Vastuunkantaja
Moikka!
Olen Viinikan seurakunnassa vaikuttava opintojaan pian päättävä sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelija. Vaikutan tällä hetkellä Tampereen yhteisessä kirkkovaltuustossa, Viinikan seurakuntaneuvostossa sekä ammattilaisen alkuna Tampereen ammattikorkeakoulussa.
Ajatus blogiin lähti siitä, että sana "vastuunkantaja" ei tarkoita pelkästään päättäjien vastuuta. Jokaisella ihmisellä on joka päiviä hetkiä, kun tämä toimii vastuunkantajana. Toki ideana on myös, että te saatte tietää ketä olette äänestäneet!
Irrottaudunkin blogissani sanasta valtuutettu ja ihmettelen elämää 24-vuotiaan nuoren naisen silmin. Ammattini puolesta olen välillä lähellä sitä, mistä ihmiselämä alkaa ja taas joskus lähellä sitä mihin se päättyy. Minulle onkin luontaista miettiä mitä ihmettä tapahtuu sillä välillä ja tämän kaiken jälkeen.
Toivon kirjoituksiini vapaata kommentointia: niin positiivista kuin negatiivistakin ihmettelyä. Sitä, että ihminen oppii ihmiseltä!
19.10.2012 9.34
Bitin verran ihmettä
"Yksi suurimmista syistä lapsen/nuoren häiriökäyttäytymiselle kun on subjektiivisesti koettu yksinäisyys ja huomion puute. Vapaaehtoiset isoset ovat etukäteen suunnitelleet leirille ohjelmaa, johon osallistavat kaikkia leiriläisiä. Ja mikä tärkeintä: leiri on mahdollisuus kertoa nuorille yhden bitin verran siitä ihmeestä ja turvasta, jonka vuoksi seurakunta ylipäätään on olemassa."
Viinikan seurakuntaneuvoston jäsen, Janica Salmi tutustumassa seurakunnan poikaleiriin Torpalla
Bitin verran ihmettä
On taas se aika vuodesta kun koulun ovet sulkeutuvat hetkiseksi ja koululaisilla on
lupa hengähtää syysloman verran. Pienille pojille, ja myöskin hieman isommille, se
on odotettu hetki: on aina yhtä suosituksi havaitun Bittileirin aika. Kyseessä on
seurakuntien leiri, jota on vedetty nuorisotyöntekijä Jussi ”Kaapo” Kososen ja
innokkaiden vapaaehtoisten avustuksella jo vuosia. Leiri järjestetään kolme kertaa
vuodessa: hiihtolomalla, kesäloman lopussa ja syyslomalla. Leiri tuo mieleeni
rippikoulun: leirillä liikutaan, leikitään, osallistutaan iltaohjelmaan ja hartauteen.
Erona 15-vuotiaille suunnattuun leiriin on nuorempi osallistujaikä (yli 12-vuotiaat) ja
mahdollisuus pelata tietokonepelejä yksin tai yhdessä kavereiden kanssa. Leirejähän
on seurakunnissa useita. Miksi tämä leiri on mielestäni blogijutun aihe?
Elämme aikakautta kun lehdet julkaisevat mitä huomionhakuisempia otsikoita
koulusurmista, häiriökäyttäytymisestä, kiusaamisesta ja väkivallasta yleensä.
Valitettavan usein vandalismista ja väkivaltaisesta käytöksestä syytetään
tietokonepelejä. Vielä valitettavampaa on, että nämä syytökset tulevat joko
vanhempien suusta tai vähintäänkin vaikuttavat vanhempien mielipiteisiin. On helppo
syyttää ihmistä tai asiaa, joka on vieras. Sairaanhoitajana/terveydenhoitajana uskallan
väittää, että syy on jossain ihan muualla. Vapaaehtoistyötä nuorten kanssa vuosia
tehneenä ja kouluterveydenhuollon harjoittelussa huomasin, että nuoret todellakin
voivat ajoittain hyvin huonosti, mutta syy on jossain ihan muualla. Sanon tämän nyt
ensimmäisen kerran: teidänkin on rakkaat vanhemmat aika katsoa peiliin.
