Vastuunkantaja
Moikka!
Olen Viinikan seurakunnassa vaikuttava opintojaan pian päättävä sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelija. Vaikutan tällä hetkellä Tampereen yhteisessä kirkkovaltuustossa, Viinikan seurakuntaneuvostossa sekä ammattilaisen alkuna Tampereen ammattikorkeakoulussa.
Ajatus blogiin lähti siitä, että sana "vastuunkantaja" ei tarkoita pelkästään päättäjien vastuuta. Jokaisella ihmisellä on joka päiviä hetkiä, kun tämä toimii vastuunkantajana. Toki ideana on myös, että te saatte tietää ketä olette äänestäneet!
Irrottaudunkin blogissani sanasta valtuutettu ja ihmettelen elämää 24-vuotiaan nuoren naisen silmin. Ammattini puolesta olen välillä lähellä sitä, mistä ihmiselämä alkaa ja taas joskus lähellä sitä mihin se päättyy. Minulle onkin luontaista miettiä mitä ihmettä tapahtuu sillä välillä ja tämän kaiken jälkeen.
Toivon kirjoituksiini vapaata kommentointia: niin positiivista kuin negatiivistakin ihmettelyä. Sitä, että ihminen oppii ihmiseltä!
19.3.2013 11.39
Paluu kotiin
Opiskelujeni päätyttyä aloin ymmärtää, että uuden asunnon etsiminen alkaa väistämättä olla edessä. Todellisuus iski viimeistään siinä vaiheessa kun TOAS:n vuokrasopimuksen irtisanomiskirje kolahti postiluukkuun ja antoi armonaikaa tämän vuoden loppuun. Olimme avopuolisoni kanssa jo jonkin aikaa katselleet asuntoja, mutta oman, täydellisen kodin löytäminen tuntui yhtä epärealistiselta kuin kesän tulo tällä hetkellä.
Seurakuntaneuvostosta oli tullut jo minulle jonkinlainen yhteisö, josta en olisi ollut valmis luopumaan ennen virallista kauden päättymistä. Halusin Viinikkaan. Neuvostopaikka ei kuitenkaan saanut olla asuntokauppojen ehto numero yksi. Ei se saanut oikeastaan kuulua edes kärkikymmenikköön. Silti hiljaa toivoin jonkinlaista ihmettä ja mahdollisuutta järjestää asuntoasiat kulkemaan käsi kädessä seurakuntatoiminnan kanssa.
Viinikan seurakuntaneuvostossa ja kirkkovaltuustossa vaikuttaminen ei ole puisevaa kokoustamista numeroita pyöritellen ja pilkkua viilaten. Hyvä on, täytyy myöntää sen joskus olevan myös sitä ja tuohon tarvitseekin välillä korkeamman voiman apua jaksaa keskittyä pitkän työpäivän jälkeen. Hienoimpia hetkiä ovat kuitenkin seurakuntalaisten toiveista tulevat aloitteet asioiden parantamiseksi ja uudistamiseksi. Valtuutetun työn tekee helpoksi se, että toive on alusta loppuun harkittu ja joskus jopa puoliksi toteutettu. Tällaisia ehdotuksia ei yleensä voi muuta kuin hyväksyä. Viinikassa toimiva yhteistyö on ollut saumatonta ja seurakuntalaisilla on palo tehdä työtä yhteisen hyvän nimissä. On suuri ilo antaa hyväksyntänsä asioille, jotka merkitsevät yksittäiselle ihmisellekovin paljon.
Viime kuussa ihme tapahtui ja sain tahtoni läpi: sain Viinikkani. Löysimme kodin Muotialasta ja saan jatkaa osana sitä yhteisöä, johon olen aina kuulunutkin. Viinikan seurakunnan verkkolehden sivuilla käytettävä kotikirkko- termi onkin tähän elämäntilanteeseeni varsin kuvaava: pääsin takaisin omaan kotiin. Kotiin, jonka ovea en oikeastaan koskaan sulkenutkaan.
Seurakuntaneuvostosta oli tullut jo minulle jonkinlainen yhteisö, josta en olisi ollut valmis luopumaan ennen virallista kauden päättymistä. Halusin Viinikkaan. Neuvostopaikka ei kuitenkaan saanut olla asuntokauppojen ehto numero yksi. Ei se saanut oikeastaan kuulua edes kärkikymmenikköön. Silti hiljaa toivoin jonkinlaista ihmettä ja mahdollisuutta järjestää asuntoasiat kulkemaan käsi kädessä seurakuntatoiminnan kanssa.
Viinikan seurakuntaneuvostossa ja kirkkovaltuustossa vaikuttaminen ei ole puisevaa kokoustamista numeroita pyöritellen ja pilkkua viilaten. Hyvä on, täytyy myöntää sen joskus olevan myös sitä ja tuohon tarvitseekin välillä korkeamman voiman apua jaksaa keskittyä pitkän työpäivän jälkeen. Hienoimpia hetkiä ovat kuitenkin seurakuntalaisten toiveista tulevat aloitteet asioiden parantamiseksi ja uudistamiseksi. Valtuutetun työn tekee helpoksi se, että toive on alusta loppuun harkittu ja joskus jopa puoliksi toteutettu. Tällaisia ehdotuksia ei yleensä voi muuta kuin hyväksyä. Viinikassa toimiva yhteistyö on ollut saumatonta ja seurakuntalaisilla on palo tehdä työtä yhteisen hyvän nimissä. On suuri ilo antaa hyväksyntänsä asioille, jotka merkitsevät yksittäiselle ihmisellekovin paljon.
Viime kuussa ihme tapahtui ja sain tahtoni läpi: sain Viinikkani. Löysimme kodin Muotialasta ja saan jatkaa osana sitä yhteisöä, johon olen aina kuulunutkin. Viinikan seurakunnan verkkolehden sivuilla käytettävä kotikirkko- termi onkin tähän elämäntilanteeseeni varsin kuvaava: pääsin takaisin omaan kotiin. Kotiin, jonka ovea en oikeastaan koskaan sulkenutkaan.