuksen pidätyksen ja oikeudenkäynnin aikaan kiirastorstaina, mutta on täysin mahdollista, ettei hän ollut läsnä keskellä yötä järjestetyssä kokoontumisessa - varsinkin, mikäli ylipappi Kaifaksella ja muilla oli epäilyksiä hänen sympatioistaan. Johanneksen mukaan Joosef Arimatialainen ja Nikodemos ottivat Jeesuksen ruumiin alas ristiltä, kietoivat sen käärinliinoihin ja veivät hautaluolaan. Nikodemos toi mukanaan tuoksuvaa mirhan ja aloen seosta, peräti kolmekymmentä kiloa. (Joh. 19:38-42)
Tämän jälkeen Nikodemos katoaa raamatullisesta kertomuksesta. Meille ei paljasteta, miten muut neuvoston jäsenet suhtautuivat häneen, kun uutiset hänen osallisuudestaan Jeesuksen hautaukseen varmasti ennemmin tai myöhemmin kantautuivat heidänkin korviinsa. Vanha perimätieto esittää, että hänkin olisi kärsinyt lopulta marttyyrikuoleman, joskaan tästä ei ole olemassa pitäviä todisteita. Myöhemmin hänen kuten muidenkin raamatullisten henkilöiden ympärille sepitettiin paljon pyhimyslegendoja. Etenkin keskiajalla Nikodemos nimettiin monien eri puolilla Eurooppaa seisovien ristimonumenttien veistäjäksi. Hänestä leivottiin myös apokryfisen Nikodeemuksen evankeliumin kirjoittaja. Kyse on sekalaisesta kokoelmasta kirjoituksia, jotka käsittelevät muun muassa Jeesuksen astumista alas tuonelaan ja sekä Pilatuksen selonteon ristiinnaulitsemisesta keisari Claudiukselle. Tässä tekstissä Nikodemos on todella läsnä Jeesuksen oikeudenkäynnin aikana ja vetoaa Pilatukseen, jotta maaherra säästäisi tämän hengen (Nikodeemuksen evankeliumi 5:1-2).
Monet historioitsijat pitävät Raamatun Nikodemosta ja Nikodemos ben Gurion -nimistä samaan aikaan elänyttä miestä samana henkilönä. Myös Ben Gurion oli rikas ja arvovaltainen mies, joka tuli kansan keskuudessa tunnetuksi hurskaudestaan ja anteliaisuudestaan. Nikodemos oli poliittisesti aktiivinen, vastusti seloottien aseellista kapinaa Roomaa vastaan ja toimi rauhanneuvottelijana juutalaissodan aikaan, kun roomalainen sotapäällikkö Titus, keisari Vespasianuksen poika, taisteli Juudeassa. Tämä johti hänet törmäyskurssille uskonkiihkoisten seloottien kanssa, jotka pitivät häntä maanpetturina.
Katolisessa kirkossa Nikodemosta muistetaan elokuun 31. päivänä yhdessä Joosef Arimatialaisen kanssa hautausurakoitsijoiden suojeluspyhimyksinä.
Nikodemos - vanhassa raamatunkäännöksessä Nikodeemus, heprealaiselta nimeltään Naqdimon - oli paitsi fariseus, myös Sanhedrinin neuvosmies. Häntä kuvaillaan oppineeksi ja älykkääksi. Evankelistoista ainoastaan Johannes mainitsee hänet, mutta Johanneksen evankeliumissa hän esiintyy kolmessa kohtauksessa. Ensimmäisen kerran mies etsiytyy Jeesuksen luo yön pimeydessä, salaa, kenties huolissaan siitä, mitä hänen kollegansa ajattelisivat, jos saisivat tietää hänen olevan tekemisissä moisen galilealaisen kansanmiehen kanssa. Nikodemos tunnustaa Jeesukselle olevansa varma siitä, että tämä on Jumalan lähettämä: Nasaretilaisen tekemät tunnusteot ovat hänen silmissään tästä varma merkki. Miehet keskustelevat halki yön, ja Nikodemos hämmästyy ja vaikuttuu tavasta, jolla Jeesus opettaa. "Pienoisevankeliumiksikin" nimetty jae - "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän" - sisältyy tähän kohtaamiseen. (Joh. 3:1-21)
Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus selitti Nikodemokselle hengellisen "uudestisyntymisen" merkityksen.
