Jeesus ja kaverit
Kohtaamme Raamatun lehdillä joukoittain kiinnostavia, kummallisia ja arvoituksellisia henkilöitä. Toiset ovat sankareita, toiset konnia. Keitä he kaikki oikein ovat miehiään ja naisiaan? Tässä blogissa Masa ottaa Jeesuksen kavereista selvää!
1.2.2014 11.55
Simeon
Jerusalemin temppelissä harmaapäinen vanhus tunnisti Jeesus-lapsen luvatuksi Messiaaksi.
Jeesuksen vanhemmat Maria ja Joosef olivat juutalaisia ja elivät juutalaisten tapojen ja lakien mukaan. Kuten Mooseksen laissa oli säädetty, he toivat pienokaisensa Jerusalemin temppeliin. Näin lapsi pyhitettiin Herralle, esikoinen ikään kuin lunastettiin Häneltä, ja hänen äidistään tuli jälleen rituaalisessa mielessä puhdas, kun synnytyksestä oli kulunut neljäkymmentä päivää. (Luuk. 2:22-24)
Temppelivierailun yhteydessä he kohtasivat vanhan miehen, Simeonin (hepr. Shim'on), jota kuvataan "hurskaaksi ja jumalaapelkääväksi" (Luuk. 2:25). Simeonin kerrotaan saaneen Pyhältä Hengeltä lupauksen, ettei hän kohtaisi kuolemaa, ennen kuin olisi saanut nähdä kirjoitusten lupaaman pelastuksen koittavan. Kun Jeesus sitten tuotiin temppeliin, Simeon äkkiä tunnisti lapsen luvatuksi Messiaaksi, otti tämän käsivarsilleen ja puhkesi vuolaasti ylistämään ja kiittämään Jumalaa. Sitten hän siunasi Jeesuksen hämmentyneitä vanhempia ja ennusti Marialle, että miekka oli kulkeva tämän omankin sydämen läpi - viitaten tuskaan, jota äiti oli joutuva kokemaan nähdessään poikansa ristiinnaulitsemisen. (Luuk. 2:26-35)
Vanha Simeon on olennaisesti kynttilänpäivään eli Herran temppeliintuomisen juhlaan liittyvä henkilöhahmo. Evankeliumikertomuksen valossa on päätelty hänen toimineen Jerusalemin temppelissä pappina. Luukas on evankelistoista ainoa, joka mainitsee hänet, eikä hänen vaiheistaan tiedetäkään juuri enempää. Perimätiedon mukaan vanhus saikin rauhallisin mielin nukkua pois pian Jeesuksen nähtyään. Joissakin kirkollisissa traditioissa hänen muistopäiväänsä vietetäänkin heti kynttilänpäivän (2.2.) jälkeisenä päivänä eli helmikuun kolmantena.
Eräs itäisen kirkon piirissä säilynyt traditio nimeää Simeonin yhdeksi Septuagintan eli Vanhan testamentin kreikankielisen käännöksen toimittajista. Septuagintan käännös valmistui vuoteen 132 eKr. mennessä, mutta käännöstyö oli alkanut jo vuosikymmeniä aikaisemmin. Jos temppelin Simeon olisi todella ollut yksi kääntäjistä, hän olisi totisesti ollut kypsään ikään ehtinyt mies ajanlaskun alun aikoihin! Tällä legendalla onkin yhtäläisyyksiä Vanhan testamentin satoja vuosia eläneisiin myyttisten aikojen sankareihin ja patriarkkoihin. Niin kutsuttu "Pseudo-Matteuksen evankeliumi", Uuden testamentin apokryfinen lapsuusevankeliumi, kertoo Simeonin olleen 112-vuotias, sangen kunnioitettava ikä sekin (15:6).
Vanhaan testamenttiin Simeonin yhdistää myös kynttilänpäivän suuri teema: vanhan ja uuden kohtaaminen. Simeon Jumalan lupauksiin luottavana harmaapäisenä vanhuksena saa nähdä, miten lupaukset tulevat todeksi. Ensimmäisten ihmisten joukossa hän ymmärtää pienen Jeesus-lapsen tulevan roolin maailman Vapahtajana, vaikka tämän omat nuoret vanhemmatkin ovat ihmeissään. Temppeliintuomisessa Simeon on Jumalan vanhan ja uuden liiton taitekohdassa. Hän on kuin Mooses, joka saa nähdä Luvatun maan, vaikkei itse sinne enää ehdikään (5. Moos. 34).
Simeonin kiitosvirsi (Luuk. 2:29-32), Nunc dimittis, on yleisesti käytetty rukous eri kirkkokunnissa.
