Mitä Katekismus sanoo luomisesta?
Jumala on kaiken Luoja. Hän on sanallaan luonut koko maailmankaikkeuden.
Tiede tutkii maailman synnyn arvoitusta sekä luonnon ja ihmisen kehittymistä.
Usko luottaa siihen, että kaiken takana on Jumalan luova tahto ja rakkaus
luomakuntaa kohtaan.Jumalan hyvä luomistyö ei rajoitu maailman ja elämän alkuun. Luomakunta
ei ole sokean kohtalon käsissä, sillä Jumala itse pitää siitä jatkuvasti
huolta. Elämän säilyminen, oikeudenmukaisuuden toteutuminen ja ihmisten
välinen ystävyys ovat esimerkkejä siitä, että Jumala vaikuttaa luomakunnassaan
ja rakastaa luotujaan. Kaikki oikea, puhdas ja kaunis on lähtöisin hänestä.
Koti ja perhe, ruoka ja juoma, terveys ja lepo ovat Jumalan lahjoja.
Luojana Jumala on jokaisen ihmisen taivaallinen Isä. Olemme hänen lapsiaan
ja elämme hänen huolenpitonsa varassa. Meidän velvollisuutemme on varjella
ja hoitaa Jumalan maailmaa. Tästä tehtävästä olemme vastuussa Luojallemme.
Luotuun maailmaan kuuluu myös Jumalan taivas. Se ei ole tässä elämässä aistiemme ulottuvilla, mutta uskolla voimme ymmärtää sen olemassaolon. Enkelit Jumala on luonut tahtonsa ja rakkautensa sanansaattajiksi.
Jumalan valta on ääretön ja ikuinen. Myös historian raskaina aikoina ja ihmiselämän vaikeissa kohtaloissa kaikki tapahtuu hänen tahdostaan tai sallimuksestaan. Silloinkin, kun emme ymmärrä tai hyväksy kärsimyksiä, voimme turvata kaikkivaltiaaseen Isäämme.Luomisen teologiaa
Ajatuksia Jumalasta, luonnosta ja ihmisen paikasta luomakunnassa.
15.5.2016 8.29
Maailman ylläpitäjä
(1. Moos. 1:2)
Mikä on Jumalan suhde luomakuntaansa? Onko Hän läsnä? Kysymys on askarruttanut kristittyjä teologeja ja ajattelijoita pitkään. Likimain kaikki kristityt lienevät yhtä mieltä siitä, että Jumala on maailmankaikkeuden Luoja, ja kaikki olevainen palautuu viime kädessä Hänen luomistyöhönsä. Mutta vetäytyikö Jumala luomistyönsä päätteeksi kirkkauteensa ja jättikö Hän maailman yksin luonnonlakien hallittavaksi? Etenkin valistuksen aikakaudella, 1700-luvulla, tällainen deistiseksi kutsuttu filosofia saavutti suosiota. Ajateltiin, että Jumala on ikään kuin kelloseppä, joka on virittänyt maailmankaikkeutta ohjaavat luonnonlait kuntoon, ja sen jälkeen jättänyt luomuksensa enemmän tai vähemmän oman onnensa nojaan.
Raamattu ohjaa kuitenkin oivaltamaan, ettei Jumala ole koskaan kaukana. Hän on edelleen läsnä luomakunnassaan ja ylläpitää kaikkea luotuaan rakkaudellaan. Pyhänä Henkenä Jumala on maailmankaikkeuden varjelija ja ylläpitäjä.
Pyhän Hengen (hepr. ruah, "henki, tuuli") kerrotaan olleen läsnä jo maailman luomisen hetkellä (1. Moos. 1:2). Samaten voidaan ajatella Pyhän Hengen olevan työssä, kun Jumala paratiisikertomuksessa puhaltaa ihmiseen elämän henkäyksen (hepr. nefesh, 1. Moos. 2:7). Elämä itse - sekä biologis-fyysinen että hengellinen - on siis Jumalan lahja, Hänestä lähtöisin. Hänen luoksensa kaikki elämä myös lopussa palaa (Joh. 12:32).
Kaikki olevainen on viime kädessä riippuvainen Jumalan tahdosta ja Hänen laupeudestaan. Koska Jumala on oman sanansa mukaan "Hän, joka on [olemassa]" (2. Moos. 3:14) - siis itse eksistenssi, olemassaolo - Hän myös pitää kaiken luodun koossa ja olevaisena (Kol. 1:17). Ilman Jumalan rakkautta luomakuntaansa kohtaan kaikki siis raukeaisi olemattomiin.
Pysäyttävää onkin havahtua tähän rakkauteen, jota Luoja luomaansa kohtaan tuntee. Luotuaan maailman Jumala katsoi sitä ja näki kaiken hyväksi (1. Moos. 1:31), ja vaikka ihmisen pahuuden tähden maailma lopulta jäikin pahan valtaan (1. Joh. 5:19), Hän rakasti ja rakastaa sitä edelleen niin paljon, että teki Poikansa kautta sovinnon kaiken luodun kanssa lunastaen näin koko luomakunnan jälleen omakseen (Kol. 1:20).
