Star Wars VII: The Force Awakens

Joulu tuli monelle etuajassa, kun uusi Tähtien sota rysähti leffateattereihin. Jatkoa legendaariseen asemaan nousseelle, rakastetulle tieteissaagalle on odotettu kuin kuuta nousevaa. Kaikki innokkaimmat tietysti änkesivät jo ensi-iltaan valosapeleidensa ja stormtrooper-maskiensa kanssa. Samalla fanipoikien ja -tyttöjen rintapieliä kalvoi epäilys: entäs jos tästä tulee samanlainen katastrofi kuin viisitoista vuotta sitten ilmoille pullahtaneesta prequel-pökäleestä? Semminkin, kun George Lucas oli myynyt Star Warsin oikeudet Mikki Hiirelle ja vetäytynyt kieriskelemään rahoissaan jonnekin Voiman selän taa.

Oma odotukseni oli laimeaa, sillä tunsin repivää sisäistä ristiriitaa Voiman valon ja pimeyden välillä. Mutta palataan siihen myöhemmin.

Hra Hiiri oli antanut uuden filmitrilogian ensimmäisen osan J. J. Abramsin vastuulle. Kyseinen herrasmies rebuuttasi pari vuotta sitten toisen Star-alkuisen, klassisen scifi-brändin eli Star Trekin parin elokuvan voimin. Ne ovat saaneet ihan hyvän vastaanoton, vaikka vievätkin perinteikkäässä kaanonissaan rypenyttä dinosaurusta aika uusille urille. Ei siis mikään ihme, että uutta Tähtien sotaa uskallettiin odottaa varovaisen toiveikkaasti, wookiee-viikset väpättäen.

Mitä siis saatiin, kun kolmekymmentä vuotta ja risat kestänyt odotus jatkosta Jedin paluulle (1983) vihdoin päättyi?

Star Wars Episode VII: The Force Awakens (2015) starttaa sekin kronologisesti kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin. [Käynnistetään propaganda.] Inhat kapinasaastat murhasivat lempeän keisari Palpatinen ja tuhosivat galaktista rauhaa vartioivan Kuolemantähden. Nyt galaksia hallitsee Uusi tasavalta, joka rahoittaa terroristijärjestö "Vastarinnan" sijaissotaa Galaktisen Imperiumin perillistä, kunniakasta Ensimmäistä Järjestystä, vastaan. Järjestyksen uljaat iskujoukot etsivät pääpahis Luke Skywalkeria, viimeistä jediritaria, joka on lähtenyt maanpakoon. [Propagandalähetys päättyy.]

Liiemmin juonta spoilaamatta voidaan kuitenkin todeta, että se harhailee jossakin alkuperäiselle Tähtien sodalle kunniaa tekevän hatunnoston ja laiskan käsikirjoituksen välimaastossa. Episodi VII:n tarina kun seurailee lähes hiilikopion tarkasti sitä ihka ensimmäistä Star Warsia (1977). Stormtrooperit ja mustaan kauneusnaamioon puettu pahis etsivät aavikkoplaneetalta droidia, joka päätyy "sattumalta" Voimassa vahvan nuoren sankari(ttare)n luokse. Sitten on edessä pako legendaarisella Millennium Falconilla, matka kohden liittolaisten tukikohtaa, planeettoja tuhoava superase, sankarittaren sieppaus ja pelastusretki sekä X-siipihävittäjillä toteutettu uskalias hyökkäys superasetta vastaan.

Kyllähän näillä elementeillä tietysti tuttu ja turvallinen Tähtien sota -tunnelma saavutetaan! Päähenkilöt, romunkerääjä Rey (Daisy Ridley) ja takkinsa kääntävä iskujoukkojen sotilas Finn (John Boyega), ovat aika sympaattisia hahmoja, joiden nyyppätasoa ja märkäkorvaisuutta korostetaan paksuilla kynänvedoilla. Soihdun siirtäminen uudelle sukupolvelle hoidetaan ihan tyylillä, kun wanhat eeppiset sankarit Han Solo (Harrison Ford), Leia Organa (Carrie Fisher), Chewbacca (Peter Mayhew/Joonas Suotamo) ja Luke Skywalker (Mark Hamill) ilmestyvät kuvioihin. Hyvin salakuljettaja-Solo jaksaa vielä painaa ja panna kylmäksi pahiksia, vaikka onkin jo harmaa pantteri.

Tarina käynnistyy sopivan maalauksellisesti, mutta vauhtiin päästyään syöksytään aika hengästyttävää tahtia vauhdikkaasta toimintakohtauksesta toiseen. Rytmitys ei olisi kärsinyt muutamasta suvantokohdasta. Elokuvan mittaan on ahdettu ehkä jopa rahtunen liikaa asiaa ja tapahtumaa, mutta eipä katsoja ehdi haukottelemaan missään vaiheessa.

Visuaalisesti homma on hoidossa, ja elokuva on selvästi lähempänä alkuperäisten Star Warsien realistisen rähjäistä sotaa ja rajaseutujen kurjuutta kuin prequel-trilogian epärealistista karkki-CGI:tä. Vieraat muukalaismaailmat ovat hillittyjä - eivät erityisen mieleenpainuvia, mutta ajavat asiansa. Erilaiset alien-örkit ovat ihan hauskoja, ja tehosteet juuri sopivan napsakoita, jotteivät hypi Lucas-tyyliin silmille ("Katso, näin paljon merkityksetöntä kökköä osaan mättää ruudulle yhtä aikaa!"). Se pakollinen valosapelitaistelu on mukana, mutta tyylikkäästi toteutettuna ilman överiksi vedettyjä koreografioita. Se näyttää ja tuntuu raivokkaalta ja epätoivoiselta, ja ottelijat ovat vielä aloittelijoita ikonisten astaloidensa käsittelyssä.

