Osa III: Monin aina hengellisempi?

Kuten aikaisemmissa tämän blogisarjan jutuissa totesin, uskonnollisia teemoja viljellään yllättävän usein ja monin eri tavoin tietokonepelien bittimaailmassa. Vaan kuinka käy, kun uskonto sotketaan mukaan pelaajien väliseen moninpeliin? Lyhynkäisyydessään jotakuinkin samoin kuin reaalimaailmassa, eli seurauksena nähdään niin lujittavaa liimaa kuin konfliktien laserlieskojakin.

Lähes kaikissa netin yli pelattavissa moninpeleissä pelaajien on mahdollista muodostaa erilaisia porukoita - kiltoja, liigoja ja sen sellaisia. Monet ovat löytäneet oman paikkansa mitä erilaisemmista viiteryhmistä - myös uskonnollisista, sillä taitaa olla pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että esimerkiksi tuhansien pelaajien nettiroolipeleistä löytyy vaikka kristittyjen uskovaisten oma kilta (tai useampi, siis niille, jotka eivät tahdo olla eriseuraisten puolipakanoiden kanssa tekemisissä edes virtuaalisesti!).

Tällaisen yhdistävän ja erottavan tekijän tarjoavat kuitenkin myös pelin täysin fiktiivisen viitekehyksen uskonnotkin, mikä kuulostaa kenties yllättävältä. Annan tästä esimerkin tutustuttamalla teidät taideteokseen nimeltä Eve Online.

Eve lanseerattiin 2003, eli se on saavuttanut pelimaailmassa jo sangen kunnioitettavan kymmenen vuoden iän. Kyseessä on massiivimoninpelattava roolipeli eli tuttavallisemmin mörppi. Toisin kuin useimmat nettiropet, Eve hylkää miekat ja taikurit ja vie pelaajansa kaukaiseen tulevaisuuteen. Taustatarinassa ihmiskunta on levittäytynyt etäiseen tähtisikermään, Uuteen Eedeniin, vakaan madonreiän muodostaman oikotien avulla. Kun se sitten romahtaa (yllätys), ihmiskunnan lapset jäävät eristyksiin. Tuhatvuotisten taantumien jälkeen erillään olevista siirtokunnista kasvaa takaisin tähtiaikaan teknisesti, etnisesti, kulttuurisesti ja uskonnollisesti hyvin erilaisia kansakuntia. Pilotin uraa aloittelevalle pelaajalle tarjotaan mahdollisuus valita alter egokseen yksi neljästä kansakunnasta.


Eve on sikäli ainutlaatuinen mörppi, että kaikki sen kymmenettuhannet pelaajat jakavat yhden ja saman palvelimen. Pelimaailma koostuu tuhansista tähtijärjestelmistä, joista osa on poliisivoimien valvomaa turvallista seutua ja osa taas "nollanollaa", avaruuden villiälänttä, jossa pelaajien muodostamat mahtavat liittokunnat käyvät raakaa sotaa toisiaan vastaan. Koko Even talous myös pyörii puhtaasti pelaajavetoisesti ja noudattaa hyvin oikeaoppisesti inflaation, deflaation ja muiden makrotalouden lainalaisuuksien sääntöjä. Kaiken kaikkiaan kyseessä on hengästyttävän syvällinen ja monimuotoinen elämys.

Pelaajien joukosta löytyy niin kasuaaleja "peliähän tämä vain on" -chattailijoita kuin kovan linjan roolipelaajiakin. Nämä jälkimmäiset suhtautuvat Eveen kuin mihin tahansa "perinteiseen" pöytäroolipeliin. Oman Eve-urani aikana lukeuduin jälkimmäiseen joukkoon, sillä eläytyminen muiden samanmielisten kanssa pelimaailman tapahtumiin oli paljon mielekkäämpi kokemus kuin pelkkä suoritusmielessä hoidettu naksuttelu.

Roolipelaajien keskuudessa selvästi suosituimpia kansakuntavaihtoehtoja pelihahmoksi ovat amarrit ja minmatarit. Näistä amarrit ovat teokraattisesti johdettu keisarikunta, jonka yhteiskuntakäsitys on jämähtänyt jonnekin pseudokeskiajalle. Mahtavat ylimykset hallitsevat läänityksinä kokonaisia tähtijärjestelmiä ja omistavat miljoonia orjia. Vanhatestamentillista, kristillishenkistä jyrkkää monoteismia saarnaava kirkko on yhteiskunnan yhdistävä ja kantava voima. Pelin taustatarinassa vihjataan amarrien uskon olevan etäistä perua ensimmäisiltä fundamentalistisilta siirtokuntalaisilta. Tyypillinen amarr-roolipelaaja onkin uskonnollisen fanaatikon rooliin heittäytyvä elämyspelaaja. Kerettiläisten polttamisessa tuhkaksi takionilasereilla vain on sitä jotakin!


