On Palmusunnuntain
aamu AD 2013 ja pakkaan kiireellä kitaraa laukkuun sekä nuotteja ja
Raamattua selkäreppuun.
Huokailen samalla ajatuksissani Herran puoleen, että hän antaisi
anteeksi kehnon
valmistautumiseni eikä sallisi sen koitua
Mustanlampaan pullakirkkoon saapuvien asiakkaiden tappioksi. Syy on
täysin minun eikä heidän. Olen toki huolella valmistellut saarnan päivän
evankeliumitekstistä ja valinnut hyvän virrenkin jonka osaan itse
säestää, mutta silti koen reipasta
alamittaisuutta työkelpoisuudessani.
Havahdun ajatuksistani
takaisin arkeen nuoremman poikani Niklaksen (9v) kysymykseen; ”minne sää iskä olet menossa?” Kerron meneväni Mustaan lampaaseen pitämään Palmusunnuntain hartautta, johon poika jatkaa; ”miksi niitä sanotaan mustiksi lampaiksi,
eikö valkoinen olisi kivempi nimi?” Mietin muutaman sekunnin ennen kuin vastaan; värillä ei oikeastaan ole merkitystä, sillä mustakin lammas kuuluu
laumaan. Poika jatkaa sitkeästi sanoen että valkoinen olisi paljon kauniimman värinen ja niin ihana… Vastaan lapselle, että niinhän se tietysti olisi, mutta
meidän tulee aina muistaa, että Jumala rakastaa sekä mustia että valkoisia lampaita ihan yhtä
paljon!
Niinpä, mustakin lammas kuuluu
laumaan. Niityllä laiduntavassa lammaslaumassa on
monesti valkoisten lampaiden joukossa myös mustiakin lampaita, jotka
ovat lampaita siinä kuin valkoisetkin. Lammas on
lammas, villan väristä huolimatta.
No mites sitten meidän ihmisten ”värin” kanssa? En nyt puhu ihonväristä, vaan yhteiskunnallisesta asemastamme, jne. Entä miten itse asennoidumme niihin ihmisiin, jotka eivät ole kanssamme ”samalla tasolla” tai samaa mieltä meille tärkeistä asioista. Olen havainnut, että osa ihmisistä on aina omasta mielestään jotenkin ”muita parempia”. Heitä löytyy kansan ihailemista julkkiksista, korkeasti oppineista
tai muista oman ammattikuntansa kirkkaista johtotähdistä. Ylpeyden sokaisemina he ajattelevat itse olevansa näitä valkoisia lampaita, ovathan
he ”niin hyviä ja viisaita ihmisiä”. Kun taas kaikki alkoholistit,
vangit, työttömät, mielenterveys-kuntoutujat
ja muutkin elämässään epäonnistuneet ovat ensin mainittujen mielestä juuri mustia lampaita. Mutta mitenkähän se loppujen lopuksi oikein
onkaan? Kuka meistä oikeasti on musta ja kuka
valkoinen lammas?
Kuka ensinnäkään voi määritellä ”värini” eli olenko minä musta vai valkoinen lammas
vai olenko lammas ollenkaan? Onko tämä luokitus jonkun toisen ihmisen tehtävä vai olisiko sittenkin olemassa
joku vielä korkeampi auktoriteetti,
jolla on valta ja voima tuoda julki kuka mihinkin joukkoon kuuluu. Niin, kuten
varmaan itsekin sisimmässäsi tiedät, ei tämä päätös ole ihmisen vallassa. Se
valta on Raamatun mukaan annettu vain Jeesukselle, vain Jeesus Kristus voi
kertoa sinullekin, mihin joukkoon sinä kuulut.
Kuitenkin
vielä tärkeämpää kuin se, minkä värinen lammas olet, on se että
sinä edes kuulut lampaiden
joukkoon. Jeesuksen johtamaan lammaslaumaan kuuluu aina sekä mustia, että valkoisia lampaita, mutta ei
koskaan vuohia! Luukkaan evankeliumissa (18:9-14) Jeesus kertoo fariseuksen ja
publikaanin vierailusta temppelissä. Kumpi heistä lähti temppelistä vanhurskaampana, vai kysyisinkö suoraan, kumpi heistä kuului lampaisiin ja kumpi
ei? Toinen heistä nimittäin oli lammas ja toinen vuohi, paikalla ei siis käynyt rukoilemassa kaksi eriväristä lammasta, vaan yksi lammas ja yksi vuohi. Tämä on senkin vuoksi tärkeä opetus, että aikojen lopussa Jeesus tulee jakamaan meidät kaikki kahteen ryhmään, aivan kuten paimenkin
erottaa lampaat vuohista. (Matt. 25:31-46)
Tässä lopullisessa erottelussa
tulee myös esille Jeesuksen perustelu
sille mihin joukkoon sinä ja minä iankaikkisuudessa kuulumme. Traagisinta tässä erottelu tilanteessa on huomata
se, että meille annettiin elinaikanamme
mahdollisuus itse vaikuttaa lauman valintaamme, mutta suurin osa meistä sulki korvansa lähimmäisten avunpyynnöiltä tai käytti muuten oman etsikkoaikansa
väärin. Jeesuksen tuomio tulee
olemaan oikeudenmukainen ja valitettavasti myös
lopullinen, siitä on enää turha valittaa hoviin.
Eli loppujen
lopuksi ei siis olekaan kovin suurta merkitystä
sillä minkä värinen lammas sinäkään olet, vaan sinun iankaikkisuuden
kannalta merkittävämpi kysymys on se, oletko sinä
lammas vai vuohi. Ja siihen me onneksi voimme vaikuttaa vielä tänäänkin, koska armonaikaamme on jäljellä niin kauan kuin meissä henki vielä pihisee.
Rakkauden
kaksoiskäsky: Rakasta Herraa sinun Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi
niin kuin itseäsi. (Matt. 22:37-39) Kun herkällä omallatunnolla kuuntelemme tätä Jeesuksen antamaa kehotusta,
niin eikö lähimmäisiämme olekin eritoten nämä apuamme arkana pyytävät mustat lampaat? Nälkäiset, janoiset, varattomat,
sairaat, vangit, jne.
Koen sydämessäni, että Päiväkeskus Mustalampaan tekemä tärkeä avustustyö diakonian ja sanan
julistuksen myötä on Jeesuksen kaksoiskäskyssään tarkoittamaa työtä aivan evankeliumin ytimessä.
Päihde- ja kriminaalityön asiakkaat eivät kuulu mihinkään yhteiskunnan reunalla elävään marginaaliryhmään, vaan evankeliumin ytimeen. Mustalampaan
nimessä on paljon viisautta, nöyryyttä ja myös Jumalalta saatu lupaus tulevasta toivosta. Niin, mustakin
lammas kuuluu lopulta laumaan, onhan se lammas eikä vuohi.
Lukijani,
kumpaan laumaan sinä kuulut, lampaisiin vai
vuohiin? Jos löydät itsesi vuohien joukosta, on juuri tänään tämän kirjoituksen kautta sinun
vuorosi kuulla Hyvän Paimenen, Jeesuksen kutsu.
Liity sinäkin lammaslaumaan, tule juuri
sellaisena kuin tällä hetkellä olet.
Kari