Kirjahylly
Oletko lukenut loistavan kirjan, joka vaikutti, kosketti, nauratti, itketti tai peräti muutti elämäsi? Älä jätä sitä pölyttymään kirjahyllyysi - kerro siitä meille muillekin!
16.4.2013 19.47
Kolmannen valtakunnan salaisuus
Vaihtoehtoinen historia on aina kertomus nykypäivän todellisuudesta.
Arvostelijana: Matti Etelänsaari
Entä jos natsi-Saksa olisikin voittanut toisen maailmansodan? Millainen Euroopasta ja koko maailmasta olisi tullut?
Tuskin mistään muusta maailmanhistorian tapahtumasta on luotu yhtä paljon vaihtoehtoisesti eteneviä spekulaatioita kuin toisesta maailmansodasta. Se on ymmärrettävää: niinkin järisyttävä osa yhteistä historiaamme on vielä vahvasti muistoissamme, sen kokeneet ihmiset vielä joukossamme. Ne pahuuden voimat, jotka pääsivät valloilleen noina vuosina, aiheuttivat mittaamatonta hävitystä, ennen kuin tuhoutuivat omaan mahdottomuuteensa. Mutta entä jos olisikin käynyt toisin - jos Adolf Hitler olisi voittanut kampanjansa ja alistanut Euroopan hakaristilipun alle?
Robert Harrisin Kolmannen valtakunnan salaisuus (Fatherland, 1992) leikittelee tällaisella lähtökohdalla. Harrisin dekkari sijoittuu Suur-Saksan pääkaupunkiin Berliiniin, vuoteen 1964. Kun natsivaltakunta valmistautuu Führerinsä 75-vuotissyntymäpäiviin, rikospoliisin etsivä Xavier March saa tutkittavakseen korkea-arvoisen natsipampun kuolemantapauksen. Marchin kumppaniksi lyöttäytyy pian amerikkalainen journalisti Charlotte Maguire, jonka kanssa hän tekee pian yllättävän ja pahaenteisen havainnon: joku eliminoi järjestelmällisesti natsijohtajia, jotka olivat läsnä Wannseen konferenssissa vuonna 1942. Historiansa tuntijat muistavat, mistä hirvittävyydestä kyseisessä kokouksessa tehtiin päätöksiä, ja tämä hirmuteko toimii myös koko kertomuksen punaisena lankana.
Dekkarina Kolmannen valtakunnan salaisuus kulkee aika perinteisiä linjoja. March on karhean rikostutkijan arkkityyppi, eikä väistämätön romanssi nuoren jenkkineitokaisen kanssa varmaankaan tule kenellekään yllätyksenä. Berliini on rujo, ja siellä sataa aina. Mukaan mahtuu niin salaliittoja, petoksia, pakomatkoja ja muuta salapoliisiromaanien vakiotavaraa.
Jos kyse olisi vain tavallisesta rikosromaanista, ei lukijalle olisi jäänyt järin suuria elämyksiä. Mutta Harrisin mielikuvitusta kutkuttava miljöö pelastaa tilanteen, eikä kliseisiin tule juuri kiinnitetyksi huomiota. Ovelasti sivulauseissa pudotellut tiedonmuruset maailman nykytilasta (vuonna -64) jättävät nälkäiseksi: tästä haluaisi kuulla paljon enemmänkin! Gestapo valvoo ihmisten elämää Suur-Saksassa, fasistiset aatteet vahvistuvat Yhdysvalloissa, loputon sissisota Uralin tuolla puolen nielee yhä Saksan herraskansan nuoria miehiä... Karmaisevinta tietysti on, miten natsien pöyristyttävimmät rikokset on onnistuttu salaamaan. Mutta ehkäpä kyse on sittenkin enemmän tavallisten ihmisten halukkuudesta "poissa silmistä, poissa mielestä" -asennoitumiseen kuin maailman suurimmasta peittelyoperaatiosta...? Se toimii tehokkaana ja armottomana muistutuksena "ei kuulu minulle" -ajattelun vaaroista itse kullekin.