Pyhänä Henkenä Jumala onkin edelleen läsnä kaikkialla luomakunnassaan. Jeesus kuvaa Jumalan Hengen salattua työtä keskustellessaan farisealaisen papin Nikodemoksen kanssa (Joh. 3). Vaikka Jumala toimii näkymättömänä, Hänen voimansa vaikuttaa kaikkialla. Niin kuin tuuli, joka puhaltaa, Hänet voi tuntea ja Hänen vaikutuksensa havaita, vaikka Häntä itseään ei voikaan nähdä. Hän on todellinen elämän antaja. Kerrotaanhan, että nuori Maria alkoi odottaa Jeesusta Pyhän Hengen vaikutuksesta (Matt. 1:18).
Pyhänä Henkenä Jumala vaikuttaa siis paitsi ihmisten sydämissä, myös kaikkialla luomakunnassa. Hän kaitsee ja johdattaa kaikkea olevaista kohden lopullista päämääräänsä. Tuo päämäärä on Hänen Pojassaan, joka ihmisen luonnon ottamalla yhdisti toiseensa jumalallisen ja maailmallisen. Pyhä Henki kantaa koko luomakuntaa kohden Kristuksen valtaistuinta ja tämänpuoleisen maailman päätöspistettä.
Koska Jumala on maailmankaikkeuden Luoja, Hänen luomistyönsä todistaa Hänestä ja kutsuu ja johdattaa Hänen luoksensa. Pyhänä Henkenä Jumala voikin näin havahduttaa ihmisiä kokemaan todellista läsnäoloaan erämaan hiljaisuudessa, luonnon kauneudessa ja kaikkeuden rajattomuuden mykistävyyden edessä.
Raamattu ohjaa kuitenkin oivaltamaan, ettei Jumala ole koskaan kaukana. Hän on edelleen läsnä luomakunnassaan ja ylläpitää kaikkea luotuaan rakkaudellaan. Pyhänä Henkenä Jumala on maailmankaikkeuden varjelija ja ylläpitäjä.
Pyhän Hengen (hepr. ruah, "henki, tuuli") kerrotaan olleen läsnä jo maailman luomisen hetkellä (1. Moos. 1:2). Samaten voidaan ajatella Pyhän Hengen olevan työssä, kun Jumala paratiisikertomuksessa puhaltaa ihmiseen elämän henkäyksen (hepr. nefesh, 1. Moos. 2:7). Elämä itse - sekä biologis-fyysinen että hengellinen - on siis Jumalan lahja, Hänestä lähtöisin. Hänen luoksensa kaikki elämä myös lopussa palaa (Joh. 12:32).
Kaikki olevainen on viime kädessä riippuvainen Jumalan tahdosta ja Hänen laupeudestaan. Koska Jumala on oman sanansa mukaan "Hän, joka on [olemassa]" (2. Moos. 3:14) - siis itse eksistenssi, olemassaolo - Hän myös pitää kaiken luodun koossa ja olevaisena (Kol. 1:17). Ilman Jumalan rakkautta luomakuntaansa kohtaan kaikki siis raukeaisi olemattomiin.
Pysäyttävää onkin havahtua tähän rakkauteen, jota Luoja luomaansa kohtaan tuntee. Luotuaan maailman Jumala katsoi sitä ja näki kaiken hyväksi (1. Moos. 1:31), ja vaikka ihmisen pahuuden tähden maailma lopulta jäikin pahan valtaan (1. Joh. 5:19), Hän rakasti ja rakastaa sitä edelleen niin paljon, että teki Poikansa kautta sovinnon kaiken luodun kanssa lunastaen näin koko luomakunnan jälleen omakseen (Kol. 1:20).
Pyhänä Henkenä Jumala onkin edelleen läsnä kaikkialla luomakunnassaan. Jeesus kuvaa Jumalan Hengen salattua työtä keskustellessaan farisealaisen papin Nikodemoksen kanssa (Joh. 3). Vaikka Jumala toimii näkymättömänä, Hänen voimansa vaikuttaa kaikkialla. Niin kuin tuuli, joka puhaltaa, Hänet voi tuntea ja Hänen vaikutuksensa havaita, vaikka Häntä itseään ei voikaan nähdä. Hän on todellinen elämän antaja. Kerrotaanhan, että nuori Maria alkoi odottaa Jeesusta Pyhän Hengen vaikutuksesta (Matt. 1:18).
Pyhänä Henkenä Jumala vaikuttaa siis paitsi ihmisten sydämissä, myös kaikkialla luomakunnassa. Hän kaitsee ja johdattaa kaikkea olevaista kohden lopullista päämääräänsä. Tuo päämäärä on Hänen Pojassaan, joka ihmisen luonnon ottamalla yhdisti toiseensa jumalallisen ja maailmallisen. Pyhä Henki kantaa koko luomakuntaa kohden Kristuksen valtaistuinta ja tämänpuoleisen maailman päätöspistettä.
Koska Jumala on maailmankaikkeuden Luoja, Hänen luomistyönsä todistaa Hänestä ja kutsuu ja johdattaa Hänen luoksensa. Pyhänä Henkenä Jumala voikin näin havahduttaa ihmisiä kokemaan todellista läsnäoloaan erämaan hiljaisuudessa, luonnon kauneudessa ja kaikkeuden rajattomuuden mykistävyyden edessä.
Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä,
kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen
- mitä on ihminen!
Kuitenkin sinä häntä muistat.
Mikä on ihmislapsi!
Kuitenkin sinä pidät hänestä huolen.
(Ps. 8:4-5)
kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen
- mitä on ihminen!
Kuitenkin sinä häntä muistat.
Mikä on ihmislapsi!
Kuitenkin sinä pidät hänestä huolen.
(Ps. 8:4-5)
Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi
Ei kommentteja