Jeesus ja kaverit
Kohtaamme Raamatun lehdillä joukoittain kiinnostavia, kummallisia ja arvoituksellisia henkilöitä. Toiset ovat sankareita, toiset konnia. Keitä he kaikki oikein ovat miehiään ja naisiaan? Tässä blogissa Masa ottaa Jeesuksen kavereista selvää!
6.7.2013 14.40
Simon Kiivailija
Jeesuksen salaperäinen opetuslapsi ansaitsi itselleen lisänimen "Kiivailija".
Kun evankelista Luukas luettelee Jeesuksen valitsemat kaksitoista opetuslasta, hänen listassaan vilahtaa myös muuan Simon, "jota kutsuttiin Kiivailijaksi" (Luuk. 6:15). Tämä oli eri mies kuin Simon Pietari. Lisänimensä ohella hänestä ei paljon muuta tiedetäkään, mutta hänen nimittämisensä "Kiivailijaksi" herättää uteliaisuutta. Mitä hän teki ansaitakseen sellaisen ehkä hiukan kyseenalaisen kunnian?
Evankeliumit kirjoitettiin alun perin kreikaksi. Simon luetaan kahdentoista opetuslapsen joukkoon kaikissa synoptisissa evankeliumeissa. Markus (3:18) ja Matteus (10:4) antavat hänen epiteettinsä muodossa Kananaios tai Kananites, Luukas ja Apostolien teot (1:13) Zelotes. Molempien juurena on hepreankielinen sana qana, joka merkitsee "kiihkomielistä"; näistä Luukkaan ilmaisu on puhtaampaa kreikkaa, Matteus ja Markus puolestaan vääntävät alkukielisestä sanasta kreikannoksen lähes sellaisenaan. Erheellisesti lisänimen on joskus tulkittu myös tarkoittavan kanaanilaista tai Kaanaan kaupungin asukasta (kieliopillisesti se ei kuitenkaan voi pitää paikkaansa).
Mutta evankeliumit eivät juuri muuta kuin luetteloi Simon Kiivailijan. Katolinen traditio tosin spekuloi hänen saattaneen olla yksi Jeesuksen veljistä, jonka nimi myös oli Simon (Mark. 6:3). Kutsumanimen alkuperä jää hämärän peittoon. Jumaluusoppineet ja raamatuntutkijat ovat esittäneet erilaisia arvioita sen juurista.
Selootit olivat juutalaisia kapinallisia, jotka nousivat aseelliseen vastarintaan roomalaismiehittäjiä vastaan ensimmäisessä juutalaissodassa (66 - 70), osin uskonnollisen kiihkomielisyyden motivoimina. Simoniin viittaaminen Zelotes-nimellä avaa mahdollisuuden sille oletukselle, että hänkin saattoi kuulua roomalaisia vihaavaan poliittiseen kuppikuntaan. Varsinaisena ryhmänä selootit kuitenkin nousivat vasta juutalaissodan alla, kolmisenkymmentä vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Lienee tietysti vallan mahdollista, että hän otti osaa kapinaan vasta tuolloin; evankeliumithan on kaikki kirjoitettu vasta juutalaissodan jälkeen. Kapinamieltä toki muhi Juudeassa jo aiemminkin. (Esimerkiksi pitkäperjantaina pahamaineista kuuluisuutta saavuttanut "rosvo" Barabbas oli useiden raamatuntutkijoiden mukaan juuri kapinallinen ryöstelijä-kurkunleikkaaja.)
Jos Jeesuksen lähimpien seuraajien joukkoon kuului aseellisesta kansannoususta haaveilevia tulisieluja, hänen Pilatukselta saamansa ristiinnaulitsemistuomio Jerusalemissa muuttuu ymmärrettävämmäksi, vaikka nasaretilainen itse olisikin saarnannut ehtimästä ehdittyään rauhan ja lähimmäisenrakkauden sanomaa.
Muitakin tulkintoja on esitetty. Simon saattoi edustaa farisealaista juutalaisuuden haaraa, joka varjeli kiivaudella Mooseksen lain yksityiskohtaisen tarkkaa noudattamista. Kysymys Jeesuksen suhteesta Mooseksen lakiin on ikivanha teologinen keskustelunaihe. Erityisesti vuorisaarnassa hän toisaalta hylkää lain kirjaimen, toisaalta taas vaatii entistä lujempaa pysymistä sen hengessä, sydämen kääntymistä. On täysin mahdollista, jopa todennäköistä, että hänenkaltaisensa kiertävä saarnaaja ja uskonuudistaja veti puoleensa myös "nykyajan lepsuiluun" tympääntyneitä laki-intoilijoita.
