Moikka!
Olen Viinikan seurakunnassa vaikuttava opintojaan pian päättävä sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelija. Vaikutan tällä hetkellä Tampereen yhteisessä kirkkovaltuustossa, Viinikan seurakuntaneuvostossa sekä ammattilaisen alkuna Tampereen ammattikorkeakoulussa.
Ajatus blogiin lähti siitä, että sana "vastuunkantaja" ei tarkoita pelkästään päättäjien vastuuta. Jokaisella ihmisellä on joka päiviä hetkiä, kun tämä toimii vastuunkantajana. Toki ideana on myös, että te saatte tietää ketä olette äänestäneet!
Irrottaudunkin blogissani sanasta valtuutettu ja ihmettelen elämää 24-vuotiaan nuoren naisen silmin. Ammattini puolesta olen välillä lähellä sitä, mistä ihmiselämä alkaa ja taas joskus lähellä sitä mihin se päättyy. Minulle onkin luontaista miettiä mitä ihmettä tapahtuu sillä välillä ja tämän kaiken jälkeen.
Toivon kirjoituksiini vapaata kommentointia: niin positiivista kuin negatiivistakin ihmettelyä. Sitä, että ihminen oppii ihmiseltä!
6.8.2013 12.02Ammattimielensäpahoittajat
Miksi luopuisin jostakin itselleni tärkeästä vain osoittaakseni mieltäni?
"Olenko minä itse valmis toimimaan niin kuin on oikein"
19.10.2012 9.34Bitin verran ihmettä
"Yksi suurimmista syistä lapsen/nuoren häiriökäyttäytymiselle kun on subjektiivisesti koettu yksinäisyys ja huomion puute. Vapaaehtoiset isoset ovat etukäteen suunnitelleet leirille ohjelmaa, johon osallistavat kaikkia leiriläisiä. Ja mikä tärkeintä: leiri on mahdollisuus kertoa nuorille yhden bitin verran siitä ihmeestä ja turvasta, jonka vuoksi seurakunta ylipäätään on olemassa."
"Vasta kun viet itsesi äärimmillesi, löydät elämän pieniä yksinkertaisuuksia, jotka kasvavat hetkessä yllättävän suuriksi. Keskellä ei mitään huomaat olevasi hyvin pieni, mutta lähellä jotakin hyvin suurta. Joskus on matkattava kauas, jotta ymmärtää sen mitä on lähellä".