En paljasta juonesta tämän enempää, en myöskään loppuratkaisusta. Sen sijaan suosittelen dekkareiden ja historian ystäviä kurkistamaan, millainen maailmasta olisi saattanut tulla, jos Aatu-sedän suunnitelmat olisivat menneet putkeen.
Arvosana: ****
Tuskin mistään muusta maailmanhistorian tapahtumasta on luotu yhtä paljon vaihtoehtoisesti eteneviä spekulaatioita kuin toisesta maailmansodasta. Se on ymmärrettävää: niinkin järisyttävä osa yhteistä historiaamme on vielä vahvasti muistoissamme, sen kokeneet ihmiset vielä joukossamme. Ne pahuuden voimat, jotka pääsivät valloilleen noina vuosina, aiheuttivat mittaamatonta hävitystä, ennen kuin tuhoutuivat omaan mahdottomuuteensa. Mutta entä jos olisikin käynyt toisin - jos Adolf Hitler olisi voittanut kampanjansa ja alistanut Euroopan hakaristilipun alle?
Robert Harrisin Kolmannen valtakunnan salaisuus (Fatherland, 1992) leikittelee tällaisella lähtökohdalla. Harrisin dekkari sijoittuu Suur-Saksan pääkaupunkiin Berliiniin, vuoteen 1964. Kun natsivaltakunta valmistautuu Führerinsä 75-vuotissyntymäpäiviin, rikospoliisin etsivä Xavier March saa tutkittavakseen korkea-arvoisen natsipampun kuolemantapauksen. Marchin kumppaniksi lyöttäytyy pian amerikkalainen journalisti Charlotte Maguire, jonka kanssa hän tekee pian yllättävän ja pahaenteisen havainnon: joku eliminoi järjestelmällisesti natsijohtajia, jotka olivat läsnä Wannseen konferenssissa vuonna 1942. Historiansa tuntijat muistavat, mistä hirvittävyydestä kyseisessä kokouksessa tehtiin päätöksiä, ja tämä hirmuteko toimii myös koko kertomuksen punaisena lankana.
Dekkarina Kolmannen valtakunnan salaisuus kulkee aika perinteisiä linjoja. March on karhean rikostutkijan arkkityyppi, eikä väistämätön romanssi nuoren jenkkineitokaisen kanssa varmaankaan tule kenellekään yllätyksenä. Berliini on rujo, ja siellä sataa aina. Mukaan mahtuu niin salaliittoja, petoksia, pakomatkoja ja muuta salapoliisiromaanien vakiotavaraa.
Jos kyse olisi vain tavallisesta rikosromaanista, ei lukijalle olisi jäänyt järin suuria elämyksiä. Mutta Harrisin mielikuvitusta kutkuttava miljöö pelastaa tilanteen, eikä kliseisiin tule juuri kiinnitetyksi huomiota. Ovelasti sivulauseissa pudotellut tiedonmuruset maailman nykytilasta (vuonna -64) jättävät nälkäiseksi: tästä haluaisi kuulla paljon enemmänkin! Gestapo valvoo ihmisten elämää Suur-Saksassa, fasistiset aatteet vahvistuvat Yhdysvalloissa, loputon sissisota Uralin tuolla puolen nielee yhä Saksan herraskansan nuoria miehiä... Karmaisevinta tietysti on, miten natsien pöyristyttävimmät rikokset on onnistuttu salaamaan. Mutta ehkäpä kyse on sittenkin enemmän tavallisten ihmisten halukkuudesta "poissa silmistä, poissa mielestä" -asennoitumiseen kuin maailman suurimmasta peittelyoperaatiosta...? Se toimii tehokkaana ja armottomana muistutuksena "ei kuulu minulle" -ajattelun vaaroista itse kullekin.
En paljasta juonesta tämän enempää, en myöskään loppuratkaisusta. Sen sijaan suosittelen dekkareiden ja historian ystäviä kurkistamaan, millainen maailmasta olisi saattanut tulla, jos Aatu-sedän suunnitelmat olisivat menneet putkeen.
Arvosana: ****
Eurooppa vuonna 1964. Huomatkaa Suur-Suomi!
Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi
Ei kommentteja