Matkustaessani ensimmäisen kerran Viroon, olin 15 vuotias juuri rippikoulun käynyt nuori. Enpä silloin osannut odottaa, mitä kaikkea saankaan olla kokemassa vuosien kuluessa. Kiinnostukseni ja ystävyyteni Viroon on rakentunut ensimmäistä reissua seuranneista erilaisista pienistä visiiteistä eripuolille maata. Se, että olen lähdössä nyt työni kautta tähän lähetystyöhön liittyvään harjoitteluun, on asia, josta en erilaisissa elämänvaiheissani ole osannut tällaisenaan edes haaveilla.

Tähän asti omin paikkani lähetystyössä on ollut lähettäjänä toimimista. Olen keittänyt kirkkokahveja, askarrellut lähetystyön hyväksi myytäviä tuotteita ja muistanut lähetystyötä rukouksin. Innolla olen pitänyt lähetystyötä esillä ja kuunnellut kiinnostuneena lähettien kuulumisia eri puolilta maailmaa. Niin, tuon oman  rippikoulun jälkeen olen saanut olla jo monessa rippikoulussa mukana ohjaajan roolissa.

Kesäkuun lopulla sain olla kertomassa Virossa tehtävästä lähetystyöstä, seurakuntatyöstä sekä Keilan ja Eteläisen seurakunnan ystävyyssopimuksesta Isosaaren rippikoululaisille. Oli jännittävää ja innostavaa olla kertomassa työstä, johon saan itse syksyllä liittyä. Samalla mieleeni nousi kiitollisuus siitä polusta, jonka olen saanut kulkea ensimmäisestä Viron matkastani tähän hetkeen. Joka kerta kun olen Viron hankkeen äärellä, koen itsenikin yllättävää innostusta ja iloa, vaikka jalkani ovat vielä melko tukevasti kotimaan kamaralla.

Rippikoulutyö pitää sisällään paljon, se kätkee sisään ytimen, johon kaikki minulle tärkeä tiivistyy. Se on hyvän sanoman välittämistä käytännössä palvellen ja yhdessä ihmetellen. Keskiöön nousee lähimmäisen kanssa kuljettu matka, jossa matkakumppaninamme on itse Jeesus Kristus. Olen kiitollinen kaikesta yhteisestä ihmettelystä kesän rippileirillä. Samalla odotan jo innolla syksyn matkaa ja sen mukanaan tuomia kohtaamisia Keilassa ja Sauella.

Isosaaren kauniissa, veden ympäröimässä maisemassa palasin mielessäni keväiseen retkeen Keilan vesiputouksille. Keväällä suunnitelmat olivat alussa, Keilan putouksilla vasta aavistelin tulevaa. Kevään ja kesän aikana suunnitelma Viron jaksosta on elänyt ja konkretisoitunut kohti käytäntöä. Tuossa hetkessä mieleni hiljentyi, huolet ja kysymykset tulevasta lähtivät rukouksina lentoon ja sain pysähtyä ihmettelemään Jumalan rakkautta ja kiittämään tästä hetkestä sekä syksyyn liittyvistä suunnitelmista.

Iloisia ihmettelyn hetkiä Sinulle! Keilan ja Sauen alueiden syksyn toimintaa saa muistaa rukouksin.