Mies uskoi, mitä Jeesus hänelle sanoi, ja lähti. Jo kesken matkan tulivat hänen palvelijansa häntä vastaan ja kertoivat pojan parantuneen. Mies kysyi heiltä, mihin aikaan poika oli alkanut toipua, ja he sanoivat: "Eilen seitsemännellä tunnilla* kuume hellitti." Silloin isä ymmärsi, että se oli tapahtunut juuri silloin, kun Jeesus sanoi hänelle: "Poikasi elää", ja hän ja koko hänen talonsa väki uskoivat Jeesukseen.

(Joh. 4:46-53)

* * *

Kuninkaan virkamiehen hätä sairaan lapsensa puolesta oli niin suuri, että hän lähti noin 40 kilometrin matkalle vuoristoon. Toisin kuin Kapernaumin sadanpäämies, hän pyytää Jeesusta tulemaan kotiinsa parantamaan pojan. Jeesus sanoi: ”Te ette usko, ellette näe tunnustekoja ja ihmeitä.” Isän hätä on niin suuri, että hän ei ota nokkiinsa eikä ala väittelyyn uskonsa vahvuudesta tai heikkoudesta. Jeesuksen vastaus on uutta luova sana. Jeesus vastaa: ”Poikasi elää,” ja kuten tiedämme, paraneminen alkoi Jeesuksen sanojen myötä. Kun isä lähti liikkeelle, hän lähti rivakasti ja päättäväisesti. Jeesuksen parantavien sanojen jälkeen Isän luottamus Jeesukseen oli niin suuri, että enää ei ollut kiire. Jeesuksen kohtaamisen tuomasta rauhasta on evankeliumeissa upeita esimerkkejä, kuten Maria Magdalena Simonin talossa, publikaanien esimies Sakkeus tai aviorikoksesta syytetty nainen Joh. 8:ssa. Kaikki he löysivät rauhan Jeesuksen lähellä. Jokainen meistä voi löytää rauhan Jeesuksen lähellä, ensimmäisen kerran, tai joka päivä ja ilta uudelleen. Se tapahtuu niin, että mielessäsi rukoilet: ”Herra, auta minua.” Tai, jos vähän pitemmin, niin ”Herra auta minua luopumaan kaikesta, mikä minua kiusaa. Herra, anna anteeksi. Anna minulle rauha sinun lähelläsi.”

Kuninkaan virkamies on esimerkki kuinka Jumala toimii kutsuessaan ihmisiä evankeliumin yhteyteen. Usein jokin vaikea asia vetää noin kuvainnollisesti sanottuna maton jalkojen alta. Kokonaan oma lukunsa on täysin epäoikeudenmukaiselle tuntuva kokemus, vaikkapa nuoren, parhaassa vedossaan olevan ihmisen äkillinen kuolema. Meille inhimillisesti selittämättömien asioiden kanssa ei ole muuta mahdollisuutta kuin huutaa tuskaansa, mutta silloinkin elävän Jumalan edessä.

Psalmi 130

Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.
Herra, kuule minun ääneni, tarkatkoot sinun korvasi rukoustani.

Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit,
Herra, kuka silloin kestää?
Mutta sinun on armo, sinä annat anteeksi, että me eläisimme sinun pelossasi.

Minä odotan sinua, Herra,
odotan sinua koko sielustani
ja panen toivoni sinun sanaasi.
Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua, hartaammin kuin vartijat aamua.

Israel, pane toivosi Herraan!
Hänen armonsa on runsas,
hän voi sinut lunastaa.
Hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä.

* * *

Tänään on Uskonpuhdistuksen muistopäivä. Lutheria olivat alkaneet hiertää 1400-1500-lukujen vaihteen kirkon epäkohdat. Kun Luther naulasi Wittenbergin kirkon oveen teesinsä, hän ei pyrkinyt perustamaan uutta kirkkoa tai kirkkokuntaa. Lutherin tärkeimpiä uudistuksia olivat jumalanpalveluksen kääntäminen kansankielelle, Saksassa saksankielelle, Suomessa suomenkielelle. Vuonna 1548 syntyi suomenkielinen Uusi testamentti ja 1642 koko Raamattu. Uskonpuhdistus toi tullessaan innon levittää lukutaitoa, täytyihän jokaisen voida kyetä lukemaan pelastuksesta ihan itse! Kuopion edellinen piispa Wille Riekkinen kysyy monesti: ”Ymmärrätkö, mitä luet?” Tai: ”Ymmärrätkö, mitä kuulet?” Tai: ”Onko papin puheessa mitään tolkkua?” En tiedä, onko tolkkua, mutta ainakin tämä on olevinaan kansankielellä, eli suomeksi. Lutherin kääntymykseen johtanut raamatunkohta oli Roomalaiskirjeen 1:17: "Uskosta vanhurskas saa elää." Lutherin pääperiaate oli, että messu ei ole uhri, vaan kiitos Jumalalle ja uskovien yhteys. Messu ei ole uhri, jolla lepytetään Jumalaa, koska häntä ei tarvitse lepyttää, eikä se liioin ole lahjojen tuomista, ikään kuin Jumalalle täytyisi antaa jotakin, sillä ihmisellä ei ole mitään tuotavaa Jumalalle, hän voi vain vastaanottaa.

Todellisessa hädässä Jeesuksen puoleen kääntyviä Hän ei torju. Ei tarvita suurta uskoa Jumalaan, vaan uskoa suureen Jumalaan. Jumalalle mikään ei ole mahdotonta eikä kukaan ole toivoton. Ratkaisevaa ei ole usko, vaan uskon kohde. Emme tule autuaiksi uskolla vaan sen perusteella, mitä Jeesus on tehnyt ja tekee.

Vielä vuoteen 1523, Luther sijoitti kirjoituksessaan "Seurakunnan jumalanpalvelusjärjestyksestä” evankeliumin julistamisen jumalanpalveluksen keskeiseksi kohdaksi. Suora lainaus: ”Kristillisen seurakunnan ei pidä koskaan kokoontua ilman, että samalla saarnataan Jumalan sanaa ja rukoillaan, vaikka kuinka lyhyesti.” Tämä tässä vaiheessa noin 493 vuotta vanha ajatus olkoon edelleen eräs ohjenuoramme!