Toinen suuri roolipelaajajoukko löytyy minmatarien riveistä. Tämä kansakunta kitui vuosisatoja amarrien orjarotuna, kunnes onnistui vapauttamaan osan tähtijärjestelmistään suuressa kapinassa. Minmatarien vapaustaistelijat / terroristit jatkavat omaa sotaansa entisiä orjamestareitaan vastaan loppujenkin rotuveljien vapauttamiseksi tyrannian ikeestä. Sekä minmatarien yleiset nimet että heidän animistisen tribaaliuskonsa jumaluudet heijastelevat skandinaavis-germaanista tarustoa (mikä ei ole yllättävää ottaen huomioon, että pelin tehnyt firma CCP on islantilainen!).

Kun toinen osapuoli siis katsoo jumalalliseksi mandaatikseen koota "vähemmän valistuneet", vääräuskoiset rodut hyväntahtoiseen kaitsentaansa (so. orjuuteen), ja toinen kuppikunta taas pitää suoranaisena kansallisvelvollisuutenaan tarjoilla kulttuurien välinen diskurssi ydinkärkisillä torpedoilla, lopputulos on sangen herkullinen nimenomaan roolipelaajien näkökulmasta. Osa pelaajista tietysti roikkuu mukana menossa vain taistelujen jännityksen vuoksi, osa taas eläytyy hengelliseen paatokseen täysin rinnoin. Kun niin tapahtuu, se on hienoa ja kiehtovaa seurattavaa.

Uskonnollinen taustajännite ja pelaajavetoisten konfliktien siemenet on kylvetty Even kehykseen taitavasti, ja sitä on syvennetty ja rikastettu esimerkiksi fiktiivistä maailmankuvaa avaavilla e-novelleilla. Viime kädessä kaikki on pelaajista kiinni. Ne voi jättää täysin omaan arvoonsa, tai sitten heittäytyä mukaan kokonaisvaltaisesti - eikä vain hyödyntää jo olemassaolevaa vaan luoda myös uutta.

Kohtasin kerran eräässä minmatar-pelaajaliiton hallinnoimassa tähtijärjestelmässä paikalliskanavalla saarnaavan amarripilotin, joka oli parkkeerannut pienen häivealuksensa jonnekin järjestelmän etäiseen kolkkaan kaikkien luotainten ulottumattomiin. Sitten hän "viihdytti" paikallisia levittämällä Herran sanaa, ilmeisesti aika pitkään. Erään toisen kerran taas päädyin pohdiskelemaan filosofisia maailmankaikkeuden tapahtumien mahdollisesta suunnitelmallisuudesta juurettoman, gurumaisen vaeltelijan kanssa.


Paljon laajamittaisempiakin perhosefektejä on nähty. Minmatar-vetoinen pelaaja-allianssi nappasi vuosia sitten itselleen kokonaisen sektorin amarrien takapihalta, mikä johti taas massiiviseen vastaiskuun amarrimielisiltä piloteilta ja sektorin takaisinvalloittamiseen. Minmatarit puolestaan aloittivat terrori-iskut alueella toimivien kaivosalusten mieliharmiksi ja tappoivat käytännöllisesti kaiken, mikä liikkuu - oli kyse sitten amarreista tai heidän "kätyreistään". - Kuulostaako tutulta?

Asemoin itseni ihan piruuttaan hankalaan rakoon omaksumalla roolikseni minmatarin, joka vastusti sekä sotaa että orjuutta ja kannatti vuoropuhelua ja rauhanomaista lähentymistä. Siitä syntyi mielenkiintoisia debatteja. Näistä peleistä voi oppia yllättävän paljon!

Eve on kuitenkin julma rakastaja ja vaatii paljon omistautumista, jotta sen hidastempoisesta monimuotoisuudesta saa todella kaiken irti. Itselläni nousi ajankäyttö lopulta liian korkeaksi kynnykseksi, ja päädyin jättämään haikeat jäähyväiset 3,5-vuotisen pilotinurani jälkeen. Aika usein iskee kuitenkin kaipaus takaisin tähdissä liekehtiviin ristiretkiin. Ehkä vielä jonakin päivänä...

Huokaus.