Kuulostaa tähän mennessä hirmu hyvältä? Suunnilleen Han Solon ja Chewbaccan ensiesiintymiseen saakka katsoja pysyykin aika hurmoksellisissa tiloissa: tämähän tuntuu Star Warsilta, eikä ollenkaan siltä esiosalta! Tunnelma on korkealla. Vähitellen mieleen alkaa kuitenkin hiipiä epäröintiä: tässäkö tämä nyt kaikkineen on? Kuinka... epäoriginellia.

Kyllähän menoon pääsee mukaan, mutta kolmenkymmenen kadotetun vuoden tapahtumia ei juuri taustoiteta edes sivulauseissa. Missä nyt ollaan, keitä nuo tyypit ovat, mikä on tilanne noin niin kuin ylipäätään? Miksi ensimmäiselle Tähtien sodalle flirttaillaan niin, että oma luonne uhkaa hukkua? Ei kai taas yksi planeettoja tuhoava superase, jonka toimintaidea on jopa Tähtien sodan tieteisfantasiassa aika kökkö? Ja kuka idiootti antaa pääpahikselle nimeksi Snoke?

Se on tietysti aika pientä nillitystä. Pääasiat ovat kunnossa, ja tuttuudestaan vai pitäisikö sanoa perinteikkyydestään huolimatta Episodi VII seisoo kyllin tukevasti omilla jaloillaan.

Mutta kun kaikki tämä on jo tehty, ja paremmin.

Kun Mikki Hiiri eli Disney osti Star Warsin oikeudet George Lucasilta vuonna 2012, se sai paljon, paaaljon enemmän kuin ne kolme hyvää ja kolme vähemmän hyvää elokuvaa. Ensimmäisen Star Warsin julkaisusta lähtien elokuvasarjan maailmaan on syntynyt äärettömän rikas mytologia, joka koostuu kirjaimellisesti sadoista kirjoista, sarjakuvaeepoksista, spinoff-tv-sarjasta, jopa tietokonepeleistä. Tästä neljänkymmenen vuoden aikana rakentuneesta valtavasta materiaalista on käytetty nimitystä Expanded Universe eli EU. Lukuisat kirjailijat ovat uutterasti taustoittaneet Tähtien sodan universumia ja jatkaneet saagaa Jedin paluun jälkeiseen aikaan - sekä kertoneet seikkailuista kauan, kauan ennen elokuvien tapahtumia. Expanded Universe on lyhyesti sanottuna tehnyt Tähtien sodasta uskottavan, koherentin, hengittävän maailman., jolla on oma, pitkä historiansa ja enemmän sisältöä kuin tarpeeksi.

Disneyllä olisi ollut upea mahdollisuus jatkaa tätä rautaista perintöä, mutta sen sijaan Mikki Hiiri näki vain helpon tavan tehdä kyhnyä. Dollarinkuvat silmissään siimahäntä vajosi pimeälle puolelle ja julisti kylmästi, että koko EU heitettäisiin romukoppaan. Vuosikymmenten traditio tuhottaisiin, jotta käsikirjoittajat saisivat aloittaa puhtaalta pöydältä. Tähtien sodan fanikunta heristeli tyrmistyneinä ja pyhää vihaa uhkuen Darth Vader -kakkulapioitansa, minä etulinjassa muiden joukossa. Kirottu jyrsijä, kun viet minulta amiraali Thrawnin, Mara Jaden ja yuuzhan vongit! Kautta keisarin mustien luiden!

Mikki Hiiren karu periaatepäätös jätti Star Wars -universumin ontoksi ja tyhjäksi paikaksi. Nyt sitä on taas ryhdytty täyttämään uudella oheistöhnällä. Ja empimättä osa uusista seikkailuista tulee varmasti olemaan ihan passeleita. Kurjalta tämä silti tuntuu. Monet Episodi VII:n juonielementeistä kun on häikäilemättä nyysitty suoraan Expanded Universen kirjoittajien ideoista. Hanin ja Leian poika, joka kääntyy Voiman pimeälle puolelle... Luke Skywalkerin maanpako... hyperavaruuteen mällinsä ampuva superase... Han Solon harharetket lapsensa menettämisen jälkeen... kaikki on jo koettu. Ja osana eheämpää, parempaa, uskottavampaa jatkumoa. Uusi taustoitus, jota elokuvalle on nyt kynäilty, tuntuu naivistiselta ja typerältä verrattuna Uuden tasavallan kasvukipuihin, joita uskolliset lukijat (minäkin) saivat vuosikymmenten varrella seurata. Expanded Universen laajuuteen mahtuu paljon kakkaa, mutta myös runsaasti unohtumattomia ja rakkaita kertomuksia.

Siksi minulle uusi Star Wars on "pelkkää" hyvää fanfictionia. Gilad Pellaeonista ja KOTORista en luovu!

Mutta jos unohdetaan dogmaattis-fundamentalistinen fanipoikailu ja katsotaan uutta leffaa ihan puhtaasti sen omien ansioiden kautta, viivan alle tulostuu reippaasti plussan puolelle kallistuva kokonaisuus. Star Wars: The Force Awakens näyttää ja tuntuu Tähtien sodalta ja on vallan onnistunut jatko maailmankaikkeuden suurimmalle avaruusseikkailulle. Eikä siinä ole sekuntiakaan Jar Jar Binksiä!

Jos ne vain olisivat käyttäneet sitä parempaa lähdemateriaalia...

Arvosana: ****