Toki miekkonen saattoi olla vain poikkeuksellisen ärhäkkä luonne ja nopea suuttumaan. Mutta Jeesus toivotti silti myös hänet omiensa joukkoon, ja ehkä auttoi häntä lempeästi suuntaamaan energisyytensä johonkin rakentavampaan kuin riitelyyn.
Ortodoksisen kirkon piirissä esiintyy perimätieto, jonka mukaan Kaanaan häät (Joh. 2:1-11) olisivat olleet juuri kyseisen Simonin häät. Johanneksen mukaan Jeesus teki siellä ensimmäisen ihmetekonsa muuttamalla veden viiniksi. Simoniin tämä teki niin valtavan vaikutuksen, että hän hylkäsi nuorikkonsa ja perheensä ja kotinsa ja lähti seuraamaan Herraa yhtenä tämän kiihkeimmistä oppilaista. Tämä liittynee yllä esitettyyn virhetulkintaan Kananaios-sanan merkityksestä.
Yhden ehdotuksen mukaan Simon Kiivailija saattoi olla sama mies kuin Jerusalemin toinen piispa Simeon, Klopaksen poika. Tämä nimitettiin virkaansa, kun hänen edeltäjänsä, Jeesuksen veli Jaakob, oli murhattu juutalaissodan aikana roomalaisten valloitettua pääkaupungin. Piispa Simeon tunnetaan kamppailustaan orastavan kristinuskon juutalaistamispyrkimyksiä vastaan, mikä kukaties olisi saattanut johtaa Kiivailija-lisänimen syntyyn. Lopulta roomalaiset ristiinnaulitsivat hänetkin mahdollisesti vuonna 107. Jos hän oli sama mies kuin Jeesuksen opetuslapsi Simon, hänen täytyi olla jo sangen kunnioitettavassa iässä.
Varmoja tietoja Jeesuksen opetuslapsien kohtaloista evankeliumeihin kirjattujen tapahtumien jälkeen ei ole, mutta heidän ympärilleen on syntynyt rikas pyhimyslegendojen ja -kulttien traditio. Simon Kiivailijankin sanotaan vaihtelevasti tehneen lähetystyötä ensimmäisen helluntain jälkeen Mauritaniassa Pohjois-Afrikassa, Armeniassa ja Persiassa tai jopa Britanniassa. Legendoissa apostolit kohtasivat aina poikkeuksellisen julmia marttyyrikuolemia, ja Simoninkin kerrotaan tulleen sahatuksi kahtia. Tämän vuoksi hänet on usein kuvattu sahan kanssa, ja hieman ironisesti hän on katolisessa kirkossa sahamiesten suojeluspyhimys.
Evankeliumit kirjoitettiin alun perin kreikaksi. Simon luetaan kahdentoista opetuslapsen joukkoon kaikissa synoptisissa evankeliumeissa. Markus (3:18) ja Matteus (10:4) antavat hänen epiteettinsä muodossa Kananaios tai Kananites, Luukas ja Apostolien teot (1:13) Zelotes. Molempien juurena on hepreankielinen sana qana, joka merkitsee "kiihkomielistä"; näistä Luukkaan ilmaisu on puhtaampaa kreikkaa, Matteus ja Markus puolestaan vääntävät alkukielisestä sanasta kreikannoksen lähes sellaisenaan. Erheellisesti lisänimen on joskus tulkittu myös tarkoittavan kanaanilaista tai Kaanaan kaupungin asukasta (kieliopillisesti se ei kuitenkaan voi pitää paikkaansa).
Mutta evankeliumit eivät juuri muuta kuin luetteloi Simon Kiivailijan. Katolinen traditio tosin spekuloi hänen saattaneen olla yksi Jeesuksen veljistä, jonka nimi myös oli Simon (Mark. 6:3). Kutsumanimen alkuperä jää hämärän peittoon. Jumaluusoppineet ja raamatuntutkijat ovat esittäneet erilaisia arvioita sen juurista.