Bittileiri tarjoaa nuorelle mahdollisuuden yhteisöön, johon vanhempien tulisi olla ja
ovatkin tyytyväisiä. Leirillä lapsi/nuori tutustuu ystäviin, joilla on samanlaisia
kiinnostuksen kohteita. Yksi suurimmista syistä lapsen/nuoren häiriökäyttäytymiselle
kun on subjektiivisesti koettu yksinäisyys ja huomion puute. Vapaaehtoiset isoset
ovat etukäteen suunnitelleet leirille ohjelmaa, johon osallistavat kaikkia leiriläisiä. Ja
mikä tärkeintä: leiri on mahdollisuus kertoa nuorille yhden bitin verran siitä ihmeestä
ja turvasta, jonka vuoksi seurakunta ylipäätään on olemassa.
Toivotankin siis erityisesti teille Bittileiriläiset: antoisaa, yhteisöllistä ja
kokemusrikasta leiriä sekä syyslomaa! Olkaa ylpeitä harrastuksestanne ja viekää
hyvää mieltänne eteen päin. Valtuutettuna lisäksi haluan kiittää kaikkia leirin vetäjiä
ja isosia siitä työstä, jota teette lasten ja nuorten hyväksi. Teidän pyyntöjänne ja
toiveitanne on helppo ajaa ilolle eteen päin!
On taas se aika vuodesta kun koulun ovet sulkeutuvat hetkiseksi ja koululaisilla on
lupa hengähtää syysloman verran. Pienille pojille, ja myöskin hieman isommille, se
on odotettu hetki: on aina yhtä suosituksi havaitun Bittileirin aika. Kyseessä on
seurakuntien leiri, jota on vedetty nuorisotyöntekijä Jussi ”Kaapo” Kososen ja
innokkaiden vapaaehtoisten avustuksella jo vuosia. Leiri järjestetään kolme kertaa
vuodessa: hiihtolomalla, kesäloman lopussa ja syyslomalla. Leiri tuo mieleeni
rippikoulun: leirillä liikutaan, leikitään, osallistutaan iltaohjelmaan ja hartauteen.
Erona 15-vuotiaille suunnattuun leiriin on nuorempi osallistujaikä (yli 12-vuotiaat) ja
mahdollisuus pelata tietokonepelejä yksin tai yhdessä kavereiden kanssa. Leirejähän
on seurakunnissa useita. Miksi tämä leiri on mielestäni blogijutun aihe?
Elämme aikakautta kun lehdet julkaisevat mitä huomionhakuisempia otsikoita
koulusurmista, häiriökäyttäytymisestä, kiusaamisesta ja väkivallasta yleensä.
Valitettavan usein vandalismista ja väkivaltaisesta käytöksestä syytetään
tietokonepelejä. Vielä valitettavampaa on, että nämä syytökset tulevat joko
vanhempien suusta tai vähintäänkin vaikuttavat vanhempien mielipiteisiin. On helppo
syyttää ihmistä tai asiaa, joka on vieras. Sairaanhoitajana/terveydenhoitajana uskallan
väittää, että syy on jossain ihan muualla. Vapaaehtoistyötä nuorten kanssa vuosia
tehneenä ja kouluterveydenhuollon harjoittelussa huomasin, että nuoret todellakin
voivat ajoittain hyvin huonosti, mutta syy on jossain ihan muualla. Sanon tämän nyt
ensimmäisen kerran: teidänkin on rakkaat vanhemmat aika katsoa peiliin.
Bittileiri tarjoaa nuorelle mahdollisuuden yhteisöön, johon vanhempien tulisi olla ja
ovatkin tyytyväisiä. Leirillä lapsi/nuori tutustuu ystäviin, joilla on samanlaisia
kiinnostuksen kohteita. Yksi suurimmista syistä lapsen/nuoren häiriökäyttäytymiselle
kun on subjektiivisesti koettu yksinäisyys ja huomion puute. Vapaaehtoiset isoset
ovat etukäteen suunnitelleet leirille ohjelmaa, johon osallistavat kaikkia leiriläisiä. Ja
mikä tärkeintä: leiri on mahdollisuus kertoa nuorille yhden bitin verran siitä ihmeestä
ja turvasta, jonka vuoksi seurakunta ylipäätään on olemassa.
Toivotankin siis erityisesti teille Bittileiriläiset: antoisaa, yhteisöllistä ja
kokemusrikasta leiriä sekä syyslomaa! Olkaa ylpeitä harrastuksestanne ja viekää
hyvää mieltänne eteen päin. Valtuutettuna lisäksi haluan kiittää kaikkia leirin vetäjiä
ja isosia siitä työstä, jota teette lasten ja nuorten hyväksi. Teidän pyyntöjänne ja
toiveitanne on helppo ajaa ilolle eteen päin!