Ulla Halttunen
Kuka olet:
Ulla Halttunen, 48-vuotias vaimoihminen Tampereen Nekalasta
Mitä teet työksesi:
Olen pappi ja työskentelen Kansan Raamattuseurassa Krito-työn (Kristillisen toipumistyön) koordinaattorina, matkasaarnaajana ja musikanttina.
Kauanko olet harrastanut valokuvausta:
Ajoittain nuoresta lähtien, ”vakavammin” ja tiiviimmin syksystä 2012.
Mitä sinulle kuvaaminen merkitsee:
Maailman katselemista eri näkökulmista, ihmettelemistä, rentoutumista, uppoutumista, iloa, halua jakaa sitä mitä näkee.
Kerro hengellisestä taustastasi:
Olen kasvanut äitini hengellisen kodin Kansan Raamattuseuran yhteydessä, käynyt Vivamon rippikoulun ja ollut aktiivinen KRS:n opiskelijatyössä aikanaan. Tämän taustan olen kokenut läheiseksi, lämpimäksi, avaraksi ja armolliseksi. Kotiseurakuntani Pyynikin jumalanpalvelus tuli myös aikanaan tutuksi, sillä olin kouluaikaan ahkerasti vapaaehtoisena kolehdinkerääjänä.
Mitä usko sinulle merkitsee:
Usko on lahja, jonka olen saanut Jumalalta. Se on arvokasta perintöä, jonka olen kotoa saanut ja johon olen kasvanut. Se on elämänasenne ja tapa katsoa maailmaa. Usko on salaisuus. Uskon, koska olen kuolevainen.
Miten luonnehtisit itseäsi kristittynä:
Ainakin toivon olevani lempeä, armollinen, iloinen - ja ettei pipa kauheesti kiristä.
Miten kuvan ja tekstin yhteys syntyy:
Kuva tuo mieleen jotakin, jonka olen kuullut, lukenut, joka on matkan varrella mieleeni tarttunut. Tuoreen rinnalle voi kaivaa tekstivarastosta esiin jotakin vanhaa ja arvokasta.
Mitä haluat sanoa kuvillasi:
Katsele, kuuntele rauhassa, tee omia löytöjä vapaasti.
Johdantolauseesi:
Herran haltuun
Kun olin pieni ja menin nukkumaan, meillä sanottiin: Hyvää yötä, Herran haltuun! Siitä tuo Herran haltuun on jäänyt jokapäiväiseen ja laajempaan käyttöön. Se muistuttaa myös luottamisesta, mikä on välillä kovin vaikeaa: että kaiken voi viime kädessä jättää suurempiin käsiin – eli Herran haltuun.
Kiitos, Ulla, ihanista, hoitavista, monin tavoin, kuvista.