Betaniassa

Vielä hetken hiljaisuus, levähdys ennen suurta viikkoa.
Jeesus viivähtää ystävineen Betaniassa, pienessä kylässä,
uneliaissa varjoissa ennen Jerusalemin hälyä ja juhlahumua.
Nainen, syntiä tehnyt, saapuu hänen tykönsä ja voitelee hänet.
Kalliin öljyn tuoksu leviää koko huoneeseen.
Omilla kyynelillään nainen pesee Jeesuksen jalat.
Elämän särkemä ihminen tunnistaa
ja tunnustaa Jeesuksen Messiaaksi.
Messias - kuningas, Jumalan valitsema,
Jumalan voitelema.
Ei ole ketään toista,
jolta hän saisi avun.
Kallisarvoisella lahjallaan nainen tahtoo julistaa:
"Tässä on se, jota olemme odottaneet.
Tässä on hän, joka voi meidät pelastaa."
Opetuslapset paheksuvat, moittivat haaskausta.
He ovat vielä sokeita, mutta nainen,
rikkonainen, taakkojaan kantava, näkee.
Jeesus moittii moittijoita.
"Hän voiteli minut hautaamistani varten."
Nainen voiteli kuninkaan,
kuolemaansa varten Jeesus tuli voidelluksi.
Totta molemmat.
Hänen kuninkuutensa ei ole tästä maailmasta.
Olemmeko opetuslasten tavoin sokeita, osaammeko nähdä sen,
mitä vastaan ihmisjärki kapinoi ja tempoo?
Täytyykö meidän ensin särkyä niin kuin nainen Betaniassa?