Tuntuu, että tällä tarinalla on monta alkua, mutta kerron niistä nyt vain muutaman.

Viime keväänä hyppäsin uuden asian äärelle, kun pääsin aloittamaan Suomen Lähetysseuran esikoulutuksen, tuttavallisemin eskarin. Kevään aikana sain paljon tietoa ja etenkin uutta ajateltavaa lähetystyöhön liittyen. Sanapari "minä ja lähetystyö", oli mielessä paljon. Aiemmin olin mieltänyt itseni lähettäjäksi ja vapaaehtoistyö lähetystyön parissa täällä kotikulmilla oli sydämelläni.

Samaan aikaan koin ja toisaalta jo paljon aiemmin olin kokenut, että naapurimaahamme Viroon liittyen moni asia ja kohtaaminen puhutteli minua. Pieni kipinä sisälläni syttyi ajatukselle, voisinko joskus tehdä esikoulutuksen myötä mahdollisen harjoittelun Virossa.

Monien asioiden vuoksi ehdin ajatella, että tällä tarinalla on loppu jo ennen varsinaista alkua. Tulin kuitenkin yllätetyksi ja siksi tätä kirjoitan.  Viinikkalaiset päättivät lähteä luomaan yhteyttä Talinnan läheisyydessä olevan Keilan Mikaelin seurakunnan kanssa. Nyt näyttää siltä, että olen matkalla kohti harjoittelujaksoa Keilassa. Olen innoissani mahdollisuudesta päästä tutustumaan elämään ja Kirkon työhön naapurimaassamme ja uudessa ystävyysseurakunnassamme.

Näiltä sivuilta voit tulevaisuudessa lukea ystävyysseurakuntamme kuulumisia. "Ääneen" pääsevät Virossa työskentelevät lähetit, Keilan seurakunnan työntekijät ja seurakuntalaiset, sekä toivottavasti myös innokkaat Viinikkalaiset. Myös minun tarinani jatkuu näillä sivuilla.

Voit antaa tukesi tälle työlle muistamalla asiaa rukouksin ja lähtemällä mukaan toimintaan.

Terveisin, Eveliina