Merkittävin vanhaan Simeoniin liitetyistä pyhäinjäännöksistä eli reliikeistä on myöhäiskeskiaikainen Simeonin hauta-arkku, jota säilytetään Simeonin nimeä kantavassa kirkossa Zadarissa, Kroatiassa. Seetripuinen ja hopealla silattu arkku on myös UNESCO:n suojelukohde. Upean pyhätön lahjoitti tarinan mukaan kroatialainen kuningatar hyvitykseksi siitä, että hän oli yrittänyt pihistää Simeonin sormen, jonka uskoi omaavan ihmeitätekeviä voimia.
Temppelivierailun yhteydessä he kohtasivat vanhan miehen, Simeonin (hepr. Shim'on), jota kuvataan "hurskaaksi ja jumalaapelkääväksi" (Luuk. 2:25). Simeonin kerrotaan saaneen Pyhältä Hengeltä lupauksen, ettei hän kohtaisi kuolemaa, ennen kuin olisi saanut nähdä kirjoitusten lupaaman pelastuksen koittavan. Kun Jeesus sitten tuotiin temppeliin, Simeon äkkiä tunnisti lapsen luvatuksi Messiaaksi, otti tämän käsivarsilleen ja puhkesi vuolaasti ylistämään ja kiittämään Jumalaa. Sitten hän siunasi Jeesuksen hämmentyneitä vanhempia ja ennusti Marialle, että miekka oli kulkeva tämän omankin sydämen läpi - viitaten tuskaan, jota äiti oli joutuva kokemaan nähdessään poikansa ristiinnaulitsemisen. (Luuk. 2:26-35)
Vanha Simeon on olennaisesti kynttilänpäivään eli Herran temppeliintuomisen juhlaan liittyvä henkilöhahmo. Evankeliumikertomuksen valossa on päätelty hänen toimineen Jerusalemin temppelissä pappina. Luukas on evankelistoista ainoa, joka mainitsee hänet, eikä hänen vaiheistaan tiedetäkään juuri enempää. Perimätiedon mukaan vanhus saikin rauhallisin mielin nukkua pois pian Jeesuksen nähtyään. Joissakin kirkollisissa traditioissa hänen muistopäiväänsä vietetäänkin heti kynttilänpäivän (2.2.) jälkeisenä päivänä eli helmikuun kolmantena.
Simeonia (kuvassa Gandalfin näköinen ukko) on joskus ehdotettu myös kuulun Hillel Vanhemman, Sanhedrin-neuvoston ylipapin, pojaksi. Simeonin poika olisi tällöin ollut viisas Gamaliel, joka mainitaan Apostolien teoissa (Ap. t. 5:34-39).
Eräs itäisen kirkon piirissä säilynyt traditio nimeää Simeonin yhdeksi Septuagintan eli Vanhan testamentin kreikankielisen käännöksen toimittajista. Septuagintan käännös valmistui vuoteen 132 eKr. mennessä, mutta käännöstyö oli alkanut jo vuosikymmeniä aikaisemmin. Jos temppelin Simeon olisi todella ollut yksi kääntäjistä, hän olisi totisesti ollut kypsään ikään ehtinyt mies ajanlaskun alun aikoihin! Tällä legendalla onkin yhtäläisyyksiä Vanhan testamentin satoja vuosia eläneisiin myyttisten aikojen sankareihin ja patriarkkoihin. Niin kutsuttu "Pseudo-Matteuksen evankeliumi", Uuden testamentin apokryfinen lapsuusevankeliumi, kertoo Simeonin olleen 112-vuotias, sangen kunnioitettava ikä sekin (15:6).
Vanhaan testamenttiin Simeonin yhdistää myös kynttilänpäivän suuri teema: vanhan ja uuden kohtaaminen. Simeon Jumalan lupauksiin luottavana harmaapäisenä vanhuksena saa nähdä, miten lupaukset tulevat todeksi. Ensimmäisten ihmisten joukossa hän ymmärtää pienen Jeesus-lapsen tulevan roolin maailman Vapahtajana, vaikka tämän omat nuoret vanhemmatkin ovat ihmeissään. Temppeliintuomisessa Simeon on Jumalan vanhan ja uuden liiton taitekohdassa. Hän on kuin Mooses, joka saa nähdä Luvatun maan, vaikkei itse sinne enää ehdikään (5. Moos. 34).
Simeonin kiitosvirsi (Luuk. 2:29-32), Nunc dimittis, on yleisesti käytetty rukous eri kirkkokunnissa.
Merkittävin vanhaan Simeoniin liitetyistä pyhäinjäännöksistä eli reliikeistä on myöhäiskeskiaikainen Simeonin hauta-arkku, jota säilytetään Simeonin nimeä kantavassa kirkossa Zadarissa, Kroatiassa. Seetripuinen ja hopealla silattu arkku on myös UNESCO:n suojelukohde. Upean pyhätön lahjoitti tarinan mukaan kroatialainen kuningatar hyvitykseksi siitä, että hän oli yrittänyt pihistää Simeonin sormen, jonka uskoi omaavan ihmeitätekeviä voimia.