Yöllinen tapaaminen oli käännekohta fariseuksen elämässä. Nikodemoksesta tuli Jeesuksen opetuslapsi, vaikkakin hän vaikuttaa salanneen sen muilta neuvoston jäseniltä. Kun Jeesuksen maine sitten leviää ja hän opettaa temppelissä, ylipapit suunnittelevat hänen pidättämistään. Silloin Nikodemos puhuu hänen puolestaan: "Eihän meidän lakimme mukaan ketään voi tuomita, ennen kuin on kuultu häntä ja otettu selville, mitä hän on tehnyt." Mutta muut sivuuttivat hänet yliolkaisesti: "Taidat olla itsekin Galileasta. Tutki kirjoituksia, niin opit, ettei Galileasta tule profeettaa." (Joh. 7:50-52)
Kun jännite Jeesuksen ja Sanhedrinin välillä kiristyi, lieni vallan ymmärrettävää, että Nikodemos piti oman uskonsa omana tietonaan. Evankelista ei paljasta meille, mitä roolia hän näytteli Jeesuksen pidätyksen ja oikeudenkäynnin aikaan kiirastorstaina, mutta on täysin mahdollista, ettei hän ollut läsnä keskellä yötä järjestetyssä kokoontumisessa - varsinkin, mikäli ylipappi Kaifaksella ja muilla oli epäilyksiä hänen sympatioistaan. Johanneksen mukaan Joosef Arimatialainen ja Nikodemos ottivat Jeesuksen ruumiin alas ristiltä, kietoivat sen käärinliinoihin ja veivät hautaluolaan. Nikodemos toi mukanaan tuoksuvaa mirhan ja aloen seosta, peräti kolmekymmentä kiloa. (Joh. 19:38-42)
Tämän jälkeen Nikodemos katoaa raamatullisesta kertomuksesta. Meille ei paljasteta, miten muut neuvoston jäsenet suhtautuivat häneen, kun uutiset hänen osallisuudestaan Jeesuksen hautaukseen varmasti ennemmin tai myöhemmin kantautuivat heidänkin korviinsa. Vanha perimätieto esittää, että hänkin olisi kärsinyt lopulta marttyyrikuoleman, joskaan tästä ei ole olemassa pitäviä todisteita. Myöhemmin hänen kuten muidenkin raamatullisten henkilöiden ympärille sepitettiin paljon pyhimyslegendoja. Etenkin keskiajalla Nikodemos nimettiin monien eri puolilla Eurooppaa seisovien ristimonumenttien veistäjäksi. Hänestä leivottiin myös apokryfisen Nikodeemuksen evankeliumin kirjoittaja. Kyse on sekalaisesta kokoelmasta kirjoituksia, jotka käsittelevät muun muassa Jeesuksen astumista alas tuonelaan ja sekä Pilatuksen selonteon ristiinnaulitsemisesta keisari Claudiukselle. Tässä tekstissä Nikodemos on todella läsnä Jeesuksen oikeudenkäynnin aikana ja vetoaa Pilatukseen, jotta maaherra säästäisi tämän hengen (Nikodeemuksen evankeliumi 5:1-2).
Juutalaiset nousivat vuonna 66 jKr. kapinaan Roomaa vastaan, mutta heidät kukistettiin verisesti, ja Jerusalemin temppeli tuhottiin vuonna 70. Sanhedrin oli pyrkinyt tasapainottelemaan kansan, uskonnollisten periaatteiden ja roomalaisten vaatimusten välillä. Nikodemos saattoi edustaa rauhanomaista rinnakkaiseloa ajanutta ryhmittymää.
Monet historioitsijat pitävät Raamatun Nikodemosta ja Nikodemos ben Gurion -nimistä samaan aikaan elänyttä miestä samana henkilönä. Myös Ben Gurion oli rikas ja arvovaltainen mies, joka tuli kansan keskuudessa tunnetuksi hurskaudestaan ja anteliaisuudestaan. Nikodemos oli poliittisesti aktiivinen, vastusti seloottien aseellista kapinaa Roomaa vastaan ja toimi rauhanneuvottelijana juutalaissodan aikaan, kun roomalainen sotapäällikkö Titus, keisari Vespasianuksen poika, taisteli Juudeassa. Tämä johti hänet törmäyskurssille uskonkiihkoisten seloottien kanssa, jotka pitivät häntä maanpetturina.
Katolisessa kirkossa Nikodemosta muistetaan elokuun 31. päivänä yhdessä Joosef Arimatialaisen kanssa hautausurakoitsijoiden suojeluspyhimyksinä.
Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi
Ei kommentteja