Pääsiäinen. Suklaamunia, pupuja, tipuja, lisää suklaamunia, pääsiäiskukko, kirkko, keltainen, lammas ja vähän suklaamunia vielä. Kaupallinen pääsiäinenhän ei enää tunne pääsiäistä sellaisena, kuin se oli alun perin. Kaikki tietävät sen pääsiäisen, joka maalaillaan kauppakeskuksien ja koulujen seinille. Pääsiäisen, johon kuuluu kaikki edellä mainittu, koristeista ruokaan. Voisi hyvin ajatella, että pääsiäisen alkuperäistä luonnetta ei enää noteerata, mutta lopulta, kyllähän mäkin tiedän pääsiäisestä tosi paljon. Ei tietenkään kaikissa perheissä, mutta ainakin koulun toimesta, pääsiäisestä kerrotaan ja opetetaan niin paljon, ettei kukaan voi selvitä esimerkiksi rippikouluun ilmaan minkään näköistä tietämystä siitä.

Tämän juhlan, niin kuin joulunkin perusteella voi sanoa, että rippikoulussa ollaan jo aika syvällä. Ensimmäisellä luokalla opittiin lukemaan ja nyt opitaan lisää sen lukutaidon avulla yläasteella ja koko loppuelämä. Tieto siitä, mitä tapahtui esimerkiksi pääsiäisenä ja jouluna on tavallaan se lukutaito. Meillä on joku pohja: Näin tapahtui ja rippikoulu kysyy, mitä juuri me ajattelemme siitä.

Usein saattaisi oikeasti luulla, että me mennään sinne pelkästään lukemaan näitä kertomuksia ja pänttäämään kohtaus kohtaukselta, mitä tapahtuu. Vaikka rippikoulun tapaamisia on ollut vielä vähän ja opetuskertoja vielä vähemmän, musta tuntuu, että me ei tulla kuulemaan siellä mitään samaa vanhaa opetusta. Siinäkin mielessä rippikoulu on mielenkiintoinen, että saa jotain uutta. Mulle ainakin on kerrottu pääsiäisen tarina niin monta kertaa, että en haluaisi kuulla sitä selitettynä niin kuin en tietäisi siitä mitään. Mä haluaisin kuulla siitä jotain uutta ja jotain, minkä miettiminen ja pureskeleminen on mun itseni varassa.

Pääsiäisajan riparitoimintaan ei kuulunut muuta, kuin kirkossa käyminen. Keväällä rippikouluohjelmaan kuuluvia kirkkojaan suorittavat nuoret ovat vaihtelua väelle, joka kirkossa käy. Onhan se hauskaa, kun itsekin törmäsin moniin tuttuihin käydessäni suorittamassa tämän pääsiäiskirkon. Voin kuvitella ajat, jolloin ihmiset kokoontuivat kirkolla ja näkivät toisiaan siten. Ei mahdoton ajatus.

Rippikoululaisilla oli mukanaan lappu, johon haettiin papin allekirjoitus paikallaolosta. Itse siihen piti täyttää tilaisuuden ja puheen ydinajatukset. Erityisesti mieleen jäi selitys siitä, miksi pääsiäismunia on.  Pääsiäismuna on kuolleen oloinen ja kova, mutta pääsiäisen sanomaa ilmentää sen avaaminen. Munan sisässä on elämän edellytys ja onni. Pappi kai tarkoitti tipua, mutta henkilökohtaisesti koin tuon esimerkin selvästikin suklaamunana.