Selootit olivat juutalaisia kapinallisia, jotka nousivat aseelliseen vastarintaan roomalaismiehittäjiä vastaan ensimmäisessä juutalaissodassa (66 - 70), osin uskonnollisen kiihkomielisyyden motivoimina. Simoniin viittaaminen Zelotes-nimellä avaa mahdollisuuden sille oletukselle, että hänkin saattoi kuulua roomalaisia vihaavaan poliittiseen kuppikuntaan. Varsinaisena ryhmänä selootit kuitenkin nousivat vasta juutalaissodan alla, kolmisenkymmentä vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Lienee tietysti vallan mahdollista, että hän otti osaa kapinaan vasta tuolloin; evankeliumithan on kaikki kirjoitettu vasta juutalaissodan jälkeen. Kapinamieltä toki muhi Juudeassa jo aiemminkin. (Esimerkiksi pitkäperjantaina pahamaineista kuuluisuutta saavuttanut "rosvo" Barabbas oli useiden raamatuntutkijoiden mukaan juuri kapinallinen ryöstelijä-kurkunleikkaaja.)
Jos Jeesuksen lähimpien seuraajien joukkoon kuului aseellisesta kansannoususta haaveilevia tulisieluja, hänen Pilatukselta saamansa ristiinnaulitsemistuomio Jerusalemissa muuttuu ymmärrettävämmäksi, vaikka nasaretilainen itse olisikin saarnannut ehtimästä ehdittyään rauhan ja lähimmäisenrakkauden sanomaa.
Muitakin tulkintoja on esitetty. Simon saattoi edustaa farisealaista juutalaisuuden haaraa, joka varjeli kiivaudella Mooseksen lain yksityiskohtaisen tarkkaa noudattamista. Kysymys Jeesuksen suhteesta Mooseksen lakiin on ikivanha teologinen keskustelunaihe. Erityisesti vuorisaarnassa hän toisaalta hylkää lain kirjaimen, toisaalta taas vaatii entistä lujempaa pysymistä sen hengessä, sydämen kääntymistä. On täysin mahdollista, jopa todennäköistä, että hänenkaltaisensa kiertävä saarnaaja ja uskonuudistaja veti puoleensa myös "nykyajan lepsuiluun" tympääntyneitä laki-intoilijoita.
Toki miekkonen saattoi olla vain poikkeuksellisen ärhäkkä luonne ja nopea suuttumaan. Mutta Jeesus toivotti silti myös hänet omiensa joukkoon, ja ehkä auttoi häntä lempeästi suuntaamaan energisyytensä johonkin rakentavampaan kuin riitelyyn.
Ortodoksisen kirkon piirissä esiintyy perimätieto, jonka mukaan Kaanaan häät (Joh. 2:1-11) olisivat olleet juuri kyseisen Simonin häät. Johanneksen mukaan Jeesus teki siellä ensimmäisen ihmetekonsa muuttamalla veden viiniksi. Simoniin tämä teki niin valtavan vaikutuksen, että hän hylkäsi nuorikkonsa ja perheensä ja kotinsa ja lähti seuraamaan Herraa yhtenä tämän kiihkeimmistä oppilaista. Tämä liittynee yllä esitettyyn virhetulkintaan Kananaios-sanan merkityksestä.
Yhden ehdotuksen mukaan Simon Kiivailija saattoi olla sama mies kuin Jerusalemin toinen piispa Simeon, Klopaksen poika. Tämä nimitettiin virkaansa, kun hänen edeltäjänsä, Jeesuksen veli Jaakob, oli murhattu juutalaissodan aikana roomalaisten valloitettua pääkaupungin. Piispa Simeon tunnetaan kamppailustaan orastavan kristinuskon juutalaistamispyrkimyksiä vastaan, mikä kukaties olisi saattanut johtaa Kiivailija-lisänimen syntyyn. Lopulta roomalaiset ristiinnaulitsivat hänetkin mahdollisesti vuonna 107. Jos hän oli sama mies kuin Jeesuksen opetuslapsi Simon, hänen täytyi olla jo sangen kunnioitettavassa iässä.
Varmoja tietoja Jeesuksen opetuslapsien kohtaloista evankeliumeihin kirjattujen tapahtumien jälkeen ei ole, mutta heidän ympärilleen on syntynyt rikas pyhimyslegendojen ja -kulttien traditio. Simon Kiivailijankin sanotaan vaihtelevasti tehneen lähetystyötä ensimmäisen helluntain jälkeen Mauritaniassa Pohjois-Afrikassa, Armeniassa ja Persiassa tai jopa Britanniassa. Legendoissa apostolit kohtasivat aina poikkeuksellisen julmia marttyyrikuolemia, ja Simoninkin kerrotaan tulleen sahatuksi kahtia. Tämän vuoksi hänet on usein kuvattu sahan kanssa, ja hieman ironisesti hän on katolisessa kirkossa sahamiesten suojeluspyhimys.