Kävelyhetki kauniilla kynttilöin valaistulla hautausmaalla, ehkä sukulaisen haudalle, voi olla perinteessämme. Tai voimme harrastaa omaan lapsuuteeni kuuluvaa kiehtovaa tapaa tavata vanhaan hautakiveen kirjoitettua nimeä ja miettiä millainen elämä on ollut juuri tällä ihmisellä. Kun kerromme jo edesmenneiden elämästä, kerromme samalla ihmisen todellisuudesta: syntymästä, elämästä sen iloineen, suruineen, selviämisineen, lopulta kuolemasta ja toivosta elämän jatkumisesta hyvän Jumalan luona. Annamme lapselle mahdollisuuden turvallisesti pohtia, kysyä, muodostaa suhdettaan sanoihin ja tunteisiin, joita elämä vääjäämättä tuo yhä uudelleen kohdattavaksi.”